IRC-Galleria

Alvarissa kahvilla. Kivaa kun täällä on ilmanen netti. Ja oikein mukavaa henkilökuntaa. Loisto paikka muutaman askeleen päässä kotoa. Sain kännykänkin lataukseen tiskille kun unohdin laturini Geneveen.

Seilaparka oli koitellu soittaa mulle monta kertaa. Me mennää huomenna mökille. Seilan mökille. Ajan ekaa kertaa siis huomenna automaattivaihteisella autolla. Kivaa nähdä Sepiä oikeen kunnolla, keretään höpöttää monta monituista tuntia ja olla ihan rauhassa. Se kun on ollu ruotsissa ja mä Turussa niin ei olla kovin paljoa nähty. Muutaman kerran käyty kaffella.

Kävin tänään taas terveyskeskuksessa. Tosi kiltti se hoitsu oli, mut ei se osannu auttaa. Ylläri. Ei kukaan osaa. Isi kyseli josko mun pitäis mennä Sveitsiläiselle lääkärille, jos se tietäis enempi, mut en mää. Ei kai sekään jos ei nääkään täällä.
Ja kävin KELAssa. Pitää kirjottaa Tammisaaren KELAan jos haluaa pyytää erikoisuuksia. Niinkun sitä että Juha saa pitää kirjansa Turussa kun se on A-maassa. Ettei me seurustella vaikka osote onkin sama maistraatin mukaan. Ollaan erottu. Juha mietti tänään pitäiskö sen olla vittumainen exä ja viedä multa imuri :) Onneks se on niin kultanen ettei se viitti.

Mietin teenkö mä elämäni virheen kun sanoin sille ettei enää. Se on kuitenkin niin lähellä täydellistä miestä. Mun on niin helppo nyt olla sen kanssa, tunnetaan niin hyvin ja viihdytään yhdessä. Nautin siitä kun saan tehdä sen kanssa ruokaa ja ripustaa pyykkejä. On ihana nukahtaa kainaloon ja herätä siitä.
Mut silti mä tiedän tehneeni oikeen ratkasun. Kevään olin ihan sumussa. En osannu enää pyyteettömästi rakastaa. Huomasin että vaadin Juhalta kokoajan semmosia juttuja mitä se ei tahdo. Ei se siitä paljoa välittäny, mut mun omat ajatukset myrkytty. Näin vaan kaiken sen mitä se seurustelusuhde multa vei. En saa sitä, en tota enkä voi mennä tonne ja tonne. Ei semmosessa tilassa oo mukava elää. Ja yritin ihan tosissani muuttaa mun ajatuksia myönteisemmäks, mut en mä osannu. Jos olisin jatkanu vaikka tuntu pahalta, olisin vaan satuttanu enemmän ja saanu asiat tosi solmuun. Nyt on kuitenkin loppujenlopuks hyvä olla.
Ja aika menee eteenpäin, mitään peruuttamatonta ei oo tapahtunu ja nyt mulla on taas yks läheinen ihminen josta tykkään ihan pirusti. Ei siis semmosta jonka kanssa oon pakosta tai pelosta vaikka haluisin jotain muuta. Elämä kantaa.