IRC-Galleria

blaa blaa ja möh.

ulkona sataa. ihan harmaata. istuksin yksin kotona koneen kanssa. tarttis kirjottaa kaikki koulujutut valmiiks mut on vaikee keskittyä.

tuntuu kaikenlisäks vaikeelta kirjotta ruotsiks kun kaikki menee ihan vituiks enkä saa sitä syvyyttä tekstiin mitä saan jos kirjotan suomeks. niinpä päätin alottaa alusta, kirjottaa suomeks ja olla välittämättä siitä et teen väärällä kielellä. mun äidinkielellä. sit käännän sen på svenska tai maksan jollekin omaisuuden et se vääntää noi sanat semmoselle kielelle et pääsen kurssista läpi.

vituttaa ihan mielettömästi kun jätän AINA kaikki viimeseen hetkeen. Miks? Vaiks kui yritän ni en osaa tehdä juttuja ajoissa. Tarttisin varmaan jonkun opintopsykologin apua. Mulla on paha opiskeluvamma, väärä asenne ja väärät oppimismetodit.

muutenkaan en osaa juttuja mitkä oon jo sata kertaa opiskellu, lukenu ja vastannu kokeissa. Silti, seuraavan kerran kun niistä kysytään ni en muista mitään. Ihan tosi ärsyttävää.

eilen en sit kirjottanu kun ihan vähän luentomuistiinpanoja portfolioon. eilen oli viel paljon vaikeempi keskittyä. on mun elämä semmosta sotkua et ei oikeen kykene. pysyy mukana omassa elämässä. mun ajatukset ja tunteet pomppii sinne sun tänne ja päällimmäiseks jää turhautuneisuus ja ahdistus.

ei auta vaiks eilen kolme eri miestä kertos mulle kui ihana oon. ja kolme ihmistä sanos et haluisivat miun kans harrastaa tuhmuuksia. ääääh. en mä oo ihana. oon vaan kiltti ja yritän ymmärtää muita. ja oon oikeesti kiltti, ei nyt paneta ei pätkän vertaa. ehkä joskus sit mut jos on näin mökönä kun mä nyt ni ei kiitos. ei ees kiehnätytä yhtään. enkä tunne mitään sympatioita ketään kohtaan. jokaisella on oikeus panna ketä tahtoo, miulta ei tarvii vongata. äh.

haluisin mennä jonnekin ja leikkii et kaikki olis hyvin. et ei olis kiire näitten koulujuttujen kans. mut nyt on varmaan se hetki kun tarvii olla yksin ja selvitä omista tunteistaan. sitähän mä halusin opetella kun päätin että haluan eron. etten ota muiden pahaa oloa itteeni enkä käytä muita apuna mun paha olon poistamisessa. enkä pidä muista pystyssä silläkin uhalla et hävitän itteni. en. alan opetelee ihmiseks. semmoseks jolla on omatkin halut ja tunteet. miks mun pitäis aina miettiä muita kun ei muutkaan mieti mua? joskus tietty joo, mut et aina. nyt opettelen ihan ite selvii tästä elämästä joka ei aina ookaan pelkkää ruusuilla tanssimista. ja pidän ne ihmiset lähellä jotka haluan. just sillä tavalla kun ite haluan.

nii.. ja sit takas siihen vitun uppsatsiin. aaaaargh.