IRC-Galleria

... Senecaa (n. 4 ekr - 65 jkr), roomalaista filosofia. Käytin kuluneen viikon loppupuoliskon vanhojen filosofian opintojeni kertailuun, jota tosin hieman hankaloitti muistiinpanojen sijaintia koskeva epätietoisuuteni. Erityisesti yritin kaivella esiin, kuka muinainen filosofi puhui "arvostelmasta pidättäytymisestä" tienä onnellisuuteen. Luulen kyseessä olleen Pyrrhos, vanha skeptikko, mutta jotenkin päädyin lukemaan Senecan tekstejä - ehkä siksi, että löysin ne ensiksi, ehkä siksi, että esim. Wikipedian skeptisismiä koskevat sivut ovat niin täynnä riitelyä ja paskanjauhantaa. Yhtä paljon nörttivihaa olen nähnyt vain lueskellessani erilaisia pseudotieteitä koskevia wikiartikkeleita.

Mutta Senecaan. Seneca eli reilusti ennen kristinuskon nousemista Rooman valtauskonnoksi, mutta kuitenkin hänen tekstinsä sisältävät runsaasti kristinuskon moraalin kanssa yhteensopivia ajatuksia. Koska lähteeni oli nk. internet-lähde, sietää kuitenkin epäillä käännöksen alkuteksteistä englanniksi olevan värittynyt, varsinkin kun käännöstekstissä on ystävällisesti huomautettu milloin sietää verrata Senecan ajatuksia kristilliseen ajatusmaailmaan. Lukija siis varokoon.

Luin Senecan teksteistä hänen vihaansa käsitteleviä kirjeitään Novatukselle (De Ira, kirjoitettu n. 41 jkr). Muiden stooalaisten tapaan Seneca uskoi onnellisen elämän kumpuavan järjen äänen kuuntelusta intohimojen noudattamisen sijaan. Filosofian kulmakivenä oli usko sielun ja järjen haluun toimia hyvin. Esteenä hyvin toimimiselle olivat "intohimot" (viha, pelko, kipu, himo jne) joiden kreikankielinen nimi "passion", monille tuttu myös Jeesuksen kärsimysnäytelmistä (englanniksi the Passion of Christ), kääntyy kärsimykseksi. Kärsimyksestä vapaa elämä tuli apatheian, "apatian" avulla. Apatia ei kuitenkaan tarkoittanut aivan samaa kuin nykyään, vaan objektiivisuutta ja selväjärkisyyttä. Järkevyys ei tarkoittanut pelkästään loogista suhtautumista asioihin, vaan luonnon universaalien lakien ymmärtämistä ja niiden kanssa harmoniassa elämistä. Vihaa koskevat kirjeet heijastelivat tätä elämänkatsomusta. Vapaus vihasta ja vihan huonous ja tarpeettomuus tunteena olivat kirjeiden kantava teema:

SENECA, ON ANGER, I. vii. 1-viii. 1
The best course is to reject at once the first incitement to anger, to resist even its small beginnings, and to take pains to avoid falling into anger. For if it begins to lead us astray, the return to the safe path is difficult, since, if once we admit the emotion and by our own free will grant it any authority, reason becomes of no avail; after that it will do, not whatever you let it, but whatever it chooses.

Seneca uskoo siis vihan, kuten muidenkin intohimojen/kärsimysten olevan aluksi järjen hallinnassa, ja saavan vallan vain järjen luvalla. Vihan tunteesta johtuva kärsimys olisi siis Senecan mukaan estettävissä järjen avulla. Näitä keinoja lähdin etsimään, sillä oman olon parantaminen kiinnosti paljon.

Ensimmäinen vihaa koskeva kirje pyrki aluksi osoittamaan, että viha tunteena ei ole koskaan toivottava. Esimerkkinä mainittakoon

ON ANGER, I. xix. 1-xiv. 1
If justice is a good, no one will say that it becomes a greater good after something has been withdrawn from it; if bravery is a good, no one will desire it to be in any measure reduced. Consequently, also, the greater anger is, the better it is; for who would oppose the augmentation of any good? And yet, it is not profitable that anger should be increased; therefore, that anger should exist either.

Senecan toinen kirje oli kuitenkin minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoisempi. Kirje käsitteli vihan syntymisen syitä ja keinoja vihan välttämiseen. Seneca puhui anteeksiannosta välttämättömänä sekä yhteiskunnallisella tasolla, että henkilökohtaisella tasolla: oikeusjärjestelmä vain kärsii vihasta ja koston tarpeesta, ja samoin kärsisivät yksilöt. Viisas ihminen valitsee tarpeelliset keinot järjen avulla, ja käyttää niitä reilusti ja oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus kumpuaa anteeksiannosta ja ihmisen luonnollisesta järjestä silloin kun se on vapaa intohimoista/kärsimyksistä. Samoin oikeat toimet yksilön elämässä tulevat luonnollisesta järjestä, jos sitä vain osaa kuunnella.

Kuinka sitten kuuntelisin luonnollista järkeäni? Intohimojen/kärsimysten kieltäminen on vaikeaa, mutta pohtimalla niiden syntyprosesseja ja keksimällä siitä keinoja niiden hallitsemiseen pitäisi sen olla mahdollista. Yhtenä tärkeimpänä keinona koen "valmistautumisen", joksi myös alussa mainitun "arvostelmista pidättäytymisen" käsitän. Senecan sanoin

ON ANGER, II. xxx. 2-xxxi. 4
Men judge some happenings to be unjust because they did not deserve them, some merely because they did not expect them. What is unexpected we count undeserved. And so we are mightily stirred by all that happens contrary to hope and expectation.

Paljon kärsimystä seuraa siis tapahtumista ja asioista, joita ei osannut odottaa. Arvostelmista pidättäytyminen tienä onneen kertoo samaa, sillä arvostelmista pidättäytymällä voi välttää pettymyksiä: jos säilyttää mielensä avoimena eri mahdollisuuksille, eivät ne pääse potkaisemaan samalla tavalla. Pohtimalla eri vaihtoehtoja voi valmistautua eri lopputuloksiin. Hyväksymällä, että kaikki asiat eivät tapahdu kuten haluaisin, voin elää onnellisemmin. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa äärimmäiseen pessimismiin, jossa masennutaan ja jäädään sänkyyn "kun mikään ei kuitenkaan onnistu". Sen sijaan pitää yrittää, mutta huomioida epäonnistumisen mahdollisuus ja valmistautua siihen henkisesti. Tätä en ole aina muistanut tehdä, ja siihen pitää selvästi kiinnittää enemmän huomiota vastaisuudessa.

Lisäksi tämä kaikki kuulostaa pirun paljon fiksummalta, kun voin sanoa seurailevani Seneca Nuoremman viitoittamia stooalaisia ajatussuuntauksia :-D




Lähteenä toimivat
Lucius Annasus Seneca. Moral Essays. Translated by John W. Basore. The Loeb Classical Library. London: W. Heinemann, 1928-1935. 3 vols.: Volume I.
http://www.stoics.com/seneca_essays_book_1.html
sekä wikipedia, erit.
http://en.wikipedia.org/wiki/Seneca_the_Younger ja
http://en.wikipedia.org/wiki/Stoic