IRC-Galleria

Voi luoja, se tosiaan on totta mitä ne sanoo...Amerikkalaiset tosiaan ON tyhmiä. Enkä mä sillä tarkoita sitä, että ne olis mitenkään epämiellyttäviä tai muuta, mutta kun ne on tyhmiä. Siis todella. Aivottomia. Enhän mä tietenkään tarkoita ihan kaikkia niitä, mutta aika moni. Fiksut ihmiset on nähtävyys. Esimerkiksi bussi numero 71 jolla minä ja rakas Alejandra kuljetaan kouluun, on kaikkien henkisesti jälkeenjääneiden bussilastien kruunaamaton kuningas! Mä olen monesti miettinyt, miksi se bussikuski tuntuu pitävän meistä muita enemmän, ja se johtuu vaan yksinkertaisesti siitä että me ollaan ainoat normaalit ihmiset koko bussissa. 42 istuinta täynnä pelkkää taikinaa.
Siellä on pari asuntovaunuissa asuvaa sosiaalista hylkiötä, gangsta-wannabe joka TOSIAAN luulee olevansa jotenkin IHQ, ja muutama ihminen joilla ihan oikeesti risteää muutamat piuhat jossain kohtaa. Ja kaks uberhomoa jotka pitää kantrimusiikista. Ja yks pahasti ylipainoinen viiltelijäbabygootti. Voi luoja...Joka aamu istuessani siinä bussissa mietin mihin helvetin soppaan tulin taas lusikkani pistäneeksi. Onkohan ne kaikki tällasia vai vaan meidän koulu?

Pappi meidän kirkossa piti juuri sunnuntain saarnan siitä kuinka homous on syntiä ja ällöttävää ja saa sen haluamaan oksentaa. Mä (ja Ale) olisin voinut kuristaa sen paskiaisen siihen paikkaan. Kai se on niinku ne sanoo; Amerikka tosiaan on välinpitämättömien ahdasmielisten homofobiaisten kusipäiden maa. Ja Kim oli samaa mieltä

Amerikkalaisten isänmaallisuus ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä mua. Täällä näkee autoja, kenkiä, kännyköitä ja kattiloita jotka on maalattu muistuttamaan amerikan lippua. Joka aamu ennen tuntien alkua kaikki oppilaat nousee ylös, painaa kätensä väkevästi sydämelle ja lausuu uskollisuusvalan "I pledge allegiance to the Flag of the United States of America. And to the rebublic for which it stands. One nation under God indivisible with Liberty and Justice for all!"
Ja muutenkin, amerikkalaiset luulee että kaikki nerokas on niiden keksintöä. Syötiin tässä yksi päivä quesadilloja ja niille oli kauhea ylläri kun Ale sanoi että sehän on meksikolaista ruokaa.. Oletko varma? Ei kyllä se on meidän oma keksintö.
Tästä esimerkkinä toimii hienosti myös historianopettajani Mrs. Stone. Kyseinen nainen on ehkä toistaiseksi isänmaallisin tapaamani amerikkalainen. Se on mestari sälyttämään maailman kaikki poliittiset tapahtumat jonkun muun kansakunnan syyksi. Intiaanien teurastuksen takana olivat espanjalaiset, orjuuden takana britit, ensimmäisen maailmansodan takana ranskalaiset ja toisen japanilaiset. Irakin sota on irakilaisten oma vika. Amerikka pelastaa maailman!
Toinen asia mikä on lievästi hämmentävää, on kuinka uskonnollisia ihmiset täällä on. Toisaalta mun nykyinen olinpaikkani onkin ns. "Bible Belt" joten mitäs ihmettelet... Kuitenkin, kirkoilla täällä on videoheittimet ja orkesterilla uudet huilut rummut ja pianot. Kouluissa kirjat hajoaa palasiksi. Ja kirkkoja on noin neljä kertaa enemmän. Huomaa selvästi missä järjestyksessä asiat täällä tulee. Istuessani eilen ruokiksella joukko tulevia pappeja keskusteli näkemyksistään uskonnon suhteen. "Älkää nyt pelästykö tai mitään, mutta minä uskon että antikristus kävelee keskuudessamme". Myöhemmin ajauduin keskustelemaan kyseisen kommentin lausujan kanssa. Se kertoi mulle vapahtajastamme Jeesus Kristuksesta. "Have you ever heard of him?" Eeettä näin.

Whoa, mikä viikonloppu...Internet ollut poissa käytöstä koko viikon ja se palasi vasta eilen... Ja koska me kaikki tiedetään kuinka motivoitunut päiväkirjailija mä olen, kirjotanpahan ainakin nyt.
Hektinen viikko..Tää koko talo luhistuu käsiin. Uuni on rikki, tiskikone on rikki, lamppu ei toimi ja jääkaappi vetelee viimeisiään. Ja saksalainen vaihtarinarttu käy hermoille. Olen onnellinen että koulu alkaa taas huomenna.. Jotain hyvää tästäkin kuitenkin seuraa. Ei voitu mennä keskiviikkona kirkkoon kun Stacyn piti olla töissä autotallissa, joka sekin on hirmumyrskyn jäljiltä. Ja kaikki oli niin väsyneitä, että herättiin vasta kymmeneltä. Uhups, kirkko alkaa yheksältä!! Kim oli vahingossa laittanut herätyksen kello seitsemän ILLALLA eikä aamulla... Sydäntäsärkevää. Todella. Yritän saada Kimin ylipuhuttua ettei se laita saksalaista vaihtarinarttua mun kanssa samoille tunneille. Saatan ruveta itkemään jos se ilmaantuu kaikille mun tunneille. Mikä on aika todennäköistä koska se on junior, eli yhdennellätoista luokalla myös...Toivottavasti sillä on sentään eri ruokis.
Okei, mä kerroin Kimille mun "ongelmasta" ja se lupas yrittää.. Mulla tosin on edistynyt englannin kurssi, johon se varmasti laitetaan huolimatta mun, tai Kimin mielipiteestä. Saa nähdä.
Muuten on ollut mielettömän hauskaa. Oltiin shoppailemassa ja mä kulutin järjettömät määrät rahaa. Mietin tässä eilen omaa rahatilannettani ja tajusin että mitä mä muka säästän rahaa, kun mä olen just kerännyt rahaa jotain kaks vuotta tätä varten. Mitä mä sillä rahalla muka Vaasassa teen? Mä meen nukkumaan. Pitää mennä bussilla taas aamulla.

Robert Johnson- Crossroad Blues

I went to the crossroad
fell down on my knees

I went to the crossroad
fell down on my knees

Asked the Lord above "Have mercy, now
save poor Bob, if you please

Mmmmm, standin' at the crossroad

I tried to flag a ride
Standin' at the crossroad

I tried to flag a ride

Didn't nobody seem to know me
everybody pass me by
Mmm, the sun goin' down, boy
dark gon' catch me here

oooo ooee eeee

boy, dark gon' catch me here
I haven't got no lovin' sweet woman that
love and feel my care

You can run, you can run
tell my friend-boy Willie Brown
You can run, you can run
tell my friend-boy Willie Brown
Lord, that I'm standin' at the crossroad, babe
I believe I'm sinkin' down



Bobby Johnson oli niin hyvä kitaristi, että vanhan huhun mukaan hän meni tienristeykseen etsien jotain. Hän myi sielunsa paholaiselle voidakseen soittaa kitaraa hyvin loppuelämänsä. Laulun viimeinen säe tarjoaa varoituksen vanhalle ystävälle Willie Brownille olla tekemättä samaa kallista virhettä.

Mua jaksaa edelleen ihmetyttää kuinka nää
ihmiset jaksaa käydä tätä koulua kolme vuotta.
Itse olen ollut Centralissa noin kuusi päivää ja
jo nyt tekee tiukkaa. Mutta ei se mitään. Pohjalta
on vain yksi suunta... Ja sitäpaitsi MÄ en ainakaan
ole Vaasan Lyseon lukiossa. Mikä tahansa on
parannus siihen verrattuna. Kammottaa ajatellakin
etta siellä sitä istutaan taas vuoden päästä.
Mutta vakavasti ottaen, se koulu on aika rasittava.
Siella on niin pahoja huumeongelmia etta opettajat
partioi käytävilla radiopuhenlinten kans ja meillä
on omat poliisivoimatkin talossa. Lisäksi koulun
oppilaista noin 89% on mustaihoisia..Ei sillä että
mulla olis mitään sitä vastaan, mä oon varmaan
maailman antirasistisin ihminen mutta ne on
todella äänekkäitä. Siis TODELLA äänekkäita. Jos
juttelet ruokiksella vieruskaverin kaa, pitää huutaa.

Mutta ei se mitään, paistaa se päivä risukasaankin.
Jonain päivänä. Toivottavasti.

Jaahas, eipas ole tullut kirjoiteltua tannekaan vahaan aikaan. Eka viikko koulua paattyi (Luojan kiitos) juuri. Koulusta menin suoraan nukkumaan ja sita aion tehda seuraavat kaks paivaa..Ma en ole viela ihan koulurytmissa, varsinkaan kun koulubussi tulee kuudelta. Eli mun taytyy herata viidelta. Ekat pari paivaa myohastyttiin bussista kun ei tiedetty koska se tulee. Sitten mun piti niella ylpeyteni ja kayda kysymassa naapurin Coreylta koska se saakelin bussi oikeen tulee... oli muuten yksi ehka elamani noloimmista hetkista.
Elama on ollut hektista viimesen viikon. Sunnuntaina kaytiin hakemassa Nop -thaimaalainen vaihto-oppilas- lentokentalta. Tiistaina tuli saksalainen Kai ja keskiviikkona thaimaalainen Genya. Joten taalla oli kakstoista ihmista ja ensimmaine kouluviikko. Ma olen aika onnellinen etta elama palaa ehka nyt normaaliksi.


Se on muuten aika hammentavaa kuinka tuttavallisia ihmiset on taalla. Jopa kassaneidit ojentaessaan vaihtorahaa sanoo yleensa jotain tyylin " Here you go honey. Have a good one"
Meidan aiti halailee ja pussailee jatkuvasti ja jopa koulussa kun juttelin ns.luokanvalvojan tunnilla yhen jatkan kans, se leikki mun hiuksilla koko sn keskustelun ajan... Se on aika kummallista. Ma olen kai niin tyypillinen epasosiaalinen suomalainen etta sellanen ei tuu ihan luonnostaan.

Nyt ma menen katsomaan amerikkalaista jalkapalloa Alen kanssa. Kirjottelen tarkemman selostuksen ah-niin-jannittavasta elamastani joskus myohemmin. Ehka.

Tanaan kaytiin rekisteroitymas kouluun. Siella on paaaaljon pelottavia mustia miehia...no ei kai. Mua nauratti kovasti kun mun erittain uskonnollinen ottoaiti varoitti etta siella on paljon pahoja poikia, "and they're gonna be all over you"..koska me (mina ja ottosiskoni Ale) ollaan ns. Fresh Meat...se varoitteli myos etta ma tulen kuulemaan paljon kirosanoja ja puhetta seksista.. Mutta ma olen aika onnellinen siita, etta kun ma en aio valmistua Central high schoolista niin mun ei tarvi seurata mitaan niiden ohjeita, joten ma voin opiskella mita haluan!!
Ma melkeen odotan koulun alkua... Mulla on rock'n'rollin historiaa, psykologiaa, sosiologiaa, ainetta nimelta forensics, eli sita mita CSI:ssa tehdaan. Ja mulla on lisana ns. Child developement elikka kurssin alussa sulle annetaan kateen metallinen vauvanukke. Sita pitaa syottaa ja nukuttaa ja vaihtaa vaippoja jne...siina nukessa on mikrosiru ja arvosanan saa silla perusteella mita nukke kertoo opettajalle! Tosin koulu alkaa kello 7:20, eli koulubussi tulee hakeen meidat kello kuusi aamulla.

Taalla on tosi kivaa, ja kun Kim on aluevalvoja Face The Worldille niin me ollaan ikaankuin sisapiirissa. Me paastaan tsekkaan niiden tulevien vaihtareiden koteja ja tavataan tosi paljon ihmisia, ja muita vaihtareita. Just eilen haettiin joku thaimaalainen lentokentalta ja maanantaina ajettiin Shelbyvilleen katsastamaan koti kahdelle pojalle jotka on taalla ylihuomenna.
Me soiteltiin eilen mun rokotustodistuksen peraan Kalifornian toimistoon ja ilmeisesti mulle oli paikka Missourissa ennen tata...Mulle oli siis perhe ja kaikkee, mutta se koulu ei suostunu. Ma oon aika onnellinen et paasin just tanne.


Meen nyt viikkaan pyykkia.. TA- TAA!!

Huoh, mika paiva...Olen talla hetkella isantaperheeni koneella, koska mun omalla ei viela paase nettiin. Amerikasssa kun ollaan, tasta puuttuu parit aakkoset joten koittakaa kestaa!
Joten....Niin, toissapaivana yokoneella perille, missa mua vastassa oli ihan kunnon komitea ihmisia...Aiti Kim, isa Stacy, Ecuadorilainen vaihto-oppilas Ale ja kakaroista Alex. Ensimmainen yo vietettiin KIRKOSSA. Soin noin yhdeksantoista donitsia ja tapasin n.300 ihmista.
Ihmiset taalla on tosi ihania, ja ne halailee ja pussailee toisiaan (ja mua) koko ajan. Tassa talossa on koko ajan vahintaan kakskyta ihmista. Noiden lasten kaverit ja naapurit ja niiden koirat kavelee ihan pokkana sisaan taloon ja kay jaakaapilla ja istahtaa kattoon telkkaria..
Ja nyt lahdetaan 'to the mall' ja etsitaan mulle adapteri jos saisin viimesta vihdoin ton kannettavan ladattua. Kannykastakin loppuu pian akku..

Moippista! I love you all!!

Helsingissä, jossain lentokenttähotellissa. Neljän hengen huoneessa kuus ihmistä... Aamulla neljän mais lentokentälle ja sieltä sitten Amsterdamiin. Ja sieltä Newarkiin, New Jerseyhin. Ja sieltä Memphisiin, Tennesseehen. Ja sitten lopultakin perille. Ensimmäinen yö vietetään teemaan sopivasti jossain ihme kirkossa. En muista mitä muuta piti sanoa...Kannettavasta on kohta akku loppu kun isoveli vähä "lainas" sitä.... Mutta ei se mitään.
Tänään tuli sitten hyvästeltyä kaikki itkevät sukulaiset. Ironista kyllä, koiran jättäminen oli ainoa asia mikä todellakin otti koville. Varsinkin kun tiedän että se tuskin on täällä odottamassa kun tuun takasin. Alkaa käydä jo aika vanhaksi kultamussukkani..
Kavereitani en ehtimyt ennen lähtöä nähdä ollenkaan. Mikä tarkemmin ajateltuna olikin ihan hyvä juttu, me oltaisiin kaikki vaan vollotettu kuin vauvat.
Joskus mä vielä rupeen kirjottamaan tähän kunnon päiväkirjaa. Ja etin kunnon kuvat tohon arkistoon. Mutta kuten sanoin, alkaa olla akku loppu. Ja mua väsyttää.