IRC-Galleria

Play with their boobies.

Viela jonki aikaa. VOisin ehka joskus myohemmin kirjotetlla viela Nepalista ja joo... Nyt kulutellaan aikaa..
Viela 2 viikkao.

Huomenna 160m benji \../


Ps. Sori ku en vastaile kaikille tasapuolisesti mutta johtuu valilla niin hitaista koneista/netista, ettei kykene/jaksa.

Mitahan sita ny on viimekerrasta tapahtunu...

Tas ny vaha kayty kattelees vaha mestoja ympariinsa. Kaikkee on tapahtunu ja jotain vois ehka kertoakki...

Tas yks yo tapahtu kylla kummia. Yhtakkia yolla kuulu joku paukahdus. Siina unentokkuras miettii etta mita vittua? Kunnes pain tajus etta suihkusta tulee kauhee lorinan aani. Sinne sitte juoksu jalakaa kattoon mika on meininki. Lattia tietysti tulvii ja tulvii yli vessan kynnysten huoneen puolelle niin etta noin 3mx1m alueinen kokolattian maton osa jo lilluu vedessa. Syy: vessan lavuaariin johtava vesiputki oli posahtanu irti seinasta. Joo sita miettii etta miten vitun kova paine siela putkis on ollu? Toisaalta taalahan ei oo mitaa muuta painettaku joku 500 litran sammio hotellin katolla josta vesi sitte tulee omalla paineella huoneisiinsa. Hyvaa tekoa ilmeisesti. Huvittavaa oli seki etta koko lattia matto lillu vain vetessa sitte kun hotellin vaki oli saanu veden katkaistua. No kysyin niinku siina kun he olivat poistumassa etta pitaisko kuivata vaha pyyhkeella ees tai jotain? No ne toi 3 pyyhetta meille. Nice. No sitte kysyin etta pitaisko meidan vaihtaa huonetta jo nyt, vai vasta aamulla? Ajattelin etta paasisivat heti korjaustoihin. No jaatiin sitte viela loppu yoksi siihen ja ne ei ees nostanu mitaa kuivamaan tai yrittany kuivata. Eika mekaa ny mitaa kuivaan ruvettu. Sitte joskus 1200 aikoohin ku jaksettiin nousta niin poijat odotti jo villisti etta paasis siivoon ja korjaan.
Paatelma: Ei taala oo kylla yhtaa common sensea eika muutaka aloite kykya. Kaikki pitaa teha pomon kaskyn toimesta. Ite ei uskalla teha mitaa.

Ps. Kirja suositus: Stieg Larsson(?) Naisia vihaavat miehet. Aivan loistava, tosin eka kirjani niin en kykene mitaa arvostelua kirjottaan. Loistava kuitenki. Odotan etta paasen lukeen lisaa Larssonia.

Ikina en oo elamaa lapselle antanu enka siela kayny, siispa paatettiin kayda taala sitte hyvantekevaisyys konsertissa. Voice for Voiceless, Year 2009 against drugs, HIV & AIDS. No ajateltiin etta vaha tutustumaan paikallisen nuorison musa makuun. No sellasta perus kitaran vinkutusta se enimmakseen oli. Vaha sita yllatty ku ne veti RHCP:ta. Sitten tapahtui se hetki joka sai melkein miehen kyyneliin. Damage Glitters alotti toka vipan piisinsa Panteran Walk. Yleiso villiinty taysin ja rynni eteen moshaan. Janninta oli kylla etta se paikka oli semmonen iso auditorio, jossa oli siis vain penkkeja. Niin jatkat meni eteen moshaan ja nousi tuoleilleen riehuun. Sen jalkeen se viela jatku RATM:n Killing in the name on:in tahdissa. Mahtava mesta. Toivoivat viela Sepulturaa mutta siihen se sitte loppu.
Aika positiivinen kokemus Nepalin nuorista. Toisin ku Intiassa ne halus vakisinki lopettaa mun Raised Fistin ja yrittaa pistaa Shakiraa tilalle. Tosin se selittaa miksi kaikki Intialaiset jatka kavelee kasikkain.

No taala sita kylla viihtyy... Onkohan mulla jotain muuta uutta? Enaa 1kk jaljella. Koittakaa kestaa.

Matka Nepaliin....

No se alkaa Varanasista junalla joka kestaa noin 4h. Ihan lepposa matka. Vaha vakia ja sattu viela paikallinenki siihen joka menossa Nepaliin myos.

No paastiin Gorakhpuriin, josta otettiin sitten taksi Sunauliin (rajalle) ja mukaan liitty Kolumbialainen Samuel. Matka meni rattoisasti Kolumbian huume maineesta jutellen. Kunnes jouduin sanomaan jotain mita en olisi koskaan uskonut sanovani Intian hienoissa autoissa. "Stop! Car is on fire!" eli pysahdy, auto on tulessa. No paniikissa sitte vellottiin autosta pihalle ennatystahtiin. Pihapuolella huomattiin etteihan se auto ny tulessa ollukkaa vaan savu tuli rengaista jotka hirras johonki ku taka-akseli oli jotenki murtunu ja oli ihan fjongalla. No siita sitte kuski jarkkas meille jatkokyydin ja paastiin lopulta rajalle. Siela vaha viisumia ja sellaasta ja kuvaa portista missa luki "Welcome to Nepal". Ilo oli mita suurimmillaan.

Rajalta yobussia sitte Pokrahaan. Linkassa iski jalleen tuskaiset mahakivut ja perille ku paasiin ripuli raikas Pokharan aamussa. Siina ajattelin jo etta nyt taytyy kylla menna antaan kaikkia naytteita jos saatais selville mika mua vaivaa ku viikonvalein ripuli raikaa. No heikolla hapella jalleen sairaalaan mentiin ja pikaisella tutkimisella laakari maaras 2 paivaa tippaa ja veri, kusi ja stool naytteet otettavaksi. No niista sitte loytyi tosi iso ja runsaslukuinen E.kolibakteeri.

Aiva ku kaikki olisikin ollu niin loistavaa, etta sairaala oli kuin loistohotelli ja pian olisi terve lopullisesti.

Hotelliin ku takas paastiin 2 paivan sairaalassa olon jalkeen oli huoneesta kadonnu kamera ja uudet raybanit. Kaikki kuvat sitte meni.

Faneille ny vaan pahoittelut, etta enempaa talta reissulta tuskin kuvia tulee.

Tarina alkaa jotenki tuntumaan etta se olis loppumassa, ku kuviakaa tuu enaa. Saada nahda loppuu tarina kokokaan Kathmanduun 160metriseen benji-hyppyyn. Tosin tuskin sita kukaa uskoiskaa, ku ei pysty ottaan kuvaa siita.

Huh huh...

Nyt on jannat hetket meneillaan...

Vois kirjottaa myohemmin lisaa...


Edit: Eiku en oo vaan jaksanu. Varanasin koneet on niin huonoja.

Edit2: Jannaa etta kirjotus mihin en oo kirjottanu mitaa jarkevaa aiheuttaa enemman kommentteja ku kunnon tarinat.

Siispa nyt tarinaa taas...

McLeod Ghanjista takas Varanasiin. Saatiin siis kuulla McLeodissa etta hanen pyhyytensa Dalai Lama pitaa opetuksia Varanasin viereisessa kylapahasessa Sarnatissa. Mehan heti paatimme ottaa nokkamme kohti Varanasia ja tulla jo hyvissa ajoin hankkimaan lupia kyseiseen tapahtumaan.

Tanne paastiin melkein 40h bussi/juna matkojen jalkeen. Junat ja bussit oli melko taynna kylla munkkeja. Seuraavana aamuna tykitettiin kohti Sarnatia hakemaan lupia ja saatiinkin ne parin tunnin jonotuksella. Sitte vaan janskailtiin. 8.1. se sitte alko ja me reippailtiin paikalle (ainaki yritettiin) jo varahaisessa vaiheessa mutta eiha siita mitaa tullu. Muut oli varemmin. Paastiin kuitenki semi hyvaan paikkaan mista naki hanen pyhyytensa. Sitte meilla oli FM-radiot joista kuultiin eng-tulkkaus hanen pyhyytensa puheesta. Kyllahan se ekat 3-4h meni mutta sitte rupes kylla jo meika poika pilkkimaan. Toisaalta ite tiibetilaiset kylla pilkki enemman ku me:) Muutenki mukavempaa sakkia nuo Tiibet/Nepalilaiset. Meinas valilla tulla kiusallinen olo ku kaikkee syotavaa ja juotavaa ne tarjos ja kerto budhalaisuudesta. Niin paljo mukavempaa sakkia kuin nama paikalliset.

Kokemuksena ainaki hieno. Kuinka moni voi sanoa nahneensa Dalai Laman? Minapa voin.

Taala sitten ollaan Varanasissa noin viikko hengailtu naiden hullujen lappalaisten kanssa. Sekavaa sakkia. Maanantai aamuna klo8 lahtee juna kohti Nepalin rajaa, josta pujahdamme Nepaliin. Siita varmaan taas sitte uus seikkaalu alkaa. Ensin Pokharaan ja siela varmaan menee jonki aikaa.

Taallahan se McLeod Ghanjissahan se sitte meni. Siina paatettiin porukan kesken viettaa vaha erilainen UV ja lahettiin karkuun tata hysteriaa. Kamat mukana mentiin Triumd-vuorelle. Paastiin sinne ja maisemat tietysti tosi upeat ku 3000metrista kattelee lumisia vuoria ja toisella puolella nakyy kaupunkien valoja.

Jokin vuoristotauti sita vissiin iski ku illalla tuli kayttaydyttya hiukan sekavasti ja aamulla oli paakipea ja kova jano. Sita se korkeus kuulemma teettaa.

Oli janna kylla kavella sinne ku matkalta kaikki koirat taas liitty seuraan. Ku paastiin ylhaalle meidan seuras oli 3 koiraa ja ylhaalla meita seuraili 5 koiran lauma. Yksi paasi yolla sisaanki meidan luksus mokkiin. Se oli niin raukka etta annettiin olla ja toihan se omaa ruumiin lampoaanki siihen huoneeseen. Kaikki lampo oli nimittain tervetullutta.

Uusvuosi oli erilaasempi kuin koskaa. Ihan hauskaa oli toivottavasti teillaki. Vaha pitaa kuviaki tykittaa kylla ylhaalta.

"Kiivetaan kukkulalle. Sielta nakee ohi kaupungin. Silloin muistat mista tullut oot, ja minne palaat takaisin."
Hieno biisi http://in.youtube.com/watch?v=IbRrsAdYOE0

Tanne sitte saavuttiin keskiviikkona 24.12. Ystamme Mikko ja Antti oliki varannu meille huoneen hienosta tiibetilaisesta Hotel Greenista. Yo maksaa 250Rs per yo etta nain halvalla oo vissiin kertaakaa tullu oltuakaa taala. Muutenki tosi kiva paikka. Kuvista joita jo oonki lisanny nakeeki etta vuorilla ollaan. Joka paiva tulee vedettya pitkaa lenkkia pitkin lahimaastojen polkuja. Dalai Laman kotiportilla tuli kaytya ja kuulemma oli kotona. Aika lahelle siis kuitenki paasin.

Taala taitaa vierahtaa tovi. Tosi upeiden maisemien, raikkaan ilman ja loputtomien vuoristopolkujen ravaaminen on sita odotettua vaihtelua saasteisiin kaupunkeihin. Tuli tuossa kaytya Tiibetilaisessa lastenkylassa. Mikko ja Antti jotka juuri saapuivat Intiaan toivat kotoaan kaikkia varikynia, vesivareja etc. mita koulussa voi kayttaa ja myos vanhoja vauvanvaatteita, jotka menivat sitten kayttoon vauvoille. Pienet lapset riehaantu kylla ihan taysin. Niiden kans tuli siela sitte leikittya jonki aikaa. Oli vain jotenki outo olo ku ei oikein tienny mita kielta niille puhuis, ku eine kuitenkaa ymmarra. Suomea me sitte niille puhuttiin. Vaikkei toisia ny ymmarrettykkaa niin hauskaa niilla naytti olevan:)

Eikai tas muuta. Uusivuosi tuloillaan ja taala se on vissiin villi juhla, oikein armeijatki vahvistaa asemiaan sen takia. Saa nahda.