IRC-Galleria

Mikä vie ihmisen tielle, jolla pilaa oman elämänsä. Miksi toiset ihmiset ovat luotuja kestämään enemmän kuin toiset?

Ihminen joka on yrittänyt nousta syvästä suosta palaa uuden alun jälkeen taas samaan suohon. Yksi ainoa retkahdus voi olla kohtalokas ja taas ollaan suossa, josta noustaan uusilla lupauksilla sekä uudella toiveella ylös.

Onko toivo se asia, joka ei olekkaan niin kantava voima kuin ihmiset luulevat. Pitäisikö ihmisen usko olla lujempi ja tahto voimakkaampi, jolloin toivo olisi vain turva sekä ajatus siitä mitä elämä voisi olla ilman ratkahduksia.

Toistuva kierre, jossa pakokeino tuttuun ja turvalliseen tapaan on ainoa varma ratkaisu. Sulkeutuuko kehä koskaan, jos aina on vaara uuteen retkahdukseen ja elämän rakentaminen alkaa uudelleen. Rakentaakseen elämäänsä niin vahvan verkon ettei siitä voi tippua on vaikeaa, mutta reikäinen verkko ei kestä.

Siis ihan paska päivä siis todella paska päivä!!!

Okeesti on niin sellainen olo, että LASKA, TYHMÄ JA SAAMATON olen. Ei mun kannata ei mun kannata käydä koulua. Ei se kannata, ei se kannata.

Miten yksi ihminen voi sanoa niin väärät sanat juuri silloin kun kaipaat kannustavia sanoja, jotta sun itse tunto ei romahda. Mä tiedän, että harjoitus tekee mestarin ja aijonkin harjoitella, mutta en millään taijalla ehdi tekemään itsestäni matikkaneroa näin lyhyellä varoitus ajalla.

Mukavan kannustavat sanat opettaja sanoi lääkelaskutenttiäni korjatessa. Hän sanoi "Ei sua voi päästää kenttäjaksolle kun et osaa peruslaskuja!"

Tässähän nyt mietin sitten mitä teen. Mua ottaa niin päähän. Eilen saatiin tietää ettei tentissä saa käyttää laskinta joten eilisen illan harjoittelin pääsälaskua ja kiitos kultani antoi mulle kyllä itseluottamusta. Mä olen vaan taas tässä paskassa uudelleen ja kyseessä on matikka, voi vittu mä sanon kun pitää olla niin tyhmä.

Okei mä pärjäsin siinä ihan hyvin kyllä, mutta se mitä se opettaja sanoi murskasi mun ajatukseni sairaanhoitajan ammatista. Mä en odota, että kukaan voisi ymmärtää tätä asiaa, sillä matikka on mulle aina ollu kirosana ja se tulee olemaan edelleenkin. Että kiitos vaan sille opettajalle joka vei mun luottamuksen itseeni matikan suhteen, jota mulla siis oli eilen ja tänä aamunakin vielä.

Nyt lähen KALJALLE!

Tutuille tiedoksi vielä hengissä=)!

Joo tosiaan netti sökönä kotona Lahdessa, joten ei pääse tekee mitään fiksuu netissä nyt.

Viikonloppu odotan aikas paljon..hmm...Vähän on olo kuin pikkulapsella joka odottaa joululahjojen avaamista. No niin mut eipä avauduta enempää.

Tänään ollaan sitten menossa vähän pilettää, mut ei kyllä varmaan pilkkuun asti olla ku huomenna on koulu, joka on todella yllätys kun ei muuten oikein oo tota kouluu hirveesti olla!

Jees mut nyt takas ottamaan ja kattoo salkkareita=)!

No niin nyt on sitten koulu alkanut ja voi kuinka on mukavaa...hmm...Onkohan se nyt noinkaan?
Joka tapauksessa ihan silleen kivaa jos olis vaan enemmän selvyyttä asioista eikä kaikki olis niin hirveän sekavaa tai ainakin tuntuu siltä.

Yllättävää on se, että mä olen yövuoroissa jälleen kerran ja ens viikonloppuna sama juttu. pitäis yrittää lukea tentteihin, mutta kun ei nyt millään oikein jaksais pakko vaan yrittää.

yritän tässä kovasti lopettaa tupakanpolttoa kun maanantaina on viimeinen päivämäärä jolloin on lopetettava, joten otin tälleen hyvän alotuksen ja nyt kaks päivää polttamatta. Myönnän, että on todella tuskallista kun, tuntuu jotenkin siltä ettei ole koko päivänä oikein herännyt vaan kaikki on vähän niin kun sumeeta koko ajan. Kuitenkin urhollisesti olen koulussakin pärjännyt kun suurn osa immeisistä polttaa, mut mä oon kestänyt sen. Ehkäpä tämä on hyvä vaihe katkaista 10-vuoden tupakka kierre tai sitten ei?

Olenkin tässä miettinyt, että mitä jos mä muutun jollainlailla? Voiko se olla mahdollista vai onko se taas vaan mun pään sisällä olevaa skeidaa. No toisaalta kyllähän sitä sanotaan, että ihminen joka pystyy lopettamaan jonkun huonon tavan, josta on tullut addektio on alopettamisen jälkeen kasvattanut itsetuntoa paljon ja tämän myötä on vahvistunut ihmisenä paljon. Pakko myöntää, että mä kamppailen pahasti oman heikkouteni kanssa tällä hetkellä koska, tämä lopettaminan tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä ja varsinkin nyt yövuorossa.

Oikeastaan mietin tässä just nyt, että kuinka heikko mä olen kun annan vallan jollekkin sellaiselle asialle minkä tiedän tekevän tuhoa jossain vaiheessa itselleni. Olen myös huomannut itsestäni jonkin sortin ad/hd ilmiön, joka on aivan tuskallista esim. tunnilla kun pitäis yrittää keskittyä, mutta kun siitä ei tule mitään ja asiat vaan sinkoilee mun päässä ihan niin kuin mun kallo olis kumia ja joku on heittänyt superpallon sinne sinkoilemaan edes takaisin eikä se pomppiminen lopu ollankaan. Tämä ei vissiin kuulosta loogiselta, mutta tältä musta tuntuu nyt!

Yritän vaan pysyy jotenkin kovana niin pääsen eroon tupakasta!

Huh-hu mikä viikonloppu oli tai siis lauantai ilta! Kyllä niin hyvin juhlin, etten muista paljoakaan. Noh onneks ei tarvii ihan heti mennä taas affeen. Hauskaa vissiin oli?

No mutta se siitä ja taas elämä jatkuu.

Mulla on enään 2tuntia töitä jäljellä ja sit on virallisesti tämän kesän työsopimus hoidettu kuntoon ja voi aloittaa lomailun=). Noh kouluun tässä tarvis mennä perjantaina, mut ehkäpä se tekee ihan hyvää. Jos vaikka olis tässä neljän päivän aikan aikaa miettiä mitä sitänyt oikein syksyltä taas odottaa ja ehkä vähän suunnittelis mihin suuntaan asiat menee. Tai sitten olis vaan parempi olla miettimättä ja kattoopäivä kerrallaan...No toisaalta se ei oikein onnistu sillä kyllä mun tarvii heti alkaa miettimään esim. mitä tenttejä on ja mitä mun pitäis alkaa lukemaan.

Mutta siis noin muuten elämän kanssa niin vois kanssa ehkä jonkin näköisiä ajatksia laittaa kehiin ja miettiä mitä syksy nyt sitten voisi tuoda tulessaan. Jos vaikka yrittäis laittaa asioita niin kun tärkeys järjestykseen ja miettiä vähän eteenpäin...Niin ja tietenkin omaa napaa pidemälle kanssa empä nyt kuitenkaan taida ihan silleen yksinkään olla tai silleen niin kun joo.

No mut eipä mulla tämän ihmeempää taas ole joten palaan vielä vähäks aikaa töiden pariin ja toivon ettei puuro ole palannu pohjaan!

Katoin just Häjyt elokuvan vaikka oon nähnyt sen monta kertaa niin silti jäin miettimään mikä on loppujen lopuks sen elokuvan kohtalo. Lähinnä jäin miettimään, että mikä on Antin kohtalo siinä elokuvassa miten sille käy kun se pääsee linnasta pois? Muuttaako hän elämäänsä niin paljon, että hän eläisi loppu elämänsä niin kuin ns. normaali kansalaiset.

Ehkä elämä vain menee niin, että jos ei ole koskaan pärjännyt oikein ja on nuoresta saakka saanut maineen puukkojunkkarin niin onko siitä maineesta helppo päästä eroon enään aikuisiällä? Tietenkin mahdollistahan se on, sillä miään ei tässä elämässä ole mahdotonta. Jos kuitenkin on nuoresta saakka oppinut tekemään kaikkea pahaa ja vielä luulee olevansa hyvä esim varastelussa niin jääkö se otsaan leimaksi koko loppu elämäksi? Vai voiko ihminen todella muuttua niin paljoa, ettei enään ikinä tekisi mitään typerää. Tietenkin virheistä voi oppia, mutta voiko esim. toisen ihmisen taposta oppia sen ettei koksaan enään tee mitään väkivaltaa.

Toisaalta jos ajattelee elokuvan pohjalta, että jos Jussi olisi jäänyt henkiin niin olisiko Antti koskaan muuttanut itseään. Olisko siinä käynyt niin, että Anttilla ei olisi ollut mahdollisuutta muuhun kuin jatkaa Jussin kanssa puukon heiluttelua. Vaikka Antti kuitenkin ihan selvästi halusi ns. normaalia elämää niin Jussi oli se, joka sekoitti Antin pään ja Antti ei koskaan oikeastaan osannut sanoa e Jussille. Heikki joka oli elokuvassa vallesmanni niin auttoi mielummin Attia kuin Jussia eli Heikillä oli selvästi uskoa Anttia kohtaan. Todennäköisesti Heikki ajatteli Antin olevan järkevämpi ja halusi saada Antin vielä elämään "normaalia" elämää.

Täytyy myöntää, että mulla on kyllä taas pohdinnat päällä. Ehkäpä mä jään miettimään asiaa eteenpäin ja kirjoittelen taas kun tulee jotain fiksua mieleen..heh...

Joopa joo...Hmm...Noh jos vaikka aloittais siitä, että mulla on enään muutama työpäivä jäljellä ja sit on kokonaiset neljä päivää kesälomaa edessä. Hieno eikö vain?!

Muuten kuuluupi todella hyvää ja kohta on muutto takaisin lahteen jee...

Mut hei see you leiter ja silleen...KÄPÄSÄ!!!!

Noh olisko yllättävää jos kertoisen, että olen yökkönä taas vaihteeks. Onhan se tietenkin kumma kun ei riitä, että on töissä aamuisin, päivisin ja iltaisin kun pitää olla vielä öiseenkin aikaan työissä. Hullujen hommaa, mutta onhan se hyvä etten mä ole ainut hullu täällä maailmassa...heh..Taidan tietää muutaman muunkin hullun ja vieläpä aika läheltäkin.

Tänään ei kyllä runoiluta hirveesti, mutta luulenpa että ei tästäkään kovinkaan lyhyt tule. Ou fack pissapussi...ööh...Ainut asia mikä pitäis muistaa ja senkin unohtaa...hmm...ei kovin vahvasti mee mullakaan. Noh olenhan mä sentään katsonut jo kaksi leffaa tosin ne oli piirettyjä, mutta kuitenkin Jafari paluu ja Robin Hood. Ihanaa:)!

Kaikken kivointa oli kyllä tulla töihin kun oli todella hyvä mieli sillä tavalla oon jaksanut tämän yön ylitse todella hyvin:D!

Okei mut mä vissiin tässä kirjoittelen taas kun kerkeen.

Aurinko säteillään hivelee kasvojani tunnen sen lämmön,
joka sulattaa minua pitkän talven jälkeen.
Auringon säteet sulattivat sydämenia ja tunnen
olevani kuin sulaa laavaa.
Rakkaus, kesä ja aurinko tekevät miusta laavaa.

On sittenkin ihminen, joka voisi saada minut kokonaan...

Miettikää sitä;)!

Ei voi muuta sanoa kuin, että hali, hali..heh

Löysin kirkkauden,
löysin valon ja tahdon jakaa onnellisuuteni muille ihmisille.
Tahdon antaa osan onneani niille jotka sitä tarvitsee,
tahdon antaa valoa ja kirkkautta ihmisten sydämiin.

Löysin valon etsimällä itseäni,
löysin kirkkauden vuorine huipulta.
Kun katson korkealta taakseni näen oman pitkän polkuni,
jonne ei paluuta ole.

Polkuni on täyttynyt tasaisella suoralla asfaltilla,
mutkikkaalla hiekkatiellä,
joka kulkee halki synkän palaneen metsän.
Olen nähnyt polullani kesäisen aamukasteen
sekä tuntenut auringon lämmön poskillani.
Olen kuullut kuinka meri hakkaa laineita ranta kaislikkoon.
Olen raahautunut kallion jyrkänteelle ja olen sieltä pudonnut maahan.
Olen kulkenut vuoren huipulle,
josta liidän alas kuin kotka
ja saan laskeutua maahan ilman kolhuja.

Löysin kirkkauden,
löysin valon, vaan vielä minä jatkan päiviin tuleviin.