IRC-Galleria

Rokkijuna lähtee puolentoista tunnin päästä eikä tavaratkaan vielä ole kasassa. Kohta pitäisi olla asemalla. Heitän muutaman rievun reppuun se selkään ja menoks. Yleensä Marilyn on myöhässä, mutta tänään se taidan olla minä. Tunnelma nousee kattoon, kun molemmat on jo valmiiksi räjähtäneen näköisinä asemalla. Tästä alkaa festarikesä ja me ollaan OIKEASTI nyt matkalla. Kipi, kipi kipi ja Provinssiin!

Heti sisään astuessa näki yleisen tunnelman. Taajamajunan sisäänkäynnille oli jätetty sanko stökikseksi ja porukkaa oli tupakalla kaljat kädessä uusille tuttavuuksille jutellen. Otettiin heti paikat ja jotta päästäisiin tunnelmaan kipitettiin ravintolavaunuun. Yllätykseksi sen vieressä oli DISCO, jonka laidalla porukka siemaili miestä vahvempaa ja tuli jutteleen mukavia. Axe-tyttö kierteli juttelemassa ja jakoi minisuihkugeelejä miehille. Niillä oli kuulemma lämpimät suihkut tänäkin vuonna Törnävässä.

Junamatka kului yllättävän nopeasti. Mentiin alueelle bussilla ja oltiin peräti ajoissa parkkipaikoilla. Tunnelma latistui yhtäkkiä, kun mukava puheen sorina, laulaminen ja juopottelu vaihtui odotteluun ja väkinäiseen hiljaisuuteen. Kaikki katselivat toisiaan kummasti ja tuntui kuin tässä kohtaa ei uskalla puhua. Lopulta Vastaava nosti äänensä ja aloitti nimenhuudon, onneksi tässä kohtaa myös Samaani, Enkeli ja Helinä siunaantuivat paikalle. Hiukan heltyi kireä tunnelma, mutta silti tuntui kuin oltaisiin karjaa. Taas jonottelua, jotta saatiin rannekkeet Lampaina siirryttiin jonkin ajan kuluttua työpisteelle, olo oli kuin hautajaiskulkueessa. Marilyn kuitenkin oli unohtanut reppunsa näin heti alkajaisiksi parkkipaikoille. Lähdin ilomielin sen kanssa hakeen sitä. Kun päästiin kauemmaksi alkoi heti puheen sorina ja tunnelma taas nousi huippuunsa.

Takaisin tultua jaettiin työvuorot. Me oltiin samassa työpisteessä Marilynin kanssa, Samaani ja Helinä kanssa omassa. Meillä neljällä oli myös samat työvuorot. Enkeli kuitenkin oli erityövuorossa, mutta onneksi Samaanin exä ja Hymy olivat kanssa samaan aikaan. Hymy tosin oli järkkärinä. Meillä meni just mahtavasti meidän vuorot. Nähtiin niitä bändejä mitä haluttiin ja aamuvuorot oli meidän eli juhliin päästiin aikaisin mukaan.

Meillä oli eka työvuoro. Meidän vuorosta tietty ei kukaan muu ku mä halunnu olla kassalla, joten minähän siinä kyykin. Juuri mitään ei tapahtunu ja suorastaan halusi, että joku tuli asiakkaaksi. Tuli tälläkin vuorola perinteisiä numeron kyselyitä ja tyrkättiin mulle joku lappukin missä oli numero. Se jäi jonnekin sinne Seinäjoelle. =D Kun vuoro loppu juostiin vauhdilla kattoon PMMP:tä. Ketun Marilyn vaan ei jaksanu jäädä ku yhden biisin ajaks vaan halus lähtee syömään. En ollu ehtiny mitään vielä siinä vaiheessa syömään niin se kävi oikein loistavasti. Riisiä ja kanaa.

Ruuan jälkeen etsittiin pojat. Symppis löytyi helposti, mutta Harry Morrison oli jossain Länsiportilla ja me ei tiedetty kun Itäportti. Symppis alko selittään, mutta neuvoi kaikista kauimman kiertotien ja poika oli hiukan kiukkunen. Vapaa-aika lensi siivillä ja muutaman turvin mentiin kassalle takaisin. Tällä kertaa Marilyn halusi olla kassalla ja Tuopinkaataja nimensä veroisesti halusi olla omalla paikallaan. Olin kolmantena eikä mitään tekemistä. Kysyin Tuopinkatajalta, mitä Marilyn normaalisti tekee. “No, se kantaa puhtaita tuoppeja tai istuu tupakalla”. Ei mun juttu! Kun ei ollu mitään tekemistä ja katselin, kun jonoon tuli ihmisiä enemmän ja enemmän, en voinut vastustaa kiusausta. Menin Marilynin kanssa myymään kaljaa jono eteni liukkaasti ja moni jäi juttelemaan mun kanssa, kun ei ollut sitä painetta että takana oli hirveä joukko ihmisiä ja myyjä jauhaa yhden kanssa. Tällä kertaa sain itsetehdyn “Kuuden ostajalle ilmainen” ja tietty numero pyyntöjä. Tippiäkin valui ihan kiitettävästi.

Kun vuoro loppui oli kyllä hieno olo. Päivä oli pulkassa! Kiiruhdimme etsimään pojat. Marilyn oli halunnut nähdä Alice in Chains, mutta halusi kuitenkin mieluummin teltoille: kurkkua kolotti. Pojat löyty helposti ja jossain vaiheessa Symppis kuitenkin katosi kotio. Matkaa Kyröskosken leirintäalueelle oli noin 20min, mutta se taittui joutuisasti ihanasta maalaismaisemasta johtuen. Leirillä odotti lämmin yllätys. Mäyräkoira!

Mentiin porukalla pyöriin ympäriinsä. Kaikkialla vaikutti kuolleelta ja ajatukset pyörivät Törnävän leirintäalueella. Miksi emme olleet siellä? Lähdettiin kierteleen leirintäalueelle ja osuttiin Laihialaisten leiriin. Muuten olisi ollut mukava jäädä jutteleen siihen, mutta tuntui kuin kaikki leirin hyttyset oli keskittyneet siihen paikkaan. Sitä paitsi yksi pojista tuntui ottavan turhan henkilökohtaisesti meidän laihialaisvitsailut. Kohta eksyttiin notskille, missä pojat grillas makkaraa. Vähän tuli jutun juurta, mutta porukka tuntui olevan liian varautuneita. Marilyn ja Harry Morrison halus nukkuun, mutta itsellä ei ollut sellanen olo. Käveltiin teltalle ja toiset alkoi mennä nukkuun. Pälyilin ympärilleni ja etsin pako paikkaa. Niitä kahta on ihana katsella, kun ne on vasta rakastuneita. Mutta kolmantena pyöränä kokopäivä? Nouuuu… Ei mun ilta voi tähän päättyä.

Yhtäkkiä huomasin, kun Miekkonen ilmehti naapuriteltoilla. Sillä oli nätti tyttö sylissä ja muutakin porukkaa ympärillä. Siinä pelastus! Menin juttelemaan tyypeille ja minut istutettiin joukkoon mukaan ja sain pullon käteeni. Leiriläiset oli sukulaisia keskenään ja hauskoja tyyppejä. Miekkonen oli Saksasta ja tyttö sylissä sen pikkuserkku. Yksi serkuksista oli Walesista ja loput oli Pääkaupunkiseudulta. Juteltiin kaikenlaista matkustelusta, historiasta, politiikasta ja tietty Stadin baareista. Yksi jätkistä sanoi valvovansa kauemmin kuin minä ja sammui lähes tulkoon heti sen jälkeen. Sitä poikaa kiusattiin pumpattavan barbaran (jonka joku oli voittanut arpajaisista) kanssa a la tyttöystävä. Barbara tosin sai reiän. Porukka ehti vaihtumaan ja kello tuli yhdeksän. Työt alkoi kahdeltatoista niinpä päätin ottaa pienet nokoset.

Heräsin yhdeltätoista Marilynin kelloon. Päässä soi “Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä eikä kukaan muu….” Mutta ulos astuessani Svedupellet rämpytti kitaraa ja kailotti kovaan ääneen “Sommartiden he,j hej, sommartiden….” Voi heleveta! Se soi sitten koko päivän päässä… Matka alueelle oli yhtä tuskaa ja tuntui kestävän ikuisuuden. Silmät pysyi tuskin auki ja piti koko ajan skarpata, että sai nostettua jalan toisen eteen. Mutta matkalla piristyi.

Ihme, että ehdittiin ajoissa. Meidän työpisteestä oltiin melkein koko vuoro tauolla ja rahat laitettiin kassaan vasta vuoron lopulla. Mut pakotettiin taas kassalle, vaikka silmät oli ristissä. Toinen vastaavista tuli todella varovaisesti sanomaan, ettei me saatais olla kahdestaan kassalla. Harmi! Se oli niin hauskaa… Onneks vuoro viimein loppu ja päästiin tauolle. Käytiin syömässä ja se helpotti kummasti oloa. Kokopäivänä tosin ei niinkään kiinnostanut käydä katsoon bändejä ja lähinnä katselin kyllästyneenä Harry Morrisonin ja Marilynin painimista. Jotenkin väsynyt olo… Sekin on niin rouviintunu.

Toisella vuorolla Marilyn halusi olla kassalla, mutta ei jaksanut sitä yksin kymmentä minuuttia kauempaa ja mä tietty jouduin. Kolmannen vuoron lopussa kuitenkin sain tarpeeksi kännisistä ja heitin hanskat tiskiin ei enää tätä mulle. Eniten harmitti se, että meidän 5e tippi oli pöllitty sillä välin kun kävin vinguttamassa kortti, vaikka se ei ollu mun homma. Tuopinkaataja ei osannu ja Marilyn oli joko tupakilla tai hakemassa lisää tuoppeja. Vikatikki oli mies, joka tuli kolmatta kertaa kännissä ja yritti tahalteen loukata. Marilyn tuli tilalle.

Kun päästiin pois olin ikionnellinen ja ulkona soi vielä HIM. Kipitettiin päälavan eteen ja kuunneltiin lumoutuneena, kun lovemetal värisi kesäyössä. Seuraavaksi oli Apulannan vuoro ja se keikka nosti taas mun juhlafiiliksen takaisin. Keikan jälkeen mentiin teltoille, missä Harry Morrison jo veteli sikeitä. Yksi svedupelleistä tuli jutteleen ja pyysi seuraks. Jäätiinkin tosin kioskin kautta. Siinä porukka oli Suurimmaksi osaksi Porista ja löytyipä joku Tampereeltakin. Katsottiin vaan kun kaukana kaatui pajamaja “Hah, hah… Toivottavasti ei ollut ketään sisällä.” Kohta paikalle ilmestyi jätkä sortsit päällä ja kertoi kuinka oli nojannut seinään ja todennut, että nyt heittä ja pahasti. Eipä ollut heittänytkään vaan pajamaja oli heittänyt volttia. Paikalle oli tullut järkiäreitä ja kun tekijä ei ollut suostunut antamaan nimeään ja poistumaan tuli lisäksi myös poliisit. Poliiseillekaan jätkä ei suostunut antamaan nimeeän ja kertoi luulleensa pajamajaa Spidermaniksi. Hänen siis piti pelastaa maailma. Konna maijan sisälle ja asemalle!

Kohta tuli lisää porukkaa kilttipukuinen mieskin oli saapunut paikalle. Tämä kuului vissiin svedupelleihin. Yhäkin soi Sommartiden päässä. Kiitos pojat! Kohta paikalle iskeytyi porukka lautapelin kanssa. Kovasti muodostettiin joukkueita, mutta nopitus ei toiminut niinpä pelistäkään ei tullut mitään. Lisää porukkaa… Kanadalainen vaihto-oppilas kavereineen tuli pummimaan tupakkaa ja sitten alkoi soimaan jossain Madonnan “Like a virgin…” Koko porukka tanssimaan aamuyössä edellisillan leiripaikalle. Siellä oli samat tyypit kuin edellisenä päivänä. Joku epäonninen oli sammunut kumiveneeseen jallulehden kanssa. ensin otettiin muutama kuva. Kiltti istuskeli melkein sen naaman päällä. Yhtäkkiä Kiltti ja Kandalainen saivat hyvän idean ja nostivat kumiveneen kahvoista. Sen kaverit huus perään, että ei oikeesti. Juoksin perään katsoon ettei ne oikeesti heitä sitä järveen, mutta niinhän siinä kävi. Kiltii vielä sysäs sen kauemmaksi rannasta. Puhuin järkeä pojille ja Kanadalainen ja muutama muu kävi pelastaan sammuneen ressun. Rantauduttuaan tämä laitto tupakaksi.

Vähän aikaa hengailin edellisillan leirillä, mutta se tuntui vanhan toistolta niinpä lähdin käppäileen. Päädyin Kanadalaisen ja sen kavereiden leirille, jotka tohkeissaan selitti kumivene tapahtumasta nukkuneelle. Kanadalainen poppoineen asusteli Kotkassa. Meidän seuraan lyöttäytyi vielä joku häismä jostain niin pikkukylästä, että suurin osa siitä kylästä oli lestadiolaisia. Kaikkea sitä kuulee… Seitsemän aikoihin rupes porukka tipahteleen ja ajattelin, että miks ei itsekin. Kello oli jo reippaasti yli kahdeksan kun kömmin Marilynin viereen nukkuun. Harry Morrison heräsi samaan aikaan.

Meidän vuoro alkoi kymmeneltä. Marilyn oli lsittanut kellon herättään, mutta jostain syystä ei ollut ymmärtänyt, että sitäpitää totella (siis minuahan ei nukuttanut, minun vikahan se ei ole =P). Herättiin kymmentä vaille kymmenen ja tuli pikkasen kiire piti pakata kaikki kamat mukaan ja viedä ne vielä työntekijöiden narikkaan, sillä me vaihdettiin asutusta koululle. Tultiin puolituntia myöhässä. Se ei kyllä tuntunut haittaavan, sillä Tuopinkaataja istui yhä tupakalla ja muutenkin porukka oli vielä alkutekijöissä. Nyt alistuin juomaan EDiä, joka piristikin kummasti ja oli mukava tehdä taas töitä, vaikka unta ei juuri pallossa ollutkaan. Virheitä tapahtui usea kyllä. Sen verran väsynyt oli.

Ekan väliajan vain hengailtiin ja käytiin syömässä. Tokalla vuorolla oltiin Marilynin kans kaksin, koska Tuopinkaataja piti vuorot yhteen ja sai åidettyä vapaa-ajan yhteen. Tokan vuoron jälkeen oli taas päivä puolittain pulkassa ja lähdettiin käymään koulussa suihkussa. Olikin ollut jo todella inhottava olo, kun ei ollut tullut ollenkaan käytyä suihkussa. Mulla ei tietty ollu mitään mukana vaan sain lainattua Marilynilta.

Kum tultiin takas b-teltalle oli talkoot pystyssä. Tarkoitus oli siivota alue ja laskea tynnyrit tyhjiksi. Tietenkin rohmuna haalin itselleni neljä siideriä lisäksi saatiin vielä ilmaista ruokaa. Olin nukkunut niin huonosti, että jo ensimmäinen alkoi nousta päähän. Vaikka kovasti tunnelmaa piti nostaa ei se noussut ihan kattoon asti väsymyksen takia ja mulle laulettiin “Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot…! Muuten hyvä, mutta kun laulaja ei vain mua tuntenu.

Kohta tuli ajankohtaiseksi lähteä taksiin. Sehän löytyi ja ajettiin Rytmikorjaamolle, missä päätösjuhlat oli. Olo oli kovin tärkeä, kun saatiin kalja lippuja: “Vaan neljä?” Noh… Loput sit rahalla. Koko päätöspippaloissa oli todella pienet alueet tupakoinnille: ulos pääsi ja ennen sisäänkäyntiä. Siellä oli joku bändi esiintymässäkin. Marilyn lyöttäytyi heti joidenkin rokkareiden kanssa ja löysi kaltaistaan seuraa. Pyörin ympäriinsä jutellen kaikille ja oli vähän eksynyt olo. Todella sekava olotila ja hukkasin lompakkonikin kaksi kertaa ja aina joku porukasta antoi sen mulle. Pian menin Marilynin luokse, joka ehdotti että mennään käymään poikien treenikämpillä, jotka oli ihan lähellä. Kuulosti ihan hyvältä ja mentiin sinne. Ne olikin suoraan meidän alapuolellamme samassa rakennuksessa

Meidän piti lähteä pois sieltä, mutta oli niin väsynyt, että halusin jäädä sinne yötä. Nukahdin melkein basson soittoon ja uni ei ollut kaukana. Yö siellä oli kuitenkin kylmä, kylmempi kuin ulkona. Olin lyhyessä hameessa, samassa kun aikoinaan Valkekoskella. Siellä ei ollut mitään peittoa, sain vain ystävällisesti takin lämmikkeeksi.

Aamulla me saatiin kyyti koululle. Ääni oli jokseenkin mennyt, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti. Se korjaantui päivän aikana. Tampereelle saatiin kyyti Hipiltä ja pysähdyttiin matkalla ABC:lle Samaanilla oli hirveä kiire työkkäriin ja KELAan. Ite menin kotio vaan veteleen sikeitä. Katoin kolme leffaa putkeen Amélie, Kukkia ja sidontaa sekä Monte Criston Kreivi.

Tiistaina yritti arki tehdä tulojaan, sillä töihin oli mentävä… Onneksi päivä ei ollu raskas, mutta sitäkin mukavampi. Pääsin hehkuttaan sitä, mikä on tärkeintä koko Suomen kesässä…!

Voi kettu!

Viime yönä pakersin kovasti tarinaani Provinssista ja sain sen melkein loppuun!!! Nyt se on tuhottu, kun menin sekoileen...

Provinssiin... Väri on päässä, ei oo pakattu ja juna lähtee puol kaks... Hihii... Onnesta soikeena

Onkohan jokin töyttäisy pehmentänyt tämän tytön aivoja kun on niin kova sekoileen?

Miten ihmeessä voin unohtaa Mäkärän nimen, jonka olen tuntenut 6 vuotta?

Miten pystyin unohtamaan tänään missä olen töissä? - Ravintolapäälikkö kyllä muisti piikitellä.

Miten pystyn menemään joskus tunnin liian aikaisin töihin ja tänään puolitoista tuntia myöhemmin?

Miten ne sukat jäi kotio, kun tulin töihin?

Ikinä ei salilla ole kaikki mukana. Miksi viimeksi en muistanu ottaa toppia ja housuja mukaan, yleensähän se on pyyhe tai juomapullo joka unohtuu?

Miten olen tänä vuonna onnistunut hukkaan kaksi lompakkoa, puhelimen, avaimen,kameran, laukun, passin, tumput, takin, kaulahuivin, farkut ja vyön, hameen ja kaksi paitaa sekä bikinit.... Mikään niistä ei ole kotona.

Miten jaloissani on neljä vesikellukkaa enkä edes huomannu niitä ennenkuin niistä tänään huomautettiin?

Miten vuokrani oli viikon myöhässä vaikka tililläni oli reilusti rahaa mm. sitä varten?

Miksi en ole vieläkään hakenut Adeccolta palkkaani? Eli lähettänyt sinne tunti lappuja.

Miksi en ole pessyt pyykkiä Espanjan matkalta tulon jälkeen?

Vastaus kaikkeen on perkeleenmoinen kiire huolettomalla ihmisellä...

Voi perkele ne tupakat unohtu sinne hyllylle!

Enpä oo taas kirjoittanu tänne vähään aikaan... Viime lauantaina oli lakkiaiset sen jälkeen käynti stadissa pääsykokeissa. Näinpä vanhan ystävänkin. Silti pääsykokeet tais mennä siihen tapaan, että taidan haluta sinne Afrikkaan. On sellainen hinku ulkomaille ja halu koulunpenkille hyvin vähäinen. En usko että pystyn odottamaan enää vuotta että pääsisiin asumaan jossain muualla. Toinen paikkakunta ei riitä, sillä ei se erilaista muissa kaupungeissa ole ja maalle en muuta. Tarkoitus ois päästä orpokotiin töihin humana people to peoplen kautta. Mun mukaan lähtis tietty Marilyn, joka tietty nappaa uuden rakkautensa mukaan.

www.humana.org

Torstaina alkoi Sauna Open Air ja minä tietty fiilistelin torstaina alueen ulkopuolella. Kaverilla oli mukanaan tietty kitara ja sitä moni rämpytteli vuorollaan. Ympärille kerääntyi hiljalleen kohtuu paljon porukkaa. Jatkoin matkaani Spudeen ja Jalla Jallan kautta kotiin. Huomasin että Jalla Jallassa on nykyään Bosnialainen töissä ja on kyllä pakko sanoa että se tekee parhaat mahdolliset pitsat. Kukaan ei tee niin hyviä. Varmaan pitää vaihtaa käynti sinne.

Perjantai oli aivan järkyttävä päivä töissä. Ei oo jouluruuhkien jälkeen ollu samanlaista kaaosta.

Lauantaina tapahtu oikeesti jotain aivan HIRVEETÄ. Unohdin mun mussukoiden nelikymppiset. Helvetin helvetti... Ne soitti sit yhdeksän jälkeen kun istuskelin työpäivän jälkeen Koskenrannassa ja muistutti. Vähän nolotti. Lupasin mennä kattoon niitä sit Rumaan, mutta sit illan edetessä unohdin taas kokonaan. Ketuttaa... Olin ekaa kertaa Cabaretissa. Jonotettiin vissiin tunti sisälle. Hullut jonot! Alakerran tarjoilija oli harvinaisen törkeä! Se otti vittuillakseen kaikki muut ympäriltä. Ihan piruuttaan ja oikeasti näin. Vaihdoin baaritiskiä. Kun kaverini vihdoin sai palvelua ja pyys kaks Valkovenäläistä ja veden niin se mulkku toi veden tilalta Fisun. Muuten oli tosi kiva paikka. Oli vaan turhan täynnä porukkaa...

Tänään krapulassa töihin ei jaksais. AI PERKELE! Mun piti palauttaa jo keskiviikkona pari leffaa Makuuniin enkä oo vieläkään palauttanu... tulee hiukan sakkoja ihan turhasta

Koulun käynti on kyllä rankkaa ei voi muuta sanoa ja kallista. Ei kannattas ressata mistään, mutta on pakko. Järjestelmät vaativat niin. Huomisen kahvi kemujen jälkeen olen onnellinen kun lakki on päässä ja jälleen kerran kaikki on taas ohi. En ite ressais niin pahasti, mutta äidit on kaameita, kun ne ressaantuu.

Ne rupee sählään ja selittään, lopulta ku menee hermot niin äitiä itkettää ja tulee pahamieli ku syynä on kokonaan koko pirun järjestelmä. On kumma ku serkkukin saa ammatin eikä sille mitään juhlia järjestetä, kaverista tulee parturi ja toisesta mekaanikko eikä juhlia. Mä kirjotin pari kuukauttasitten liutan hassuja papereita joissa oli liuta virheitä vielä ja sitä juhlii koko suku ja ruottin opettajakin saa mitalin. Hassua!

Onko muka tieto Platonin luolateoriasta ja integrointi tärkeämpää kuin kyky luoda se kaunis mekko mitä pidän kun lakki vedetään päähän. Eipä kai. Mutta kun tieni ammattiin edes loppunut ja valmiuteni tällä koulutuksella ei olisi ei edes siivoojaksi niin en tiedä miksi vielä juhlitaan. Ehkä selittelen niille pölyille. "Ette te ole oikeasti ole olemassa. Olette vain heijastusta luolani seinällä." Ajattelen siis olen. Noh Terävää...

Enpä ainakaan tuhlannut pukuun yli 150e vaan vaivaiset 39.90e ja omalla tavallaan pidän siitä. Aika jännää ku meille tulee kavereita niin että perhe on vielä kotona ja kemut vielä puolessa välissä. Täytyy sanoa et vähän jänskättää...

Isukin auto ei lähteny tänään käyntiin ja mä olin kuskina, yksin, keskustassa.Akku oli menny sököks ja isukkipa sanoi ettei se mun vika oo vaan Biltemassa myydään paskoja akkuja. Ihanaa... Eipä ollu mun vika! Nolo se tilanne tosin oli ku jouduin keskelle Tampellan risteystä ja raksa miehet mammani kanssa työnteli sen paikalleen.

Perkeleen Isoveli! Se huijas mua taas. Ei taas ollu kovinkaan. Se nyi mulle Viru Valge 10e ja tulee meille huomenna juomaan sitä... PRKL! Mutta eipä muutakaan siihen hätään saanu. Törkeä kiristäjä. Ite oli maksanu siitä 6e. Lisäks tulee booliin kaikkia ihania liköörejä mitä kaupasta löysin. Lisäksi kokeilen valmistaa Sangriaa... Katsellaan...

Ärsyttää käydä kauppaa Isoveljen kanssa ku ei se oo kovinkaan kohtuullinen. Ei kavereita sais huijata...

Sanna - Aili: 63%
Sanna hörppii etukäteen talon kirkkaita ja korvaa puuttuvat viinat vedellä. Loput juo Aili, ihmetellen poikkeuksellisen hyvää viinapäätään.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: jöröjukka


Susanna - Aili: 12%
Joukko naamiomiehiä ryöstää arvotavaranne syrjäkujalla, joten viinaa ei saada kitusiin.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: valkovenäläinen

Mikko - Aili: 94%
Hoiputte kännissä tiellä, olutrekka ajaa ojaan väistäessään, ja juotavaa on sitten tarjolla kuin sieniä sateen jälkeen.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: vodkaa niin raakana kuin laki sallii

Juha - Aili: 35%
Paha olo yllättää, ja Juha päästää suustaan oksennusryöpyn, josta myös Aili saa vaatteilleen koristusta.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: halpa punaviini

Erkka - Aili: 53%
Aili sammuu kesken kaiken, mutta tuoppi vettä ja pari paukkua perään auttavat äkkiä.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: kuiva martini

Mari - Aili: 40%
Mari saa pahasti kuonoonsa joltain rähinäremmiltä, mutta Aili sentään saa juoda rauhassa.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: pontikka

Minna - Aili: 31%
Jakkaralla tasapainoileva Minna kaatuu esityksensä päätteeksi baaritiskille. Aili yrittää tietenkin pelastaa paukkunsa, mutta ne kaatuvat ja syttyvät kynttilästä tuleen. Palovaurioista seuraa iso lasku.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: taskulämmin kossu

Sarkku - Aili: 34%
Aili sammuu aivan liian varhain, joten illasta tulee varsin kuiva.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: vodkaa niin raakana kuin laki sallii

Jussi - Aili: 9%
Ilmaisen viinan toivossa Aili ottaa vastaan vapaaliput tapahtumaan, joka paljastuu herätysliikkeen kokoukseksi juuri paikalle saavuttua, samalla kun Jussi kiroilee auton hajoamista.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: long island ice tea

Juuso - Aili: 66%
Rahat saattavat loppua ikävästi kesken vauhdikkaan illan, mutta muuten homma toimii.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: asterix

Jani - Aili: 37%
Viimeinen viinapullo ottaa ja särkyy tuhannen pirstaksi, kun Aili kännissä kompuroidessaan tönäisee sitä ahterillaan.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: tumma olut

Sini - Aili: 48%
Jakkaralla tasapainoileva Sini kaatuu esityksensä päätteeksi baaritiskille. Aili yrittää tietenkin pelastaa paukkunsa, mutta ne kaatuvat ja syttyvät kynttilästä tuleen. Palovaurioista seuraa iso lasku.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: joku sikahalpa spurguvalkkari

Laura - Aili: 94%
Hoiputte kännissä tiellä, olutrekka ajaa ojaan väistäessään, ja juotavaa on sitten tarjolla kuin sieniä sateen jälkeen.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: vodkaa niin raakana kuin laki sallii

Kuvaile minua yhdellä sanalla... Siis vain yhdellä(!) ja laita sitten tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut sinusta ajattelevat.

19 kymysystä!

"Noniin. Annan sinulle kysymyksiä ja sinä käyt osoitteessa http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/ kyselemässä kysymykset oraakkelilta ja kirjoitat oraakkelin vastaukset tänne. HUOM! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sana järjestystä, mutta kysymyksessä pitää olla sama juoni. Nyt kirjoittamaan. Lopuksi haasta neljä kaveriasi tekemään saman."


1. Kuka minä olen?
-Olet Andy McCoyn hammas.

Tämäpä alkoi mielenkiintoisesti. Puuttuva tekijä siis...

2. Missä asun?
- Pesemässä pikkuhousuja.

Kappas...

3. Mikä olen?
- Olet se joka antaa kaikille.

Tottakai! Tervetuloa lakkiaisiin... Siellä on boolitarjoilu!

4. Millainen olen?
- Kyllä mä huomaan että sä mua vonkaat, mutta ei se haittaa, se tuntuu vain hyvältä!

Hyvältähän se mustakin tuntuu... Mutta juodaampa ensin lisää skumppaa.

5. Kuka luulen olevani?
- Päivikki

Hah... Nyt narraat...

8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
- Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys.

Nyt tulee jo niitä oikeanlaisia vastauksia... Kerroppa lisää , kulta1

9. Miltä näytän?
- Suolalta, vaikka itsekin epäilin asiaa kunnes otin siitä selvän.

Höh... Etkö kuuntele ollenkaan mitä kysyn?

10. Miltä tunnun?
- Kakalta

Nyt alkaa riittää! Pitääkö sitä nyt kaikki suoraan sanoa. Nyt loppu boolitarjoilu!

11. Miltä maistun?
- Koipalloilta

Hmmm... En ole kyllä maistanut ikinä koipalloja. Kuulemma tuntuvat inhottavilta. Ei heru viinaa.

12. Miltä tuoksun?
- Suolalta

Nyt Oraakkelilla on aistit hiukan sekaisin.

13. Missä minun kuuluisi olla?
- Turussa, kultaseni.

Tulin juuri sieltä... Nätti kaupunki, mutta miehilläkin on hameet.

14. Mikä minun kuuluisi olla?
- Hauskan pitäminen

No sieltähän se tuli... Saako olla lisää boolia?

15. Mistä minut löytää?
- Juupajoelta

Juu juu... Siellä minä aina tallustan.

16. Miten minut tavoittaa?
- Piti aamulla lypsää lehmät ja ruokkia kanat ja sitten myöhästyin ratikasta

Me puhuttiin nyt musta... Taitaa sitä paitsi herra Oraakkeli laskea luikuria...

17. Ikäni?
- 38

...OK!

18. Sukupuoleni?
- Jaha.. no ei ole sinuakaan järjellä pilattu

Noh noh, noh... : ( Sitähän ne sanoo....

19. Kuka on minulle tärkein?
- Viattomalta näyttävä namusetä.

Ei meidän isukki oo mikään namusetä! Tästä saat sitä boolia...

Tehköön, kuka haluaa. :P

Nykyään tulee kyllä kirjoitettua paljon harvemmin... Viikonloppu oli kyllä vähän hassu... En kyllä aavistanut mitä illasta tulisi, kun menin moikkaamaan täti- Monikaa ja Symppistä Public Corneriin perjantaina työpäivän jälkeen. Siellä oli lisäksi myös Harry Morrison ja Poju.

Olin päässyt vasta yhdeltä töistä ja Public menikin kiinni ennenkuin edes pääsin tilaamaan cokista. Marilyn saapui paikalle ja jatkettiin matkaa uuteen Aleen. Marilyn oli juuri tullut autolla Hämeenlinnasta Tomaattia tomaattia -festareilta ja halusi "vetää perseet", mutta kuski tarvittiin. Mulla ei ollu mitään aikomusta juoda eikä mennä kotiin joten olin siihen juuri sopiva.

Alekin seuras Publicin esimerkkiä ja suunnattiin Spudeen. Täti- Monika ja Symppis tosin ei tullu mukaan.... Hmmm...

Spudekin meni pian kiinni. Ilta tuntui vielä turhan nuorelta joten kaikki neljä suunnistettiin Marilynin mamman luo pojat taakse tytöt eteen. Määränpäästä ei ollut mitään tietoa, mutta jotenkin kummasti eksyttiin Pyynikinrantaan. Marilyn vaihtoi mulle koko ajan vaihteita, loistavan ajotaitoni vuoksi. : )

Käveltiin rantaa kohti, juostiin kilpaa liukumäelle, kaikki neljä perätysten, pojat ensin. Poikien perseet vaan ei mahtunu liukumaan kunnolla mäkeä alas. Haa! Pelastusvene... Kipi kipi kipi... Ei kun vesille.

Jalkasaaresta käveli muutama ihminen. "Anteeksi, mutta onkohan tämä teidän vene"

Aluksi Marilyn halusi soutaa, mutta ei tilastaan johtuen oikein siinä onnistunut vaan soutu meni huopaamiseksi ja pyörimiseksi. Poju otti ohjat käsiin. Koko matka oli yhtä kikatusta ja hämmästelyä mihin ilta oli meidät taas vienyt. Marilynin mustat sukkahousut oli revennyt ja tunsin vastustamatonta tarvetta repäistä niitä lisää... Kräts!

Rantauduimme pienennäköiselle saarelle. Tutkittuamme huomasimme kuitenkin ettei se mikään pikkunen ollut . Se jatkui pitkittäin hyvän matkaa... Jos olisi ollut lippu niin olisimme nimenneet sen. Miksihän emme käyttäneet siihen Marilynin sukkshousuja.

Matka jatkui ja soudimme takas rantaan... Kukaan ei ollut hukkunut sillä välin. Ainakaan toivottavasti. Pakko oli laskea vielä alas liukumäkeä ja sitten takaisin autolle.

Vieläkään ei haluttu mennä nukkumaan, sillä me oltiin saatu loistava idea mennä Pyynikin näkötornille. Ongelmana vain oli että se aukeaisi yhdeksältä. Päätettiin mennä hakemaan Harry Morrisonilta kaljaa ja jatkoille Pojulle. Marilyn luonnollisesti ohjaili vaihteita, minä autoa.

Poju asui tosi mukavan näköisessä kerrostalossa Taka-Huhdissa. Marilyn huomasi heti ensimmäisenä Avara luonto - videot joita sit töllättiin. Sitten vuorossa oli Ice Age. Kello oli jo kahdeksan kun muistan viimeksi puhuneeni. Oltiin viimeisiä Marilynin kanssa hereillä. Harry Morrison kehräsi oikein somasti jo aikaisessa vaiheessa.

Meidän piti lähteä yhdeksäksi Pyynikin näkötornille. Kun heräsin kello oli jo puol yksitoista ja tv:stä pyöri Disney Channel ja Stich heräsi henkiin. "Voihan nenä! Tiikeri veljekset loppui jo."

Puol kahdentoista aikaan päästiin näkötornille: ilma oli pilvinen ja sateinen, joten maisema ei ollut loistossaan, mutta olin ihana katsella niin rakasta ja kaunista Tamperetta. Lähellä siinsi meidän pitkulainen saari. Ei jaksettu jonottaa alakerrassa joten mentiin juomaan aamukahvit Lahdesjärven ABC:lle. Nyt minä vaihdan vaihteet! Näpit irti... Enää ei naurata....

ABC:n jälkeen Marilyn astui rattiin ja haki Symppiksen ja täti-Monikan kyytiin ja heitti mut kotio.En juuri ehtinyt tehdä muutakuin käydä suihkussa, kun simahdin sängylle. Parin tunnin unen jälkeen tajusin että piti ehtiä yhdeksän bussiin. Olisi pitänyt pestä pyykkiä nukkumisen sijasta, sillä puhtaita housuja ei ollut. Revin siis äkkiä hameen päälleni ja pingoin hirveää kyytiä kohti linja-autoasemaa.

Viimeinen kerta kun liikun yksistäni hame päällä sillä Cumuluksen edestä lähti äijä kävelemään perääni huudellen jotain. Tex Mexin nurkalla tanssi mies säkkipillin tahtiin ja yhtäkkiä pomppas keskelle tietä pysäyttämään Hämeenkadun liikennettä viittoen minulle että tie on selvä. Autot kuitenkin vain kiersivät miehen ja jäin odotteleen kiltisti valojen vaihtumista. Vielä matkalla pysäkille sain kuunnella vislausta... Perkeleen hameet!

Bussiin päästyäni suuntana oli Valkeakoski. Asemalle päästyäni piti J:n tulla hakeen mut, mutta isukki oli vienyt auton pihasta. Odottelin jonkin aikaa linja-auton aseman edessä olevan Ärrän pihassa. Paikalle saapui viinalle haiseva ukko. " Ootko niinku näytillä tässä." Siis Jumalauta! Ettäs kehtaa. Ukko vielä jäi seisoskeleen siihen mun viereeni ja yritti vääntää jotain juttua. Olin kuulemma hänen tyttärensä näkönen ja kuulemma varsin hyvännäköinen. Pah! "Odota tässä käyn äkiiä hakemassa tupakkaa Ärrältä. Älä katoa." Enpä! Kipi kipi kipi

Olin nähnyt tutun ostoskeskuksen bussista, johon Isoveli oli mut aikasemmin tuonu ja jonka tiesin olevan oikeassa suunnassa Menin nojaileen seinään siinä ja katselin eutoja ja ihmisiä. Melkein jokainen miespuolinen kävi juttelemassa jotakin. "Missä sun vaattees on? Eikö sun oo kylmä? Mitä teet täällä yksin?" Ei. Ei ole kylmä ja odotan kyytiä.

KunJ rei ollut saanut kyytiä niin turhauduin ja lähdin kävelemään neuvojen perusteella. Oli jotenkin mukava kävellä vaikka tihuttikin. Ilmassa tuoksui kukkiva tuomi ja muutenkin ilta oli jotenkin mukava vaikka olikin ketuttanu. Perillä olin puol kahdentoista aikaan ja matkaa oli taitettu hyvän aikaa.... Tuli mieleen uusi vuosi!

Tv:stä katselin jotain leffaa ja kummastelin Suomen voittoa. Tampereen päässä tytöt oli seurueineen lähtenyt juhlistaan Lordin voittoa. Aamulla lähdin jo kymmenen yli kadentoista bussilla, Sinne sain sentäs kyydin. Jos olisin jäänyt pitemmäksi aikaa olisin joutunut taas käveleen. Ei kiitos.

Kotona olin valmistautunut menemään seitsemään töihin mutta puoli kuusi tajusinkin että työt alkoi jo kuudelta.Kipi kipi kipi.... Nukahdin sitten paikkaan mihin on hyvä nukahtaa. Aamulla en oikein tienny missä olin ja äiti ihmetteli kovasti kun tuli hakemaan, mut suunnitteleen lakkiaisia. En ees myöhästynyt. Aamulla en oikein tienny missä olin ja äiti ihmetteli kovasti kun tuli hakemaan, mut suunnitteleen lakkiaisia. Maanantaina myöhästyinkin 20min töistä, sillä olin nukahtanut. Onneksi Samaani soittiseitsemältä niin ei kukaan töistä soittanu perään. Se kuitattiin sillä että olin pidempään töissä.

Tänään Symppis kävi kääntymässä ja kävin palauttamassa Täti-Monikan kirjan Stalinin lehmät. Kannattaa lukea. Kävin myös katsastamassa Enkelin uuden kämpän syöden parhaat leipäni ikinä. Ihan kiva kämppä täytyy sanoa. H.:llekin annoin numeroni. Olihan se pitänyt jo viikn verran ilmoittaa... Tulee kuulemmma Suomeen kesällä... : )

Nyt on jotenkin väsynyt olo. Pitäisiköhän levätä. Salilla käyminen on jäänyt uuden ohjelman tultua sillä juuri ne jumpat joissa kävin on kesän tullen karsittu. Pitäisi herätä jo yhdeksältä hikoilemaan jos aikoisi mennä. Noh... Huomenna sitten on uusi päivä. Täytyy sanoa että ilta hommat käy raskaaksi.

"Kesä eikä mitään tekemistä"

Jahas ei kuulu mun kesään... Onhan se viimeinen teinikesä. Pitäähän tehdä kaikkia teinijuttuja, joista tää blogi on yks...

Hyvää yötä!