IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Maanantai 15.05.2006 03:21

Tunnen oloni sairaaksi. En niinkään fyysisesti. Vaan henkisesti. En oikein tiedä, mitä ajattelen tai tunnen. Tämä olo valtaa minut toisinaan. Pakko saada siitä edes palanen ulos. Sanoiksi, teoiksi. Miksi vaan, kunhan se ei jää vain päähäni.

Se on jotakin kauneuteen liittyvää. Kauneuden kaipuu mahdollisesti. Outoa on se, etten koskaan ole pitänyt, ehken koskaan tule pitämään mitään konkreettista kauniina. Kauneus on katsojan silmissä. Ei minun silmissäni. Se on sielussani. Tunnen sen. Se haluaa ulos, muttei sille ole tietä.

Kauneus ei ole kaukana rumuudesta. Joskus ne voivat olla se sama asia. Minun sisälläni. Visuaalinen myrsky pyörii pääni sisällä. En vain voi kuvailla sitä sanoin. Se on jotakin taidetta. Ehkä ken ties ylitaidetta. Visuaalisuuteen sekoittuu kaikkien muiden aistien tuomat kokemukset ja tuntemukset. Haluan oksentaa. Oksentaa jotain aivan muuta. Jotain kaunista tai rumaa. Tärkeää tai turhaa... En tiedä.

Tuntuu kuin olisin vain askeleen päässä saavuttaakseni eksistenssin uuden tason. Pääsisin pois täältä. Pääsisin sinne minne kuulun. Sinne, missä fysiikka ei ole. Sitä ei tunneta. Se on liian pinnallista. Liian olevaista. On vain olevaisuus. Havainnot ovat siellä olemattomia. Toisinaan, kuten nyt, tunnen olevani kosketuksissa eksistenssiin. Se tulee kun katson jotakin elokuvaa. Ehkä joskus kun kuulen musiikkia. Tai kun näen taidetta.

Tahtoni haluaisi vetää ruumiin veltoksi. Irtautua. Olen kuin jossakin transsissa. Oudossa unessa, toisessa ulottuvuudessa. Ja aivan kuin olisin vain sen yhden askeleen päässä siitä. Minua ahdistaa. Tätä kai Buddha tunsi hetkeä ennen valaistumistaan. Ehkä jopa useita kertoja. Useiden vuosien ajan. Läpi elämän.

Alan todella seota. Ajatuksetkin tulevat päähäni ensin englanniksi, josta ne on käännettävä suomeksi. Tämä on outoa. Otsassani tuntuu kumma paine. Aivan kuin aivojen otsalohko kävisi ylikierroksilla. Kunnon keskittymisellä pystyn aiheuttamaan tämän samankaltaisen paineen mietiskelemällä tai opiskelemalla. Eikö se ole aivojen otsalohko, jossa ajattelin prosessit tapahtuvat? Olisinpa pelkkä otsalohko, tai se ajatus, joka siellä on menossa. Pääsisin eroon tästä materiasta. Olisin puhdasta energiaa. Voisin ajatella, kokea ja tuntea puhdasta kauneutta. Osaisin erottaa sen rumuudesta. Olisin se kauneus, kuin pisara meressä.

Minä en vo jatkaa enempää nyt. On pakko lopettaa ennen kuin pääni räjähtää. Silloin kaikesta tulisi turhaa. En olisi saavuttanut mitään. En sitä mitä tahdon.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.