IRC-Galleria

Viimeinen etappi Tynnyrikarista Räpsööseen sujui lupsakasti auringon edelleen paahtaessa. Saarten suojassakin kyllä huomasi, miten kovaa möykytystä avovesillä olisi tänään ollut. Äitikin ajoi loppumatkasta kaksi tyynyä pepun alla penkin korokkeena ja nenä tuulilasin ja karttanäytön lähietäisyydellä =). Roodattiin peräkontillinen tavaraa pois, suuri osa jäi vielä kun vanhukset palaavat heti huomenna jatkamaan venemökkielämää Tynnyrikariin.

Mitäs reissusta sitten jäi äkkiseltään käteen? Ainakin nyt on taas vähäksi aikaa imetty sieraimet täyteen merta, aurinkoa, saaristoa ja vene-elämää. Koko venekunnan tasolla nähtiin monta uutta satamaa ja saarta, saatiin hyödyllistä kokemusta karttacd:n ja gepsin yhteiskäytöstä, harjoiteltiin ankkurointia, tutustuttiin uusiin kanssaihmisiin ja ennen kaikkea saavutettiin alkuperäinen päämäärä - käytiin omalla potskilla affenanmaalla.

Itse nautin säännöllisen säännöttömästä aikataulusta, kellottomuudesta ja hölmöstä päivämäärättömyydestäkin (tänään olen luonnollisesti elänyt sunnuntaita). Veneessä päivärytmi muodostuu aamukaakaon ja iltahörpsyjen väliin sekalaisena kasana siellä-sun-täällä -syömisiä, reitin rakentamista, suunnitelmia käyntisatamista (jotka eivät yleensä toteudu) ja maamanöövereistä - jokaisen laituriintulon jälkeen pitää nuuskia, jotta mitä täältä löytyy ja missä on vessa. Tiivistettynä minne mennään, mitä syödään ja mitä merisää sanoo.

Kymmenen päivän aikana mereen ei kyllä kyllästy. Reissuun mahtui kunnon vuoristorata-aallokkoa ja rasvatyyntä, avomerta, tiheää saaristoa ja kapeita sumppuja, värejä sataman seisovansameasta vihreästä vaaleaan, läikkyvien sinisävyjen kautta yönmustaan. Ei kuitenkaan yhtään sadepäivää eikä ukkosmyrskyä eikä yleensä tyypillistä koleaa kylmyyttä.

Nyt juilii taas vähän aurinko päätä, mielenkiintoista käydä nukulle tasaisella maalla. Huomenna kohti Kuopiota, parin viikon jälkeen ehdottoman kiva päästä kotiin. Samaan aikaan hyvinkin haikea olo, kuin olisi hyvästellyt ystävän, jonka näkee seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua - tai ehkäpä sitä irtautuisi vielä loppukesästä pidennetylle viikonlopulle pois sisämaasta. Noh, ainakin on läppärin taustakuvaksi liuta merimaisemia talvella tuijoteltavaksi.