IRC-Galleria

No nyt on siivottu. Ja juhlittu. Karva katto aika tyytyväisenä (kerrankin) kun kaikki sen lapset ja lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset pitivät kauheeta meteliä kun muut mummot yritti nukkuu. Me jäätiin äitin kans laittaa se peiton alle ja sit katottiin sen kans vielä uutiset. Suru kun on toinen siellä niin yksin väsyneenä.

Auttais jos se olis edes ainoo, mut sit on toinenkin mummi aika tosi yksin. Ja kaks mulle tärkeetä ihmistä joilla molemmilla on nyt vaikeempaa kun tarttis. Siis yhteensä neljä yksinäistä, ihan mun lähellä :/ (ja sit on tietty niitä jotka on vähän vähempi yksin)

Täällä on kans kamala myrsky. Äiti sanoo huhuu kun tuulee kauhiasti. Kävyt nukkuu ihan kohta. Tarttis miunkii ja ottaa Inka mukaan, mut en kyl haluis. Valvoisin yöt ja söisin lirpakkaa ja karjalanpiirakoita. Laittasin kaikki valot pois, kuuntelisin joululauluja ja makasin sohvalla. Kattosin jouluvaloa ja miettisin mitä nyt. Miten mä saisin mun joulun tänne?

Luulen et joulusta tulee melko surkeeta kun oon jo nyt surkeena. Luulen et tunnen oloni ulkopuoliseks, kaikkien keskellä. Et tuntuu siltä kun haluisin olla jossain muualla. Tai ees ihan yksin. Surettaa kun en haluis yhtään semmosta joulua. Haluisin et joulu pysyis mulle tärkeenä ja lämpimänä. Semmosena et sitä odottais ja sit osais nauttia. Mut ehkä tosiasiat pitää hyväksyä ja oppii elää niiden kans. Joulu kerrallaan.

Joo, mut nyt meen tupakalle ja sit juon kermalikööriä ja sit otan Inksun ylös ja kroohpiu. Emmä voi tänne jäädä kuuntelee joululauluja. Nyt ei vaan pysty ja siihenkin on vaan sopeuduttava.

Me kuunnellaan äitin kans jouluradiota ja siivotaan :D kaikki stressaa. me ei jakseta. me poltetaan salaa tupakkaa ja juodaan kahvia. ja sitä radiota.

Voi ei. Joulustressi tulee ihan kohta kaupasta ja mä oon nukkunu pommiin.

Noo, mun joulufiilis on muutenkin nujerrettu, luultavasti lopullisesti tältä joululta.

Mut juhlat on silti, tänään jo.
Mun äitin äitin äiti (eli antsun, brutin, repsun ja karpan äitin äitin äitin äiti) täyttää tänäpänä 89 vuotta.

Inksuli on täällä. Se kutoo sukkaa. Mun tarttis mennä ostaa voileipäkakkuaineksia kaupasta. Ja syödä jotakin. Muutakin kun suklaata.

Ikkunoita oli vaikia pestä kun on niin pimiää. En pessy loppuun. Mut Katijoille tuli joulu. Kuusi ja valot laitettiin. Sit hain naperot päiväkodista. Eka hanpas oli lähteny keskimmäiseltä!

Miks mun puhelin ei soi ? O.o

Kohta on siistiä. Matot on ulkona vielä ja semmosta pientä. Vaiks epäilen kyl et onks täl ees siistimpää kun oli aluks. Johdotkin on yhtä solmussa ;) Mut niin se vaan on et jos on telkkari, dvd,radiohässäkkä, langaton netti, kolmet kajarit, lasten videopeli ja muutama lamppu samassa pistorasiassa ni joo o. kyl ne johdot on solmussa ja pysyy. eikä niitä miusta kannata ryhtyy aukomaan ja laittaa hienoiks suoriks kun ne on kuitenkin heti taas sit solmussa.

Näyttää vähän pelottavasti siltä et tää Helsinki on sitä mitä pelkäsinkin. Et aika vaan katoo eikä ketään kerkee näkee ja sit on vaan Haagassa tekemättä oikeen mitäkään (tai no, siivoomassa). Eikä mulla oo aikomustakaan karata täältä kaupunkii tai muualle. Soittakaa ihunat Helsinki-ihmiset mulle ja pakottakaa mut ihmisten ilmoille heti ja nyt. Jookoskookos?

En vielä epätoivoudu. Olen nimittäin kuitenki nähny jo Inkan ja Samulin ja Annan ja Virven ja Hannan, Seilan ja kaikki Annan muut ihmiset. Et ei ihan miinuksella vielä. ;) Kaikenlisäks olin eilen teatterissa ja sit jäin yksin pörrää :)

Mut soittakaa silti. Mulla ei oo ihmisten numeroita enää melkeen kenenkään kun ne joutus veden valtaan.

Pirun Tumi! Emmä vieläkään saanu sitä ihan valmiiks mut mun on pakko lopettaa nyt. Mun korvat soi hyvinvointivaltion kriisiytymisestä ja taloudellisista menestystekijöistä ja valistushistoriasta. Aargh. Pakkoko viisaan ihmisen on puhua niin vikkelästi? Toivottavasti pinkiviini ei murse vaikkei se vieläkään oo valmis. Noo, tumihan sitä oottaa eikä pinki.

Inksuli on soittanu mul jo kaks kertaa tänäpänä ja nyt mä meinaan reipastua ja kuoriutua peiton alta kaupunkiin. Se kuitekin soittaa ihan kohta taas ja murisee mulle. Sit ehkä soitetaan Ponkillekin kun ollaan käyty popenkelissä ja ehkä jotakin syömässä.

Typerää kun on tyttö.

Ainii! Joku täti soitti mulle ja yritti myydä omgatabletteja. Siis mitvit? Näytänkö mä siltä et tarttisin nappuloita? Tai kuulostanko siis kun ei se ees minuu nähny. Kyl mulle särkylääkkeet riittää. :D Onneks on äitin nappulat käytössä kans ;)

No nii... ei olis pitäny huolia. Ihan tyhmä olin ja ihan tyhmä oon. On mussa vielä oppimista, siis niinku itelleni. Mut kyl mä vielä opin!! Varppina! Jos vaan jaksaa odottaa ja antaa mun vielä olla näin vaikia.

Tää on mun vapaa-päivä. Semmonen kun voisin nähdä kavereita ja olla tekemättä mitään pakollista. Paitsi Tumi-jutun. Mut nyt mä oon taas nii kipeenä et toistaseks ainakin makaan sohvalla, kissa mahan päällä ja yritän olla olematta ollenkaan.

Voihan. Ehkä mä käytän ajan hyväks, teen tumia nyt ja sitten katon uudestaan josko tästä pääsis pysyasentoon. Illalla tarttis kuitenkin pystyy menee teatteriin. Ja sen jälkeen Inkan ja Piian kans jonnekin.

Haluisin olla riippumattomampi. En osaa. Haluisin silti. Tai ehkä osaisin jos uskaltasin?

Olis kivaa jos vois enempi seistä omilla jaloilla ja olla onnellinen siitä mitä on nyt. Mut kun. Pelottaa. On semmosia merkkejä mitkä saa mut ajattelee etten oo turvassa. Et tarttis olla huolissaan. Mun mielestä ne merkit on ihan selviä.

Mut samalla tuntuu et oon ihan pimee. Et miks en luottais. Ei oo mitään hätää enkä ainakaan tunnusta itelleni et pelottaa koska sit teen itteni naurunalaseks. Tietysti oon turvassa. Haloo. Ja kohta menee hermot jos niin pelokas on kokoajan. Ei mitään järkee. Varsinkin kun välillä tuntuu et koko asetelma on ihan toisin perin.

Mut onko se? Molemmin perin?

Nyt taas on semmonen olo et ei oo mitään hätää. Ole vaan. Paijaa kissaa ja mesee plasmiksen kanssa pitkästä aikaa. Lue Smash-Asem muistioita ja pura Tumin juttuja paperiks. Nauti lumesta ennen kun tulee plussaa ja nuku nyt et jaksat huomen herää aikasin aamulla soittaa Inksulille ja viettää sen kans monta tuntia.

Mut sit samalla: MUtKu. En uskalla luottaa.

Äiti käski keittää vettä ja sit oottaa et se jäähtyy. Sit sillä huuhdotaan kissan silmää. On konstit monet.

Unohdin ettii Solo-tunnukset. Ni en sit jaksanu lampsustaa Prismaan kattoo jos siellä olis ollu lankaa kun molemmat oli epäselviä. Jos ei olis lankaa eikä rahaa ni olis hirvee tuska kävellä edestakas kauppaan ja takas tuolla pakkasessa. Tai sekään ei olis auttanu jos olis ollu vaan jompikumpi. Emmää jaksa.

Tänää on vapaailta kun anna eikä inkkuli vastannu. Ja kummitätikään ei ollu kotona. Muut päivät sitten onkin jo kalenteroiduttu niin et ei tuu tekemisen puutetta ennen aattoa. Onkohan se sit hyvä vai huono?

Pinki varmaan murisee kun varastin tän koneen. En ehkä uskalla vallottaa tätä kokonaan. Käyn huomen ostaa oman hiiren ja sit lataan noitten laturissa ni pääsen oman koneen kimppuun.

Käyn tänää saunassa ja suunnittelen mitä teen joululahjoille kun ei oo rahaa eikä aikaa tehdä. Sit luen ja oon vaan. Ootan et mulle soitettais.

Eikä!

Mun kissa on kyl kipee, sanois äiti mitä tahansa. Yhä edelleen. Tai en mä tiedä onks sillä sama vika kun viimeks kun en oo ehtiny sitä kun vasta muutaman minuutin tarkkailee. Mut ei se kyl terve oo ! ! Toinen silmä on varmaan ainakin tulehtunu eikä se liiku vapaaehtosesti. Nostin sen tuolista pois ni se vaan seisos ihan matalana liikkumatta. Kauheeta. Ei toi oo mun kissa. Missä sen valpas ja hellä katse on? O.o Se kattoo mua välillä väsyneillä lasittuneilla silmillä, mut suurimmaks osaks sen katse on jossain kaukaisuudessa. Pelottaa. Niinku oikeesti. Mitä jos Iduskasta ei enää ikuna tuukaan semmosta kun oppisin sen tuntemaan?

Oon siis Helsingissä. Aattelin et olis kiva kun pääsee kattoo miuta ja paijaa sitä mut nyt tuntuu vaan tyhmältä et oon ollu näin pitkään sen kanssa eri paikassa jos noi muut ei oo huomannu kui pipinä se on vieläkin.

Edit. äiti on sitä mieltä et mun kissa on ihan terve. niinpä niin.