IRC-Galleria

Noh meidät jaettiin jo koulussa neljään ryhmään ja joka ryhmästä valittiin johtaja, suunnistajat, ruokavastaavat ja välinevastaavat. Mä olin Teemun kanssa välinevastaava ja me mentiin sitten yhen ohjaajan kanssa hakeen meidän ryhmälle tarvittavia välineitä, kuten retkilapia, kirvs, 3 trangiaa, 2 erätoveria (sellanen vähä ku pressu) ja sitten tiskivälineet ja sytytysnesteet. Sitten ruokavastaavat lähti kauppaan hankkiin meille ruuat koko reissulle. Meidän ryhmä oli valinnu kaurahiutaleita ja leipää aamupaloika ja sitten mexiko- ja italianpataa päivällisiks ja lisäks oli makkaraa, nuudeleita ja tonnikalaa hätävarana. Ei siinä alkuhässäkässä sitten muuta ollukaan, joten ei muuta kun matkaan.

Me aateltiin, et me mennään yhtenä porukkana siellä metsässä, mutta se luulo hävis hyivn nopeesti, kun ykkös ryhmä eli mun ryhmä tipautettiin bussista pois metsätiellä ja meille näytettiin kartasta piste, missä tavataan ja sen jälkeen nyppästiin kartta pois ja sanottiin, et tavataan sitten siellä, kun sinne löydätte. Me sitten onneks hoksattiin et vähän matkan päässä oli opastaulu, josta tarkistettiin reitti. Meitä oli 10 meidän ryhmässä ja me sitten lähettiin taivaltaan kohti määränpäätä. Metsässä katos täysin ajantaju, joten mulla ei ollu hajuakaan kauanko oltiin tarvottu, kun meidän yllätti aivan järjetön ukonilma, kaatosade ja salamameri. Maa tärisi, kun johonkin lähelle iski salama ja me vaan travotaan eteenpäin tietämättä ollaanko ees oikeella reitillä. No onneks sitten löydettiin perille ja ehittiin hetki värjötellä katoksessa, mistä ei kyllä siinä vaiheessa mitään hyötyä ollu, kun oltiin alushousuja myöten märkiä. Kun kaikki ryhmät oli löytäny perille me mentiin jotain sokkoleikkejä siellä, mutta niistä ei paljo iloo ollu, kun kaikilla oli kylmä, märkä ja nälkä. Yks juttu oli kyl hauska. Meillä kaikilla oli silmät sidottuna ja meidän piti suunnata yheltä puulta toiselle puulle, missä oli naru kii, että me tunnistetaan se puu. Sinne oli matkaaki jonkun verran ja me saatiin 10 minuuttia aikaa suunnitella, miten me se löydetään ja aika hyvin se meillä meni lopulta!! Sokkoleikkejä ei kestäny paria tuntia pidempään, joten taas lähdttiin matkaan.

Me saatiin kartat takasin sille reissulle, mutta ei saanukaan enää käyttää teitä, vaan piti mennä metsässä niin paljon kun mahdollista. Se oli aika uuvuttavaa litimärissä vaatteissa ja nälkäsenä, mutta viimeinkin jopa meidänkin ryhmä löysi seuraavan tapaamispaikan ja päästiin kasaan leiriä. Onneks meidän ryhmässä oli eteviä poikia, jokka teki tosi komeen katoksen meille 10:lle niistä erätovereista. Me tytöt tehtiin trangioilla ruokaa sillä aikaa, maittavaa italianpatatonnikalamössöö. Syönnin jälkeen meillä oli iltapiiri ja sen jälkeen mentiinki nukkuun. Ei onneks satanu yön aikana, mutta kylmä mulla oli ja nukuin tosi huonosti. Meillä oli tosi ahdasta, kun kymmenen koittaa sulloutua 9 metrin alueelle nukkuun. No läheisyys lämmittää, mutta siitä läheisyydestä ei ollu paljoo apua, kun arpaonni suosi mua ja jouduin reunaan :D.

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen herätyskello soi 06.30, koska kello 08.00 piti olla leiri koottuna, aamupala syötynä ja rinkat pakattuna. Aamulla sateli vettä, kun herättiin ja se vähän masensi, mutta luojalle kiitos siitä, että taivas selkeni, kun oli aamupiiri. Aamupiirit ja iltapiirit ei oikeen saanu suosioo meidän ryhmän keskuudessa, kun niissä jokainen aina kerto tunnelmia ja kun kaikilla oli ne aina kuitenkin samat. Mutta ei sen niin väliä. Meille kerrotiin taas paikka, missä kokoonnutaan ja edelleen oli kielto, ettei teitä saanu käyttää.

Me lähdettiin siis tarpoon pitkin Evon mettiä. Ilma oli tosi ihana ja se oli jopa kivaa, kunnes tultiin vaihteeks siihen pisteeseen, ettei oltu ollenkaan varmoja, minne pitää mennä. No tietenkin meidän reitti kulki läpi tiheimpien pusikoiden ja märimpien maastojen. Viidakkoveitselle ois ollut käyttöö enemmän, kun kerran. Me rakennettiin silta yhen metsäpuron yli ja uitettiin varpaitamme siis siellä vedessä, kun ei se silta ollu kaikkein parhaimmasta päästä. Oli kuitenkin kiva päästä kokeileen kaikkee tollasta mulle uutta. Me tarvotaan ja tarvotaan ja väliin arvotaan reittejä ja taas tarvotaan ja kiivettiinpä turhaan aivan törkeen jyrkälle kukkulalle ja laskeuduttiin erittäin märkää rinnettä pitkin alaskin. Mutta hei usko tai älä, me myös löydettiin perille, joskin hieman kiertoteiden ja pusikoiden läpi, mutta reitti, kun reitti peirlle se vei. Oltiinv vaihteeks vika ryhmä, joka oli perillä ja meille jätettiin välipalle aikaa 7 minuuttia. No omenalla ja kuivalla leivällä sitä sitten sinniteltiin.

Ohjelmassa oli seuraavaks tiedossa yksityissoolo, eli jokainen meistä yhteensä 40 retkeilijästä ripoteltiin ympäri kukkulaa metsään ilman kännykkää, kelloo tai muutakaan ajan vietettä. Mukaan sai ottaa lämpimät sadetta pitävät vaatteet ja telttapatjan. Lisäks me saatiin kynät ja paperia, joilla meidän piti väsätä itsellemme kirje, joka me saadaan joskus hamassa tulevaisuudessa takas itellemme. Meille ei kerrottu kauanko metsässä piti istua YKSIN, HILJAA ja PAIKOILLAAN. Ainoot tiedot mitä saatiin oli: Ootte hiljaa, ette liiku muualla, kuin meidän osoittamalla 3x3m kokosella alueella ja me vihelltään pilliin, kun tää ohjelma loppuu. Mä katoin kelloo hetki ennen, kun meitä alettiin ripotteleen ja kello oli 11.40.

Sain aika kehnon paikan siellä metsässä, kun ei paistanu aurinko siihen ja oli vähä viilee. Mä kirjotin sen kirjeen itelleni ja sen jälkeen aloin nukkuun. Heräsin jossian vaiheessa, kun tuli vilu ja mietin, et ei kai pilliin oo vihelletty. No lopulta näin, et kyl siellä joku istuskeli vielä ja rupesin miettiin, et kauankohan sitä vielä kestää. Vihdoin ja viimein kuuluu vislaus ja päästiin pois sieltä. Kello oli siinä vaiheessa 15.05!! Eli sellanen ihan mukavan mittanen itsekseen istuskelu tuli keskelle päivää. Mä ihan ajattelin, et me tutustuttais siihen ryhmään siellä retkellä, mutta itteemme me siellä lähinnä tutustuttiin. Meille annettiin vielä ohjeet seuraavaa etappia varten ja sitten matka jatku taas. Meidän ryhmä suuntas syömään sellasen leirikeskuksen pihaan, jonka läpi me oltiin harhailtu jo kerran. Siellä oli puuceet!!!! Me syötiin nopee päivällinen ja jatkettiin suunnistusta kohti seuraavaa etappia. Matka ei ois ollu pitkä, jos teitä ois saanu käyttää, mutta kun mentiin polkuja pitkin siitä tuli pitkä. Me kuitenkin löydettiin se paikka, mihin meidän piti mennä ja nähtiin et ohjaajat odotti meitä veneen kanssa. Tälle jatkokertomukselle kannattaa ehkä tehä ihan oma lukunsa ;)

No ne ohjaajat huuteli sieltä veneistä meille seuraavanlaiset ohjeet: Teille jokaiselle on 2 jätesäkkiä ja teippiä.Te ylitätte tän järven tästä uiden ja siellä toisella puolella odottaa sauna ja majapaikka. Toki ois saanu kiertää sen järven, mutta se ois ollu tuskaa, joten ei muuta kun rinkat säkkeihin (toivottiin et pitää vettä ja et kelluu) ja päällimmäiset vaatteet pois ja uimaan. Mä uin topissa ja mun tyylikkäissä alushousuissa. Se vesi oli hyytävää ja mä upposin polviani myöten aluks mutaan. Mä haukoin puolet uintimatkasta henkeeni, mutta mä pääsin loppuun asti vastarannalle, enkä jäätyny, hukkunu tai muutenkaan vahingoittunu. Mä oon aikas ylpee itestäni, et tein sen. Uinti matka oli jotain ehkä 20m en osaa oikeen arvioida. Mutta se oli oikeesti tosi hieno kokemus, vaikka se alkuun hirvitti todella ja se pelotti, et jos ne muovisäkit ei kellukaan ja et jos rinkka kastuu. Onneks ne kellu ja oli vesitiiviitä.

Uinti palkitiin, koska päästiin vikaks yöks sisälle nukkuun! Ja saunakin tosiaan oli, mutta ei se lämmin vielä ollu, kun me järvi oltiin ylitetty. Mutta se ilta oli muuten tosi kiva, koska me päästiin grillaan makkaraa nuotiolle ja sit joka ryhmä teki näytelmän, missä piti olla tietyt sanat. Meidän sanoja oli mm. Madonna, Spiidi & Saku sitten Ohjaajat, Koordinaattori, Bic Mac ateria, Leipäkone, Märkä vliasu, Heitä apinaa, Normipäivä, Anaerobinen glykolyysi ja muita tollasia tosi kivoja. No meidän ryhmä oli aivan uskomattoman kiva koko reissun ja me saatiin aivan mielettömän hyvä näytelmä aikaan ja jos nyt muilla ei niin hauskaa ollu niin meillä oli niidenkin puolesta. Kyl leisöki oikeesti nauro ;). Muillaki ryhmillä oli näytelmiä ja oli tosi kiva kattella niitä lämpimän nuotion ympärillä. Vielä oli tiedossa iltapiiri ja sitten vapaata. Tosin ei me kauaa enää iltapiirin jälkeen valvottu vaan mentiin nukkuun ihanan PEHMEILLE patjoille, jotka me ansaittiin siitä hyvästä, et oltiin toka ryhmä, joa ehti perille. Me tehtiin 4 patjasta sellanen siskonvuode ja sullouduttiin taas 10 hengen voimin siihen. Oli ahdasta mutta lämmintä, ehkä liiankin lämmintä, kun hiki vaan virtas, mutta oikeesti nukuin tosi hyvin ja oli ihana olla sisällä. Jutut oli illalla jo levottomia, mutta oli aivan mielettömän hauskaa.

Aamulla herätys oli 07.00 ja tiedossa vika päivä koitoksineen. Meillä oli leikkimistä aamulla. Eka leikki oli Heitä apinaa ja sitä leikittiin sillain et meidän jaettiin joukkueisiin. Sitten yks joukkue heitti sellasta pehmoapinaa ja toinen joukkue juoksi sen apinan perään ja kun oli saanu apinan käteen piti huutaa et "KÄDESSÄ!" sillä välin kun se apinan luo juokseva joukkue etti sitä apinaa se sen apinan heittäny joukkue juoksi ympyrää ja laski montako kierrosta ne ehti juokseen ennen kun huudettiin se kädessä. Sitten heti kun sen apinan oli löytäny sen sai heittää uusiks ja se heittäny joukkue juoksi sitä ympyrää vuorostaan. En osaa oikeen selittää, mutta se oli kivaa koska meidän aluetta rajotti vaan tie ja sitten järvi, muuten me rämmittiin pitkin metsää :D. Se oli uuvuttavaa, mutta kivaa. Ohjaajat vaan nauro meille. Toinen leikki oli joku horserace. Siinä oli 4 joukkuetta ja tosi iso ympyrä tehty köydestä maahan ja jokaselle joukkueelle oma pilttuu. Sitten sitä rinkiä juostiin aina pareittain ja pisteitä sai, jos ohitti toisen parin ja sitten aina kun oli juossu sen yhen kierroksen. Uus pari sai lähtee juokseen kun toinen pari oli tullu vaihtoon. Se oli kivaa, mutta kun yks erä kesti aina 5 minuuttia ja melkein koko ajan sait olla juoksemassa niin viidennen erän aikana oli jo niin hapoilla, ettei jaksanu kunnolla enää. Meidän joukkue kuitenkin voitti sen ja me oltiin sen 5 erän aikana kerätty yhteensä 169 pistettä!!

Leikkien jälkeen me luultiin, että meidät laitetaan tarpoon metsään vielä, mutta aivan ihanaks yllätykseks ohjaajat sano, et siivotkaa paikat ja pakatkaa kamanne bussi tulee noutaan teidät n. tunnin kuluttua. Viimein kaikkien trangioitten ja muiden hinkkaamisen jälkeen me lysähdettiin bussiin ja huristeltiin takasin koululle. Palautettiin vielä kamat, mitä oli lainassa koululta ja sitten kotiin SUIHKUUN!

Raskas, mutta kuitenkin ihan kiva retki takana! Säästyin pahimmilta hirvikärpäsiltä onneks. Hirvikärpästen lisäks me nähtiin aivan minimaalisia sammakoita, joista Allu ois halunnu kouluttaa turtleseita, mutta se kuitenkin jäi ja sitten me nähtiin käärme tosi epäiltiin et se oli jo kuollu :D. Matoja ja toukkia oli meidän matkaseurana jatkuvasti. Jäätiin kaipaan karhuja ja muita isompia elukoita. Meidän ryhmä oli loistava ja ne keskustelut ja jutut, mitä tarpomisen aikana tuli oli hulluja hauskoja ja virkistäviä. Nyt meen löhöön, koska oon aivan puhki!!