Paha olo. Koko kroppa murisee mulle. Silmät menee kiinni ja kyyneleet valuu. Miks mä oon tämmönen? En haluu. Oon kävelevä tuhokone. Satuttaja. Miks satutan kaikista tärkeintä? Vielä semmosella tyhmällä asialla millä ei oo mitään merkitystä. Mikä vaan oli pakko sanoo koska mä oon mä.
Olis niin helppoo jos olis tuttu ja turvallinen elämä niinkun ennen. Olisin turvassa. Iteltäni. Kun en halua olla tämmönen kun oon. Tarviin turvan. Semmosen tumman ja pitkän ja komeen. Pelottaa mitä kaikkea pahaa saankaan vielä aikaan itteni kans. Mut pitäis laittaa tiukkaan pakettiin missä olis vaan kaunista ja yksinäistä. Sit saisin tulla pois kun olisin kasvanu järkeväks ja oikeeks ihmiseks joka osaa ottaa toisten tunteet huomioon. Koska turvaa ei enää ole. Karkotin sen. Ite. Koska kuvittelin olevani vahva ja väsynyt. Pärjääväni omilla jaloilla paremmin. Höpötin itteäni. En mä oo.
Uusimmat blogimerkinnät
- aaaaaaaa 28.12.
- öh 16.12.
- ämmänämmänäm 08.12.
- tisdaagia 08.12.
- ehkä stressaavimmat hetket tähänastise... 01.12.
- peejantai 26.11.
- gallup 25.11.
- uimakoulupäivä 25.11.
- töitä ja iltatöitä eli iltaöitä. onkohan... 23.11.
- punaviinitilkka ja pmmp 20.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (4)
- ▶ 2010 (32)
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (1)
- ▶ 2007 (62)
-
▼
2006 (227)
- ▶ joulukuu 2006 (42)
- ▶ marraskuu 2006 (30)
- ▶ lokakuu 2006 (54)
- ▶ syyskuu 2006 (40)
- ▶ elokuu 2006 (36)
- ▶ heinäkuu 2006 (9)
- ▶ kesäkuu 2006 (2)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)
- ▶ helmikuu 2006 (11)
- ▶ tammikuu 2006 (1)