IRC-Galleria

moi paska maailma.

käsi on paskana taas. ja osa kylppäriä.

paha olo oli sisällä pitkään ja sitten tuli pieni ärsyke.

ei kestänyt enää, tää pokka......... ku´mpa kunpa joku voi s tietää kuinka voin.


paniikkia oli tänään, hyperventilaatiota ja tärinää.... koitin edes seinille kertoa kuinka voin ja miksi ja miltä tuntuu ja mikä pelottaa...... saikohan siitä mitään selvää. pitää kysyy kummituksilta.


nyt kun vihdoin sain tän iän ikuisen koneen auki ja netin pelittään niin se momentti meni vähän niin kun ohi...... hyvä sinänsä, mutta mihin mä nää tunteet laitan kun ne tulee? kelle mä kerron? kuka niitä selvittää?

en haluaisi ketään sukulaista tai läheistä häiritä ja jakaa näitä mustia ajatuksia, entäs jos ne tarttuu niidenkin pääkoppaan? jos se syöksee nekin mustaan aukkoon, aukkoon josta ei näe päivän valoa ja josta tuntuu ettei voi enää palata sinne aikaisemmalle tavalle olla ja ajatella. se normaali minä ja normaali elämä. se elina joka uskoi toivoon ja tulevaisuuteen. se joka uteliaisuuttaan katsoi seuraavan kulman taa.

mun on välillä vaikea tuntea niin. vaikea selittää tää tilanne ja tunne.


huoh.

yritin niin kovaan sivuttaa tuon typerän paskan tunteen ja vaan jatkaa päivääni ja elämääni suunnittelemmalla eteisen uusiksi, maalia, tapettia ja kalusteita myöten.

koko ajan se paska tunne istuen jossain olkapään yläpuolella ja jossain kielen alla ja jossain takaraivossa. tunnet sen muttet nää.

ja jokainen ambitious ajatus sai mut voimaan pahoin, koska pää sanoi, kestät sä ton? et sä jaksa edes raukka hengittää välillä, niin kestätsä muka jotain vitun remppaa? joka ei silti tuu valmistuu koska mä en osaa vielä sitä alusta loppuun ilman apua, ja apua ei just nyt ole, itse pitäis suurin osa tehdä. terve siitä selviäikin.


käteen sattuu.... todella sattuu. huomenna sattuu vielä enemmän. hakkasin seinää kuin hullu ja potkin lavuaaria niin että se melkein irtos ja pieni osa kaakelista irtos. revin suihku verhot alas ja heittelin tavaraa ympäriinsä kuin saasta. noni hyvä elina, tuliko parempi olo?


mulla oli suunnilleen koko kymmenen päivän suomen reissulla hyvä olo. tuskin uskoin että tämä paska voi tulla takas. olin niin iloinen siitä että löysin sen entisen elinan ja että sen hyvän olon tuntemiseen ei tarvinnut edes ponnistella. ihanaa. silleen sopivan hyvä olo. eli suuresti parempi olo kuin mulla yleensä on ollut täällä Ruotsissa. mä mietin että mistä se johtuu? kun en mä mielestäni halua edes muuttaa takas suomeen. vaikka siellä olo tuntuukin hyvältä niin ihan käynti mielessä siellä on kivaa. mutta en vois oikein enää kuvitella asuvani siellä.... mitä mä tekisin? siis työkseni? ja jotenkin.... en tiedä miksi en osaa kuvitella itseäni siellä enää.

ja mikä tässä paikassa nyt on se joka laukaisee musssa nämä tunteet? mikä? miksi?

miksi en voi voida hyvin täällä? miksi en nyt vaikka olen jo neljä vuotta voinut ihan ok. jos siis vertaa tähän. onhan pientä alakuloa ollut mut just enimmäkseen siitä ns paskasta suhteesta. silloin kun se suhde oli paska niin niin oli olokin ja todella. se jotenkin vaurioitti mua ja mursi tätä mielenterveyden seinää pala palalta, ja nyt ei ole toisinaan paljon jälellä joka mut pystyssä pitäis kun tuulee.


se mua pelottaa ihan hirveästi. että mun mieli on nyt niin vaurioittunut tuosta jätkästä että en enää koskaan voi olla ns ehjä ihminen ja sitämyöten saada ja kasvattaa henkisesti terveitä lapsia......... ja jos en voi hankkia lapsia ja olla niille hyvä äiti, ei elämällänikään ole enään mitään merkitystä. ja silloin en voi nousta jaloilleni enkä saa voimia mistään. se on tuo musta kehä joka pyörii ja pyörii vaan. kuka sen pysäyttää? kuka pysäyttää ja sanoo että kaikki järjestyy. onnelle on vielä toivoa. ja elämälle on vielä toivoa. ja että minua voidaan vielä rakastaa?


pitäis ehkä laittaa tää käsi jäihin....... se vaan ärtyy tuosta kuumasta läppäristä.

öitä nyt vaan te unettomat. ja älkää ikinä ikinä ikinä nähkö tätä mörköä jonka minä olen nähnyt enkä silmiäni voi siltä pestä... ja anteeksi jos sain teidät tuntemaan jotain inhoa.


jumala on olemassa teille, niin on enkelitkin. ja toivo. itsestäni en enää tiedä. välillä kurotan oikein varpaillani jotta yltäisin siihen pelastusnuoraan mutta vaikuttaa siltä että olen liian pieni ja lyhyt. pelkään pelkään pelkään. mielenterveyteni puolesta. pelottavampaa on vaikea kuvitella. älkääkä kuvitelkokaan. kuvittelemalla pääsette huoneisiin joista toivotte pääsevänne pois mutta ovet ovatkin sulkeutuneet ja kadonneet.

ja ainut joka kuulee huutonne ovat nuo seinät.

ja sen takana ehkä vielä joku. joku joka ei sano mitään. se joku joka ei vastaa.