IRC-Galleria

Inuiitti nimeltään Matti eleli onnellisena paksuseinäisessä iglussaan, Loppijärven kestävällä jäällä. Tai hän luuli elelevänsä onnellisena, koska mitäpä tämä pienen iglun sisällä pyörivä inuiitti tiesi siitä tai maailman ahdingosta. Hän pilkki joka päivä iglun sisällä olevasta reiästä särjen syötäväksi, ja lämmitti sen nuotiolla. Nuotion tuli ei jostain syystä sulattanut alla olevaa jäätä, tai ehkä inuiitti luuli lämmittävänsä kalan, liika jään nuoleminen saattoi aiheuttaa hallusinaation kalan kypsyttämisestä.

Vuodenaikojen vaihdellessa iglun seinät ohenivat ja paksuuntuivat, mutta eivät ikinä haljenneet tarpeeksi, jotta inuiitti pääsisi ulos tai joku sisään. Inuiitin karmaisevin suunnitteluvirhe oli oven unohtaminen rakennuksesta. Miten se on mahdollista, sen vain inuiitti tietää. Mutta mikäs hänellä oli ollessa, sisällä oli lämmintä ja hengissä säilyi. Mattia ei kukaan häiritse, Matti on suojassa.

Ainut tapa Matilla ottaa kontaktia ulkomaailmaan oli laajentaa pilkkireikää ja sukeltaa, toivoen jään iglun toisella puolella olevan tarpeeksi heikkoa läpäistäväksi. Mutta Matti epäröi, mitä jos jää ei antaisikaan periksi ja hän hukkuisi? Olisiko iglun hylkääminen sen arvoista? Matti tiesi olevansa kehno uimari, tuottaisi suuria vaikeuksia hänelle olla hukkumatta hyiseen veteen. Hän oli kokeillut ennenkin, ja jo ensimetreillä oli tuntenut niin suurta ahdistusta ja pelkoa että hän oli joutunut kääntymään takaisin.

Niin Matti jatkoi vain hiljaiseloaan omassa lämpimässä, turvallisessa iglussaan. Iglussa joka seisoi heikolla jäällä kylmän maailman syleilyssä.

----

There's no sand in my vagina!