IRC-Galleria

Miettivätköhän ihmiset liikaa? Ihmisillä tietysti tarkoitan pääasiassa muita ihmisiä, vaikka luonnollisesti miettimällä "miettivätkö ihmiset liikaa" saatan itse syyllistyä liialliseen miettimiseen. Lisäksi harvoin sitä esimerkiksi muiden (tai oman) maan äänestystuloksia katsoessa tulee pohtineeksi, että "miettivätpä nuo taas liikaa äänestäessään tuota kaveria" - eikä "homot hirteen", "arabit hengiltä" ja "mutiaiset ulkomaille" -retoriikkaa Suomessa kuunnellessa tunnu liika ajattelu puhujia vaivaavan.

Arkielämässä tuntuu ylianalysointi kuitenkin vaivaavan ainakin minun kavereitani ja ehkä minua itseänikin. Ihmissuhteet venyvät ja paukkuvat, kun poikakaverin tai tyttöystävän tai ihan tavallisen kaverin sanomisiin ja toimiin keksitään syitä. Ehkäpä se, että kaveri lähetti tekstarin eikä soittanut, johtuu siitä, että hän ei pysty puhumaan - eikä siitä, että hän ei halua puhua kanssasi. Eikö poikaystävä vastaa messengerissä? Ehkä hän ei ole koneen äärellä! Menevätkö puhelut suoraan vastaajaan soittaessasi kaverille? Ehkä hänen kännykkänsä on kiinni! Tykkäätkö jonkun tytön seurasta, mutta et tiedä, haluatko nyt mitään tai että tykkääkö hän edes sinusta? Mene treffeille tai ainakin pyydä treffeille, ääliö, ja katso synkkaako. Älä istu tietokoneesi ääressä sitä miettimässä. Eivät ne irkkikaverit pysty sanomaan mitä hänen päässään liikkuu tai edes mitä sinun päässäsi liikkuu. Syvällisin mitä sieltä irtoaa on varmaan "panitko sitä pyllyyn".

Arkielämän ylianalysoinnin ongelmana on mielestäni tiedon vähyys. Kun ainoa tieto on vaikka "se ei vastaa nyt puhelimeen", ei sen pohjalta oikeasti pysty tekemään mitään maailmaa syleileviä johtopäätöksiä. Jos yrität vetää siitä johtopäätöksiä, päädyt helposti metsään - ja pahimmillaan alat pitämään omaa fantasiaasi ("se vihaa mua") totuutena ja tulkitset kaikkea myöhemmin tapahtuvaa sen kautta. Tosin ehkäpä tuon fantasian pohjana ovat omat ennakko-odotukset asian suhteen "vituiks tää kuitenkin menee" tai "ei kukaan musta voi oikeasti tykätä". Ehkä et uskalla pyytää sitä tyttöä (tai poikaa) treffeille, kun "ei siitä kuitenkaan mitään kestävää tule" tai "ei me kuitenkaan mennä naimisiin" (tai "en mä vielä halua naimisiin"!) Onneksi olkoon, osaat ennustaa tulevaisuuden! Et varmasti saa aikaiseksi pitkää, kestävää suhdetta jos et edes mene niille treffeille alunperinkään. Ehkä tämä lohduttaa pitkinä, kylminä iltoina yksin maatessasi: olit oikeassa, ei siitä mitään tullut.


(ristiinpostitus sivulta http://www.shibun.org/avjn/index.php?title=mietis_ny&more=1&c=1&tb=1&pb=1)