IRC-Galleria

Helsingissä. Tääl on syksystä. Pimeitä iltoja.

Kävin tänään Hirvensalmella. Siellä sai perinneruokaa ja pysty hetken kattelee järveä ja olemaan vaan. Mut sit nukahdin ja kun heräsin ni piti jo ajaa takas.

Tuntuu et on melko vaikeeta. Voi ihan tosi hyvin olla et johtuu musta. Et mä oon hirmu vaikee. Tai sit ylipäätään vaan on vaikeeta. Tai sit sillee et jos on kaks ni sit on vaikeempaa kun yksin.

En oikeen voi mitään sanoo kun sekä hyvät-pahat-että myös mitään tarkottamattomat jutut käännetään pahaks. Olis helpompi olla vaan hiljaa. Multa loppuu kärsivällisyys vähän väliä. Jään miettii et yrittääks toinen tahalteen olla ärsyttävä vai et onks se vaan semmonen vai johtuuks se vaan tästä tilanteesta vai yllytäks mä toista semmoseks vai mikä juttu tää on. On vaikee käsittää millä on merkitystä ja millä ei. Mitkä asiat on tärkeitä. Mitkä on oikeesti ongelmia ja mistä me on vaan tehty semmosia. Kuinka paljon on kehitetty miun pään sisällä, kui paljon toisen pään sisällä ja kuinka paljon on vaan semmosta mikä mukamas on mitä sit kuitenkaan ei oikeesti oo.

Ahdistavinta tässä kaikessa on kans ehkä se et musta tuntuu ettei miulla oo kaveripiiriä. Mikä ei taas mitenkään kyl liity edelliseen juttuun. On yksittäisiä kavereita joita koittaa joskus aina nähdä kahvilla mut semmosta oikeeta kaveriporukkaa miulla ei o.

Uskaltaakohan tätä julkasta. Tulee sanomista.