IRC-Galleria

Sain tänään "mukavan" puhelun äidiltäni. Lapsuudenkaverini/lapsenvahtini Anu on saanut aivoverenvuodon lauantaina ja on nyt lähestulkoon täysi vihannes. En nyt sitten tiedä pitäisikö sanoa R.I.P., kun koneilla pysyy hengissä... Kun parantumisen mahdollisuus on niin pieni, että sitä tuskin viitsii mainita, eikö ihmistä voisi päästää haudan lepoon? Onko ihminen pakko pitää hengissä, kun aivotoiminta on lähestulkoon nollassa, mutta sydän ja keuhkot toimivat?

Tämä kosketti minua syvästi, Anu oli vasta alle 30. Olisiko ollut 27. Olen pahoillani, etten ole pitänyt yhteyttä. Olen pahoillani, etten edes tiennyt, että olet sairastellut. Jos joku Anun tuttu lukee tämän, olisin kiitollinen, jos ottaisi yhteyttä, en ole itse Anusta kuullut mitään n.10 vuoteen (Anu asui Helsingissä). Silti itken, muistan Anun vielä hyvin. Feikit älkää vaivautuko, tämä satutti minua tarpeeksi.

Lisäksi kaikille lukijoille;
nyt on aika ottaa yhteyttä siihen ihmiseen, jonka olet joskus kadottanut. Siihen ihmiseen, jota ajattelet ja mietit "mitäköhän hänelle kuuluu?" Minä odotin liian kauan. Olisin sukulaisten kautta saanut puhelinnumeron, tai edes sähköpostiosoitteen, mutta en uskaltanut pyytää, koska kuvittelin sen olevan typerää ja että Anu ei muistaisi minua. Soittakaa, lähettäkää tekstiviesti, etsikää ihminen galleriasta. Kiitos.