IRC-Galleria

Jaahas, täällä sitä ollaan Kaanaassa. Hengissä ollaan oltu jo puoli kahdeksasta asti, illalla ei taaskaan tullut mentyä nukkumaan riittävän ajoissa. Nyt väsyttää siihen malliin, että voisi kyllä nukkua ihan koska tahansa ja missä tahansa. Tai iltaa kohtihan tämä varmaan taas valitettavasti menee pirteämmäksi. Olisi kyllä kova juttu opetella aamuvirkkuuteen.

No olihan eilen jokin syykin siihen, miksi nukkumaan ei tullut mentyä riittävän ajoissa. Aloin katsoa Clint Eastwood & Meryl Streep -elokuvaa Hiljaiset sillat. Nämähän ovat näitä tarinoita, joiden lähelle päästessä liikuttuu melkein väkisin. Yritin parhaani olla liikuttumatta, mutta kun tarinan hieno, inhimillinen sanoma alkoi puskea pintaan niin kyllähän sitä väkisin liikuttui. Varsinkin elokuvan päätöskohtaus on uskomattoman hieno. Muutenkin Clint Eastwood on ohjannut 90-luvulta alkaen paljon puhuttelevia, hienoja elokuvia: Täydellinen maailma ja Million Dollar Baby nyt etunenässä. Vaikka Hiljaiset Sillat onkin enemmän tuollaista naisten pms-oire & suklaa & paljon herkkuja & Nessu-nenäliinaosastoa, niin kyllä minä ainakin menen ihan vatkuliksi hyvien tarinoiden edessä. Eastwoodin myöhäisempien töiden punainen lanka - olla tuomitsematta ihmistä, vaan ymmärtää hänen ratkaisujaan - kolahtaa kyllä lujasti. Maailmassa on muitakin sävyjä kuin pelkästään musta ja valkoinen. Tietysti miehekkään karhea ote saattaa joskus naurattaa reservin siviilipalvelusmiestä, mutta onneksi Eastwoodin tuotannoissa maltetaan irrottautua väkinäisestä maskuliinisuudesta jossain vaiheessa ja sen jälkeen siirrytään ihmisyyteen.

Edelleen väsyttää. On vähän nälkäkin. No eiköhän tämä tästä. Palataan. On muuten hauskaa kirjoittaa julkista päiväkirjaa tasan nollalle ihmiselle, mutta käyhän tämä näinkin!