IRC-Galleria

Mahtava otsikko on paras otsikko. Ja sekava otsikko se vasta parhautta onkin. Joo, täällä sitä ollaan Tampereella yliopistoilemassa. Aamulla lähti kiireen vilkkaa Hämeenpuiston residenssistä tänne vain tajutakseen, ettei aamutunteja olekaan. Kolumninkirjoitus onkin omatoimisesti suoritettavaa puuhastelua ja aikaa on koko viikonlopun ajan. No sehän sopii, nimittäin olisi tuossa vähän tenttiin lukemistakin jota pitäneekin suorittaa heti kun atk-luokasta pääsee helvettiin. Ja miksei pääsisi, koska joku naisihminen puhuu takana kännykkään kiitettävän kovalla äänenkorkeudella. Oppikaa lukemaan niitä kielto- ja myöntötekstejä, satttaaaana.

Tänään sitä on sitten keikkakin. Porissa, Tullipubissa. Tulkaa katsomaan! Aloitellaan soittamaan viimeistään kymmeneltä. Paikalla ovat myös Teemu Elo ja Tajuvana. Elo on pitkän linjan porilaismusikantti, Tajuvana kans jo kymmenisen vuotta kasassa ollut helsinkiläisretkue. Vähän folkkii, vähän progee, vähän powerpoppii, vähän poprokkii eikä ollenSkaan rässii, läkkii tai ees läkkirässii. Kyllä näin on kato juu. Vielä ei jännitä, toivottavasti ei myöhemminkään. Tarjolla on kyllä soittajille ilmaisia kaljakuponkeja, joilla täytyykin hakea santsikuppia "ain välil" kuten porilaiset pruukaavat sanoo.

Ei osaa keskittyä tähän. Lienee myös turhaa tekemistä, koska eihän tätä kukaan tunnu lukevan. Se on gauheet semmone. Palaillaaaan.

No ei sinänsä ollenkaan otsikon mukainen maanantai, vaan hieno alkutalven päivä. Avoimen yliopiston opinnot saatiin tänään vihdoin pulkkaan: valtsikan viimeisestä tentistä tuli 4 kun maksimihan on vitonen näissä laitoksissa. Sartorin Comparative Constitutional Engineering oli opuksena, meni kyllä hyvin ja kirjakin oli ja on mielenkiintoinen. Voisi lukea joskus ajatuksella ajan kanssa uudestaankin ihan ilman mitään tenttinäkökulmia.

Sitten Epilogilla oli lauantaina keikkakin. Mehän onnistuimme rokuilemaan siellä vallan kiitettävästi: itsekin meinasin tippua innostuksissani lavalta. Tai no, kunhan liioittelen: jossain vaiheessa tuli vain katsottua, että nyt on meinaa tuo jalka melkoisen lähellä lavan reunaa. Soitettiin sellaiset n. 40 minuuttia välispiikkien ja muiden sekoiluiden kanssa ja yleisökin taisi viihtyä. Vapaaehtoistyöntekijät iskivät vieläpä sellaisen valoshow`n meidän keikalle, että meinasi ihan innostua - tosin myöskin pelotti, että tuleekohan sitä valoa nyt sen verran että näkee soittaakin oikeasta kohdasta. Kyllähän sitä sitten. Muut esiintyjät olivat Vesku & HIV Desperados, joka oli odotetusti itseäänsäälimätön ja hauska sekä Vastalause, jolla oli vireongelmia mutta jonka biisit ovat ainakin nykyään parempia kuin vanhat. Tietysti me kaikki tullaan isommiksi ja vanhemmiksi: harvemminpa sitä tietää 15-vuotiaana ihan kauheasti mistään mitään. Tosin eräs porilaismuusikko on suunnilleen siinä iässä tehnyt aivan hyvin murrosikää paketoivan "Tiedän liikaa elämästä" -värssyn. Missään nimessä en Hakulisen Jussia halua sen enempää disauttaa tässä yhteydessä, koska herrahan on vallan suuri persoona ja vaikuttaa mieheltä, jolla pysyy mittakaava ja sydän paikallaan. Ihan oikeasti. Toivotaan, ettei Jussilla satu selän kanssa nyt pahempaa.

Lisää keikkaa on sitten 9.12., kuten pienet nassikat ovatkin voineet tuolta aiemmin lukea. Sitten näytetäänkin Tullipubissa jälleen kunnon ihan inan verran progressiivisessa suolaliemessä uiskennelleen voimapopin mallia pikku nassikoille. Sinne kannustamaan, liput on 3 euroa. Nyt takaisin luennolle --->

Ihquu ja teinixii. Että kettuako te sauhuatte oikeesti niiden presidentinvaalien kanssa? Kuka muistaa, että Koiviston kaudella 1991 Suomen valtiomuodosta tehtiin parlamentarismi? Kuka muistaa, ettei presidentillä ole tänä päivänä juurikaan valtaoikeuksia vaan pitkälti "muodollinen" virka esimerkiksi maan edustajana. Tietysti jotain lakiasiaakin on messissä, mutta parlamentarismissa suurin valta on pääministerillä ja hallituksella. Tän voitte katsoa ihan tietosanakirjasta, ei ole kysymyksessä mielipide vaan tosiasia - joita nyt hirveästi eivät suomalaiset tiedotusvälineet, saati yleensä aikuiset ihmiset 2000-luvulla noteeraa. Se on tosi hienoa se.

Siitä huolimatta minunkin nimeni löytyy Tarja Halosen tukilistalta. Presidenttihän ei täysin merkityksetön instituutio ole - mutta pahasti yliarvioitu kylläkin tänä päivänä. Kekkosen ajan puolidiktatuurista ja loputtomista valtakausista ollaan tultu nykyaikaan, ja saisivat ne mummutkin tulla. "Tuu pois sieltä vapaalta 60-luvulta, nyt eletään seitkytlukua!", muistavat varmasti Studio Julmahuvinkin ystävät. Nih. Eli ehdottomasti Halonen jatkoon, eikä se näillä gallup-lukemilla enää kauheasti taputtelua vaadi. Kunhan nyt vasemmistoliittokaan ei sörkkäisi vaan koko budjettia pesään tämmöisten vaalien osalta - kovat kinkerit ovat vasta edessä, nimittäin 2007 eduskuntavaalit, jotka määrittelevät suomalaisen päätöksenteon aika totaalisesti seuraavan nelivuotiskauden ajaksi. Idols-voittaja unohdetaan vuoden syklillä, nelivuotiskautena tehtyjä poliittisia päätöksiä ei parhaimmillaan tai pahimmillaan ikinä - viittaanpa tällä vaan siihen, että edellisessä Idols-finaalissa äänesti useampi suomalainen kuin eduskuntavaaleissa. Se on ihan saaWanan hienoa, toki muistettava on sekin että Idols-finaali lieni saanut yllättävää tulitukea tuolta kansan unohdetulta voimalta (äääää), TEINEILTÄ.

Ja oikeasti, mahtaako Vanhasta ja Saulia ihan todella kiinnostaa tää touhu niin pitkälle, että olisivat valmiit presidentin paikalle ihan oikeesti. Euroopan Keskuspankin johtajalla kuitenkin on taloushallinnan kautta aika lailla valtaa, samoin pääministerillä Suomessa - parlamentarismilla Vanhasella on jopa enemmän valtaa kuin Halosella istuvana presidenttinä! Muistakaa keskusta- ja kokoomusnuoret se, kun pahviukkojen kanssa kierrätte maakunnassa ryyppäämässä.

Ugh. Tulipa pidettyä kunnon tilitys. Nyt syömään.

Nii. Kaikki vaan katsomaan sit niinQ epilookin (vai lokki?) keikkoja. Niitä on tänä vuonna vielä huimat kaksi.

LIVEEEE

---

26.11. Annankatu 6, Pori @ Nuori Pori 2100 ry:n Bändiehtoo
- paikalla myös Vesku the Rockstar & co. ja Vastalause (www.vastalause.com)
- liput 4 euroa
- sisään pääsee kello 20
- arvioidusti Vesku alkaa soittaa n. kello 20:45, EPILOGI kello 21:45 ja Vastalause kello 22:45
- tulkaa kannustamaan, prkl

9.12. Tullipub, Pori @ VaNun Kapinarock
- paikalla myös Teemu Elo (ensimmäinen keikka uuden soolomateriaalin kanssa) ja Tajuvana (ensimmäinen keikka Porissa, ks. lisää www.tajuvana.com)
- tapahtuma käynnistyy kello 20
- Teemu Elo soittaa arviolta kello 20:15, EPILOGI kello 21:15 ja Tajuvana kello 22:15
- liput kolme euroa, kysykää varmistusta meikäläiseltä tai Lomionilta
- tulkaa kannustamaan, prkl

Siinä se sit. Kaikki porvaaaaritkin saa tulla kuunteleen vähän poppista, sillä onhan rock rajaton riemu. Tiesi vanha kommunisti, nykyinen poroporvari Jarkko Laine. Plääh. :P Näytetään kieltä lähestyvän joulun kunniaksi!

Joo-o, pitihän sitä tehdä päiväkirjaa joka päivä mutta mykistävä suosio hiljensi meikäläisen "yllättävästi". Nyt ollaan taas täällä Kaanaassa, suussa maistuu tuhdisti hammastahna ja nälkäkin on. Aamulla sentään kerkesin ihan kevyesti sipaisemaan jugurttia ja jotain myslisysteemiä. Eihän se noin pieni annos jo 85-kiloiselle (!) setälle riitä. Siinä mielessä aika huikeeta, että vuosi sitten kesällä painoin 72 kiloa. Onneksi valtaosa lisäkoosta on lihasta, vaikka toki rasvaakin on paukahtanut pikkaisen. En olisi kyllä vuosikaan sitten tosin uskonut, että painosuhde korreloi pituuden kanssa jo painon puolelle eli 182 / 85. No, tästä on nyt sitten lähdettävä rakentelemaan eli siis vähemmän rasvaa ja enemmän lihasta. Vaatii säätöä, mutta niinhän kaikki.

Ja kova horroskin on päällä. Setä se kävi eilen Tampereella taas ja oi helevetti kun olisi hienoa osata junassa NUKKUMISEN taito. PILKKIMINEN on eri asia. Kun niillä penkeillä ei itseään saakaan semmoiseen asentoon että uni tulisi kunnolla. Takaisintulomatkalla taisin tosin kevyesti jopa torkahtaa. Aamulla oli kovaa, kun aina kun tunsi saavansa pian unen päästä kiinni, keskeytti suorituksen nauhoituksen täti joka yllättävän kovalla volyymillä kirkaisi että hetken kuluttua Kokemäki. Siis kiitos tiedosta, sitä olen aina tarvinnut. Eikö näissä aamujunissakaan voisi antaa ihmisten nukkua, kun harvempihan niistä tuntuu Kokemäellä tai Harjavallassa jäävän. Tai sitten lisää vaunuja vaan selkeästi. VR, you rock!

Nyt ei siis ihan oikeestikaan ole mitään asiaa. Mikähän nyt on. Parempi lopettaa kuitenkin. Tosin samahan se taitaa olla, mitä tänne kirjoittaa, koska teinit alkavat jo itkemään jos näin paljoa tarvitsee lukea tekstiä kerralla. Pah. :)

Kas kun ei seitiä tai kovempia setiä. Niitäkin varmaan löytyy, Itämerestä takuulla. Toiset ovat hengiltä, toiset hengissä. Lopulta paistinpannulla.

Se arvoituksista. On Tampereen päivä taas ja täällä on satanut kuin Esterin aunuksesta koko päivän. Aamulla tulin junalla tänne, Ilta-Sanomia ostaessani olin juosta unenpöpperössä jotain päinkin. Se on semmosta täällä suurkaupungissa.

Äsken päättyi Journalismin lajit -session ensimmäinen harjoitustoimitusosio. Oli kyllä hauskaa ja ohjelman mukaan tulee varmaan olemaan hyödyllistä & järkevää jatkossakin. Osaanhan minä lehtijutun tehdä, mutta jos omaan ammattitaitoon saisi nyt akateemisen näkökulman niin sehän varmaan todennäköisesti, ehkä mahdollisesti jopa saattaisi, eikä vain saattaisi kasvaa. Päästäis eroon kaikista typeristä tilkesanoista, lauseenvastikkeista ja alettais puhua kunnon ytimekästä Suomea. Erkki Raatikaisenhan kaikki perheen pienimmät tietävät? No, se setä teki Apu-lehteen kolumneja kun minä olin pieni ja pienessä töllissä asunut, jo edesmennyt isoisäni sai sitä lehteä kotiin. Erkillä oli tosi lyhyitä lauseita. Erkki kirjoitti ytimekästä suomea. Usein. Erkki. Päätti. Kolumnistin. Erivapauksilla. Soveltaa. Pistesääntöjä. A.I.V.A.N. Uuteen. Uskoon. Luonto viheriöi. Tai sitten ei. Vettä sataa? Mahdollisesti. En tiedä. Tiukkaa, lakonista toteamusta eikä oikeastaan koskaan mitään uutta asiaa. Silti Erkki kirjoitti Apuun varmaan vuosikymmentolkulla. Hyvä Erkki!

Joku yskäisi täällä yliopiston päärakennuksen aulassa sen verran uskottavasti, että nyt on aika lähteä viemään tentti-ilmoittautumiskuorta TYT Tampereen boksiin. Sitten lukemaan tunniksi, kuntosalille, Semaforiin yhdelle kaljalle ja junalla Poriin. Huomenna nukutaan pitkään aamulla ja illalla soitetaan Epilogin kanssa rokkia! Elämä on laiffii!

Kaanaa, tuo kaupunginosa Porissa, missä ei tapahdu oikein mitään. En ole täällä juurikaan käynyt ennen työpestiä. Tai olen, mutta siitä on jo vuosia aikaa. En muistanutkaan, että tämähän on aika ankeaa seutua kaikin puolin. Kerrostalot ovat harmaita ja ihmiset keskellä päivää kännissä. Unohtakaa Pormestarinluoto ja Pihlava, sielläkin tuntuu kukoistavan hyvinvointi tähän meininkiin verrattuna. Eli kyllä sitä tuntee itsensä tällaisessa työllisyysprojektissa kerrankin tarpeelliseksi. Saavatpa työttömät ainakin täällä syödäkseen ja verrattain hyvää ruokaa pienellä hinnalla. Lisää tekemistä ollaan keksimässä, ensin pitää vaan kuulla asiakkaita että mitä he haluaisivat tänne saada.

Kouluasioiden kanssa alkaa tulla taas pientä ruuhkaa. Yksi tentti on ensi viikon lauantaina, toinen sitä seuraavana maanantaina ja jossain välissä pitäisi tehdä myös 8-10 sivun mittainen essee Journalismin lajeista. Stressiä helpotti toki se, että Porin pääkirjastosta löytyivät molemmat kirjat, joita toivotaan lainattavan ankarasti esseessä. Ja esseen kirjoittaminen on sentään ihan hauskaa, joten eiköhän siitä selvitä. Jätetään vaan viikonvaihteen osalta dokaukset vähemmälle niin kyllä se siitä, heh heh. :)

Muutenkin on nyt ihan pirtsakka meininki. Ei uskoisi, kun katsoo ulos. Mielentilat kun vaihtelevat minullakin vahvasti säiden mukaan: tosin mainittava on, että jumalaton auringonpaistekin voi alkaa ketuttaa yhtä pahasti kuin siperiaaninen lumimyräkkä tai hewletinmoinen viima tai vain yksinkertaisesti jumalaton paukkupakkanen. Talvessa on silti suhteessa eniten variaatioita, jotka voivat alkaa kyrpimään säätilan osalta. Ei sovi unohtaa myöskään ns. kaljamokelejä, jolloin lipsuttaminen koiran kanssa sivuteillä on suurinpiirtein hengen kanssa leikkimistä. Miettikääpä, mitä se meininki mahtaa olla vanhuksien osalta. Murrh. Kaupungin miehet pois tupakilta ja hiekoittamaan niitä sivuteitä, stana! Sieltä suunnalta enemmänkin kuin yhden ihmisen olen kuullut sanovan, ettei ole mitään tekemistä työpäivänä. Siitähän sitä saisi ja helposti.

Mutta joo, back to work. Palataan, te kaikki 0 lukijaani. :D

Keskiviikko, eikä ollenkaan niin paljon töitä kuin eilen. Mokasin sittenkin vielä viimeisen tentin valtio-opin perusopinnoista, pitää ottaa uusiksi. Kans yksi witun pässi täällä ruudun toisella puolen, s-tana. :( Helppo kysymys, ja silti olin ruvennut selittämään kysytyistä kahdesta asiaa toista toisena ja päinvastoin. Eli toinen asia oli saanut toisen asian piirteet. Tämmöistä tapahtui viimeksi ala-asteella biologian ja maantiedon kokeissa. Hyvä Pekka, kyllä sää kans osaat! *lol* No, ei auta: uutta matoa koukkuun ja 14.11. vedetään rytinällä läpitte, sen verran ketuttaa omat kämmäilyt. Stana.

Viime vuosina olen törmännyt ilmiöön, että monet tuttavat tai kaukaiset tuttavat tai jokseenkin tietämäni henkilöt ovat alkaneet lajiutua. Siis ihmiset alkavat hankkia lapsia suomeksi sanottuna. Huh huh, tuo onkin kyllä pelottava teema... meikäläinenkin on sentään jo 26, jonkinmoinen työ on olemassa ja sitä kautta rahallinen toimeentulo sekä tulevaisuudelle hyviäkin visioita tuon koulun myötä, mutta mutta... en minä kyllä tällä Ruissalolla lähtisi vielä lapsia hommaamaan. Tiedän saavani tällä kommentilla väkevää palautetta (todennäköisesti) joiltain henkilöiltä, mutta pitäähän nyt tällaisessa päiväkirjassakin olla ajatuksia herättäviä asioita. Joskus kyllä tahtoisin kovasti olla isä jopa useammallekin kuin yhdelle lapselle (ei tule sitten passattua yhtä ihan 300% volyymillä, nimimerkillä "Perheen ainoa lapsi"), mutta jos sellainen tuossa pyörisi nyt niin järki lähtisi todennäköisesti. Ihan varmasti. Tässä on nyt koulukin niin kesken, ettei tämmöisessä "vaiheessa" -tilanteessa voi kuvitellakaan mitään lapsia. Lapsethan ovat toki kivoja, mutta ne ansaitsevat tulla siinä kohtaa kun vanhempansa eivät enää seilaa ja surffaa kokopäivätoimisesti - eli toisinsanoen, silloin kun vanhemmat ovat jo aikuisia eikä lopputulos ole se, että perheessä on lopulta kolme lasta, joista kukaan ei oikein tiedä kuka laivaa keinuttaa tai edes sitä, kuka on. Niin paljon ovat tämän päivänkin teinit kuutamolla että jäljet johtavat väistämättä sylttytehtaalle. Vaikka minuakin luulisi poliittisen kantani takia sosiaalitädiksi, niin sitä mieltä olen että tietyt rajat on lapsille annettava ettei mene meininki ihan mahdottomaksi. Ja vanhempia totellaan, vaikka päätöksiä saakin kyseenalaistaa vahvasti jos siihen on vain hyvät perusteet olemassa. Mutta ollakseni unelmaisä minun pitää kasvaa vielä muutama vuosi. On vaikea kuvitella olevansa isä pikkunatiaiselle, jos haluaa vielä elää ja kokea joitain asioita ennen lopullista vakiintumista. Tokihan elämä jatkuu senkin jälkeen, mutta lapsen ehdoilla.

Jaaha, se meni sitten filosofoinniksi. Kukaanhan näin pitkää tekstiä ei taida jaksaa edes lukea. No, toivottavasti joku. Itsestä on ainakin riemukasta kirjoittaa ns. nettipäiväkirjaa, joten jos ei muilla ole hauskaa niin tärkeintä on että ainakin itsellä. :D

Jaahas, täällä sitä ollaan Kaanaassa. Hengissä ollaan oltu jo puoli kahdeksasta asti, illalla ei taaskaan tullut mentyä nukkumaan riittävän ajoissa. Nyt väsyttää siihen malliin, että voisi kyllä nukkua ihan koska tahansa ja missä tahansa. Tai iltaa kohtihan tämä varmaan taas valitettavasti menee pirteämmäksi. Olisi kyllä kova juttu opetella aamuvirkkuuteen.

No olihan eilen jokin syykin siihen, miksi nukkumaan ei tullut mentyä riittävän ajoissa. Aloin katsoa Clint Eastwood & Meryl Streep -elokuvaa Hiljaiset sillat. Nämähän ovat näitä tarinoita, joiden lähelle päästessä liikuttuu melkein väkisin. Yritin parhaani olla liikuttumatta, mutta kun tarinan hieno, inhimillinen sanoma alkoi puskea pintaan niin kyllähän sitä väkisin liikuttui. Varsinkin elokuvan päätöskohtaus on uskomattoman hieno. Muutenkin Clint Eastwood on ohjannut 90-luvulta alkaen paljon puhuttelevia, hienoja elokuvia: Täydellinen maailma ja Million Dollar Baby nyt etunenässä. Vaikka Hiljaiset Sillat onkin enemmän tuollaista naisten pms-oire & suklaa & paljon herkkuja & Nessu-nenäliinaosastoa, niin kyllä minä ainakin menen ihan vatkuliksi hyvien tarinoiden edessä. Eastwoodin myöhäisempien töiden punainen lanka - olla tuomitsematta ihmistä, vaan ymmärtää hänen ratkaisujaan - kolahtaa kyllä lujasti. Maailmassa on muitakin sävyjä kuin pelkästään musta ja valkoinen. Tietysti miehekkään karhea ote saattaa joskus naurattaa reservin siviilipalvelusmiestä, mutta onneksi Eastwoodin tuotannoissa maltetaan irrottautua väkinäisestä maskuliinisuudesta jossain vaiheessa ja sen jälkeen siirrytään ihmisyyteen.

Edelleen väsyttää. On vähän nälkäkin. No eiköhän tämä tästä. Palataan. On muuten hauskaa kirjoittaa julkista päiväkirjaa tasan nollalle ihmiselle, mutta käyhän tämä näinkin!

Avaruutta pidetään yleisesti käymättömänä korpimaana. Voin lohduttaa junioreita ja vanhempiakin siellä kotikatsomossa, että kyllä maan pinnaltakin, jopa meiltä Suomesta, löytyy vähän vastaavanlaisia paikkoja. Tästäkin voisi vetää hyvin suuren yhtäläisyysmerkinnän tiettyyn kansalliseen poliittiseen kehitykseen, mutta ollaan nyt vetämättä etteivät perheen pienimmät vaikka vedä hernettä nenäänsä. Hehe.

Eli siis, olen tällä hetkellä Oripäässä. Paikka on Varsinais-Suomessa, Huittisten ja Turun välissä. Huittisiin matkaa on 30 km, Turkuun 62 km. Olen täällä Annan kanssa tapaamassa hänen vanhempiaan ja kavereitaan. Kaverit eivät tosin enää Oripäässä asu, vaan Loimaalla, missä meidän olisi pitänyt periaatteessa ollakin jo. No, ollaan myöhässä. Sori vaan. :) Just tultiin saunasta ja jotain kevyttä pitäisi vielä syödäkin ennen lähtöä. Ja naisella edessä on todennäköisesti kauhea meikkaussessio. Itsellä juhlakäytös menee tutun, perusporilaisen kaavan mukaan - sinisen kauluspaidan päälle vanha kunnon pikkutakki ja nyt jalassa valmiiksi jo olevat suorat housut matkaan. Ja tietysti Koffin keskiolutta, kuinkas muuten :D. Koskaan ei ole känni jäänyt tulematta, riippuen tietysti ihan illan tarkoituksesta toki. Loimaan Seurahuoneelle varmaan mennään - käsittämätön paikka sinänsä: 8 000 kunnan yöelämän keskus, jossa keskiolut maksaa enemmän kuin yhdessäkään Porin yökerhossa (!). Yleensä illan aikana siellä nähdään paljon tappeluja, käsittämättömiä tanssiinhakuyrityksiä ja todella paljon lippalakkijuntturoita. Finland, Finland, Finland! "On täällä monta yksinäistä mutta / niin paljon kiellettyä rakkautta". Siinä Raul Reimanin legendaarisimpia lauseita. Juu, Kari Tapiotahan se ja Olen suomalainen. Se biisi soi väkisinkin päässä Loimaan yöelämää katsellessa. Eipä silti, eipä tuo Porikaan mikään snobien pesäke ole. Ja hyvä niin. Enemmän sitä tuntee kodikkuuden tuntua juuri tällaisissa paikoissa - yllättävää kyllä.

Onpas tullut taas jauhettua paljon kaikkea. Aamulla tuli vähän nukuttua - sinänsä ansaitusti kyllä - pitkään, mutta tästä seurasi se että Oripäähän lähtö viivästyi parilla tunnilla suunnitellusta. Kirjastosta sain kyllä haettua yhden tiedotusopin esseen tekemiseen vaadittavan kirjan. Irkussa kävin kahveella. Sitten tultiin tänne. Tällä kertaa ainoastaan Julia paskansi omaan kuljetuskoppaansa - tämä tapahtui Nakkilan kohdalla. Ei siis ollenkaan pöllömpi päivä - hengissä ollaan vielä!

Palataan taas. Viikonloppuja heille, jotka näitä mahdollisesti joskus sattuvat vilaisemaankin.