IRC-Galleria

Vilkuilin tuota edellistä merkintääni ja tarpeeni kertoa nolosta välikohtauksesta junassa heräsi. Lipuntarkastajat tulivat kyselemään lippuja rumissa liiveissään ja omani oli tietenkin jossakin aivan muualla kuin lähitaskussa. Siinä sitten pahoitellen pengoin kamojani (nolotti aavistuksen, kun ihmiset seurasivat, kun vuoroin purin käsilaukkuni, tietokonelaukkuni ja matkalaukkuni sisältöä). Olin TODELLA huojentunut, kun lippu lopulta löytyi. Olin tosin aiemmin tarjonnut kuittia maksamastani junalipusta, mutta se ei tarkastajalle kelvannut. Järjetöntä. Onneksi itsenolauskynnykseni on korkeampi kuin kipukynnykseni.

L'Arc~en~Ciel on kyllä mahtava bändi, vaikkakin heidän kipaleensa "Daybreak's Bell" sai tänään aikaan mielessäni ahdistavan tunteiden vyöryn, joka kuristi myös kehoani. Pohdiskelin olisiko se häkellyttävän tuskaisa tunne ollut pelkoa tulevasta, mutten vieläkään tiedä. Tuntui vain kivuliaalta. :S Monesti olen kuullut tuon kysymyksen, että pelottaako, mutta kun ei. Haluan jo pois kotoa, kun hermo palanut loppuun porukoiden kanssa. Koiraa ja kavereita tulee kyllä ikävä, mutta olen aina halunnut elää veden ja metsien ympäröimänä - tai ainakin niitä lähellä. En jaksaisi aloittaa taas alusta, mutta voiko uutta elämää saada sitä ensin aloittamatta vai olenko vain niin tykästynyt vanhaan? Ehkäpä olen vain niin laiska ja rakastunut helppoon elämään, että uusien asioiden mukanaan tuomat haasteet ja vaikeudet eivät vain kiinnosta.

Pakkasin keittiökamojani. Lempiastiani jätän vanhempieni luokse ja vien Ouluun vain ne, jotka ovat itselleni vähemmän tärkeitä (jos vaikka tippuisivat hyllyltä). Vaatteet ovatkin sitten asia erikseen. Toivottavasti en ole Pohjoisempaan talveen liian alipukeutunut. On siinäkin totuttelemista, kun ei voi enää kulkea joulukuuhun asti nahkatakin vetoketju avoinna, ilman sukkiksia, hattua ja lapasia. Ääh.

Oulussa meinasi alati jäädä polkupyörien alle. Se vähän vitutti.

Fullmetal Alchemist -leffa on kyllä aikamoinen hirvitys. Ajatella, että niinkin hyvästä sarjasta voi saada niin paskan elokuvan. L'Arc~en~Cielin tekemät musiikit viihdyttivät, mutta ei edes Hyden ihastuttava ääni onnistunut peittämään "Conqueror of Samballan" lukuisia vikoja.

Katsoin vihdoin paljonpuhutun "Twilight"-leffasarjan ensimmäisen osan. Robert Pattinson on kyllä upea. Mutta aavistuksen häiritsi, kun piilareiden rajoja ei oltu teknisin keinoin häivytelty silmien lähikuvissa. Siinä elokuvan kohtauksessa, jossa muikki ihmettelee Edward Cullenin silmien värien yhtäkkistä muutosta, Cullenhan olisi voinut paikalta liukenemisen sijaan tokaista käyttävänsä piilareita, kun rajatkin näkyivät. :G Mutta leffahan oli muuten jopa todella hyvä. :D

Mitä nyt tuossa äsken pallon kanssa veivailin, ei se tuntuma säbään ole kolmessa kuukaudessa kokonaan kadonnut. Jippii! ^^

"Negai yo kaze ni notte
yoake no kane wo narase yo..."
(I want this wish of mine to ride the wind
and ring the bell of daybreak...) ;)