IRC-Galleria

Armand

Armand

uusi vuosi on tuloillaan.

Selaa blogimerkintöjä

Assassin's CreedMaanantai 28.05.2012 01:34

Peli: Assassin's Creed

Alusta: PC (saatavilla PS3, Xbox 360)

Maailmassa on liikaa pelattavaa ja minua vain yksi kappale. Voisinpa kloonata itsestäni kolme versiota, yksi hoitaisi työasiat, yksi hoitaisi talon normaalit toimet siivouksineen ja lapsen kanssa leikkimisineen, kolmas olisi vaimon seksi ja selkähierontalelu. Siten minulle itselleni jäisi kaikki aika pelaamiseen ja ehtisin ajallaan pelata kaiken kivan, nimittäin pelilistani on kuin joulupukin lahjavastaava. Tämäkin ihana teos oli jäänyt kokeilematta vaikka se on ilmestynyt jo 07, tämän lisäksi näitä desmontin ja kumppaneiden seikkailuita on vielä tukku lisää. No en minä sentään ihan vain pelaamista varten elä, mutta joskus kyllä kieltämättä harmittaa etten ehdi kaikkea kivaa kokeilemaan tuoreelataan. Paitsi tietenkään Diablo kolmosta en voi missata mistään hinnasta. Jääköön vaikka muutama vaimonhieronta tai kissanruokintä väliin.

Assassins Creed sijoittuu lähiitään aikakautena jolloin kuohui umpäri maailmaa ja ihmishenki oli kovin halpahintainen. Lähi-idässä myllersi pyhän maan sota jonka osapuolina hääräsivät euroopan valkoiset ristiretkeläiset omine uskomuksineen ja kuningas leijonamielineen. Vastapuoli puolestaan muodostui paikallisista "kotipojista" jotka antoivatkin Jumalan valtuuttamille ritareille kunnon vastuksen. Allahin ja Jumalan välisen nokkapokan sisällä hääräsi myös kaksi toisilleen vihamielistä ja jopa omienkin keskuudessa ei niin suurta suosiota nauttivaa ryhmittymää. Nimittäin temppeliritarit ristiretkeläisten leirissä ja assassiinit muhammedin poikien puolella. Pelaaja asettuu yhden assassiinin nimeltä Atair rooliin lähi-itään sijoittuvissa osioissa ja tässä maailmassa pelaajan alteregona toimii Desmont niminen sukulainen jonka verenperinnön muistijäljistä uudella tekniikalla kaivetaan tuon muinaisen Atairen seikkailut. Mielenkiintoinen asetelma, vai mitä?

Peli on kieltämättä hieno ja näyttää aidolta lähi-idältä, jopa siinä määrin että siellä majailleena voin sanoa että autenttisuus toi muistoja mieleen. Äänimaailma on parhaimpia kuulemiani tämän vuoden aikana pelaamistani peleistä, kaikki loksahti kohdalleen ympäristön meluissa, ääniefekteissä ja musiikeissa. Äääninäyttelijät hoitivat mallikaasti osuutensa ja ainoa moite tuleekin lähinnä saman repliikin toistosta tietyissä tilanteissa. Kaupunkien kadut ovat täynnä vilskettä ja elämää, ne ärsyttävät kerjäläiset ja mielenvikaiset häiriötekijätkin toivat peliin lisää tunnelmaa. Tosin vaikeissa paikoissa jokin häiriötekijä saattoi koitua kohtaloksi ja tehtävä meni mönkään. Onneksi uudelleenaloittaminen ei tuottanut kovinkaan suurta vaivaa. Tätä teosta on vaikea pistää vain tiettyyn genreen mutta olisiko lähin määritelmä historiallisiin faktoihin ja fiktioon perustuva hiekkalaatikkotoimintaseikkailu.

Atair onkin varsinainen hämähäkkimies ja halutessaan voi loikkia kotolta katolle käymättä kertaakaan maassa. Tyyppi on myös perhanan kova miekkamies ja varsinanen salamurhaaminen sujuu kuin tanssi kunhan vain hieman aikaa seuraa uhrin ja ympäristön käyttäytymistä. Malttavaisen tarkkailun jälkeen on kiva onnistua täydellisesti ja häipyä paikalta kenekään huomaamatta. Mutta jos menee reisille ei tämä salmurhaaja jää ristiritareiden varjoon kalvan käsittelyssä. Vaan pistää peltiheikit paloiksi ja pinoon jotta kaikilla menisi suupielet vinoon. Atair on kovin raakalaismaisesta ammatistaan huolimatta lähes pyhimysmäinen henkilöitymä verrattain hänen uhreihinsa. Aina pääkohteen murhaamisen yhteydessä hän kyselee uhriltaan tietoja ja nukuttaa nämä sen jälkeen hellästi uneen valkoisen autuuden keskellä kuin kuoleman enkeli ikään. Ainakin minultä hän sia sympatiat puolellensa vaikka en kovinkaan paljoa arvosta tosimaailman hitmaneja. Hänen oli vain tehtävä mitä oli tehtävä jotta maailma olisia parempi paikka elää.

Hienoista puitteistaan, kiinnostavasta historiastaan ja toimivasta maailmastaan huolimatta peli on tylsä. Sillä se toistaa jo ensimmäisen tehtävän jälkeen itseään. Juoni ei ole tämän tylsyyden lähde, päinvastoih se on hyvä. Mutta kun tuntuu siltä ettei tehtäviin ole viitsitty tuhlata kuin yksi A4 kokoinen paperiarkki tekstiä suunnitteluvaiheessa. Muuten toimivaan pakettiin olisi pitänyt uhrata ainakin toinen paperi jotta tehtävärakenteeseenkin olisi saatu vaihtelua ja sitä muuhun peliin yhdistettävää laatua. Tylsyys on ikävä ystävä näin loistavan pelin keskellä. Onneksi teoksessa oli sen verran muuta potentiaalia että jaksoin seurata hienon juonen loppuun saakka. Mitään erityistä optiota en nähnyt myöskään kenttiin piilotettujen lippujen keräämisestä, otin toki talteen aina kankaan kun selllaisen näin, mutta kun en havainnut mitään extraa saavuttavani sillä niin jätin niiden suuremman luokan etsimisen innokkaammille pelaajille. Moitin myös hiukkasen raskassoutusen oloistä käyttöliittymää ja varsinkin pelistä poistuminen kävi jo suorastaan työstä. Pahin vika kaikista oli liiallinen kädestäpitely, tuntui väliin siltä että peli suorastaan veti mukanaan pelaajaa paikasta toiseen vaikka rakenteen olisi voinut tehdä enemmän hiekkalaatikkomaiseksi, ainakin puitteet olisivat siihen riittäneet. Toisaaltä kädestäpitely on oiva avain lineaarisen juonen kuljetukseen.

Loppuun voisin sanoa että muutamasta pahasta viastaan huolimattaa hieno ja mukaansa tempaava seikkailu. Mielihyvin pelailen sen toisenkin osan kunhan saan jostakin pöllittyä ylimääräistä aikaa.

Arvosana:
7. (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Hieno ja mahtipontinen seikkailu ristiretkiajan pyhällä maalla, valitettavasti pelin kaikkea potentaalia ei ole osattu käyttää.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.