IRC-Galleria

Keskiviikko, eikä ollenkaan niin paljon töitä kuin eilen. Mokasin sittenkin vielä viimeisen tentin valtio-opin perusopinnoista, pitää ottaa uusiksi. Kans yksi witun pässi täällä ruudun toisella puolen, s-tana. :( Helppo kysymys, ja silti olin ruvennut selittämään kysytyistä kahdesta asiaa toista toisena ja päinvastoin. Eli toinen asia oli saanut toisen asian piirteet. Tämmöistä tapahtui viimeksi ala-asteella biologian ja maantiedon kokeissa. Hyvä Pekka, kyllä sää kans osaat! *lol* No, ei auta: uutta matoa koukkuun ja 14.11. vedetään rytinällä läpitte, sen verran ketuttaa omat kämmäilyt. Stana.

Viime vuosina olen törmännyt ilmiöön, että monet tuttavat tai kaukaiset tuttavat tai jokseenkin tietämäni henkilöt ovat alkaneet lajiutua. Siis ihmiset alkavat hankkia lapsia suomeksi sanottuna. Huh huh, tuo onkin kyllä pelottava teema... meikäläinenkin on sentään jo 26, jonkinmoinen työ on olemassa ja sitä kautta rahallinen toimeentulo sekä tulevaisuudelle hyviäkin visioita tuon koulun myötä, mutta mutta... en minä kyllä tällä Ruissalolla lähtisi vielä lapsia hommaamaan. Tiedän saavani tällä kommentilla väkevää palautetta (todennäköisesti) joiltain henkilöiltä, mutta pitäähän nyt tällaisessa päiväkirjassakin olla ajatuksia herättäviä asioita. Joskus kyllä tahtoisin kovasti olla isä jopa useammallekin kuin yhdelle lapselle (ei tule sitten passattua yhtä ihan 300% volyymillä, nimimerkillä "Perheen ainoa lapsi"), mutta jos sellainen tuossa pyörisi nyt niin järki lähtisi todennäköisesti. Ihan varmasti. Tässä on nyt koulukin niin kesken, ettei tämmöisessä "vaiheessa" -tilanteessa voi kuvitellakaan mitään lapsia. Lapsethan ovat toki kivoja, mutta ne ansaitsevat tulla siinä kohtaa kun vanhempansa eivät enää seilaa ja surffaa kokopäivätoimisesti - eli toisinsanoen, silloin kun vanhemmat ovat jo aikuisia eikä lopputulos ole se, että perheessä on lopulta kolme lasta, joista kukaan ei oikein tiedä kuka laivaa keinuttaa tai edes sitä, kuka on. Niin paljon ovat tämän päivänkin teinit kuutamolla että jäljet johtavat väistämättä sylttytehtaalle. Vaikka minuakin luulisi poliittisen kantani takia sosiaalitädiksi, niin sitä mieltä olen että tietyt rajat on lapsille annettava ettei mene meininki ihan mahdottomaksi. Ja vanhempia totellaan, vaikka päätöksiä saakin kyseenalaistaa vahvasti jos siihen on vain hyvät perusteet olemassa. Mutta ollakseni unelmaisä minun pitää kasvaa vielä muutama vuosi. On vaikea kuvitella olevansa isä pikkunatiaiselle, jos haluaa vielä elää ja kokea joitain asioita ennen lopullista vakiintumista. Tokihan elämä jatkuu senkin jälkeen, mutta lapsen ehdoilla.

Jaaha, se meni sitten filosofoinniksi. Kukaanhan näin pitkää tekstiä ei taida jaksaa edes lukea. No, toivottavasti joku. Itsestä on ainakin riemukasta kirjoittaa ns. nettipäiväkirjaa, joten jos ei muilla ole hauskaa niin tärkeintä on että ainakin itsellä. :D