IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

InsomniaMaanantai 27.03.2006 22:51

Aamulla töihin mennessä kuuntelin radiosta YleX:ää. Sieltä soi Olavi uusivirran biisi. Kertosäkeen sanoma on sinänsä ihan kaunis: "On niin helppoo olla onnellinen, kun tyytyy siihen mitä on". Se on kaunis satumaailmassa. Käsittääkseni rock-lyriikan piäisi kertoa todellisesta maailmasta todellisia asioita. Tässä maailmassa tuon laulun kertosäe on valetta. Ja harhaan johtoa.

Minä tiedän mitä siitä seuraa, kun tyytyy siihen mitä on! Siitä seuraa tyytyväisyyttä. Hetken aikaa. Kun ei tapahdu muutosta. Ei ole tavoitteita, tai tavoiteltavaa, joko itse tai joku läheltä turtuu siihen mitä on - tylsistyy. Ja se on fakta. Elämässä täytyy tavoitella aina jotakin. Mahdollista tai mahdotonta. Aina kun saavuttaa jotakin, mitä tahtoo, se tuo tyydytyksen tunnetta ja onnea. Miksi muuten koko kansa juhlisi esimerkiksi jääkiekon olympia kultaa? Loppuotteluun mentäessä kumpikin joukkue on jo "voittanut" hopeaa. Se on se mitä on. Kulta on se mitä tavoitetaan. Tuskin näin ketään onnesta ja riemusta kiljuvaa ihmistä Suomen olympia hopean jälkeen.

Parisuhteessa tilanne on paljon vakavempi. Suhteen alussa on onnea. Kumpikin on saavuttanut tavoitteensa, löytänyt itselleen vertaisensa kumppanin. On hyvä olla. Vakiintumisvaiheessa, ei enää tavoitella niin suuria asioita. Tavoittelu saattaa jopa unohtua. Toinen tai molemmat tyytyvät siihen mitä on. Kumpikaan ei ole onnellinen, vaan tyytyväisiä. Kunnes toinen tylsistyy. Mieleen yhtäkkiä ilmestyy ajatus: "Mä en ole onnellinen". Seuraa kriisi. Toinen osapuolista ei tunne oloaan hyväksi ja kotoisaksi parisuhteessa. Se uhkaa päättyä, ellei mitään tapahdu. Mikäli asiasta ei osata terveessä hengessä keskustella ajoissa, seuraa passiivinen onnen odotteluvaihe. Se on turhaa. Tarpeeksi pitkän ja turhauttavan odottelun jälkeen suhde on saavuttanut päätepisteen. Toinen lähtee tavoittelemaan onnea. Toinen jää yksin.

Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen parisuhde kuihtuu aikanaan. Tai edes että niin pitäisi haluta. Parisuhdetta pitää hoitaa. Tavoitella uusia ulottuvuuksia - onnea. Sama pätee myös yksilötasolla. Täytyy tavoitella ja saavuttaa. Saada tyydytystä ja saavuttaa onni. Ja väistää masennus.

- - - -

Istun kotona. Juon lempikupistani lempikahviani. Työpäivä ohi ja ruoka jo nautittu. Kaikki on muutoin hyvin, paitsi, että "se" taas alkanut! Olin jo tottunut siihen, että nukahdan miltei heti sänkyyn mentyäni ja nukun syvää unta läpi yön ja aamulla herään suhteellisen virkeänä uuteen päivään. Viime yönä uni ei meinannut tulla millään.

Mieleen muistuu, mitä oli ehkä jonkin verran vuosi sitten. Vielä enemmän kaksi vuotta sitten, ja pahimmillaan neljä vuotta sitten: insomnia - unettomuus. Miksen sitten muka saisi unta. En stressaa mistään. Voin hyvin henkisesti ja fyysisesti. Olen tyytyväinen tilaani ja asemaani. Silti uni ei tule. Valvottaako valo minua? En usko. Sen täytyy olla jotakin alitajuista. Ja jotakin inhottavaa.

Iltaisin olen kuitenkin hyvin väsynyt raskaan työpäivän jälkeen. Mikäli uni ei tule heti, kertyy uni velkaa. Töissä ei jaksa niin hyvin. Pitkät työmatkat muodostuvat vaarallisikis. Illalla kotiin ajaminen tapahtuu lähes transsin kaltaisessa tilassa.

Kenties viimeyö oli vain muisto entisistä unettomista ajoista ja tulevana yönä taas uinahdan kuin koiran pentua atuaaseen tiedottomuuden tilaan.

- - - -

Ranteessani oleva patti on taas kasvanut. Vasta pari viikkoa sitten puhkasin sen ja imin kaikki nesteet siitä pois. Lääkärin mukaan se on jotakin nivelnestettä. Patti täytyy tyhjentää aina kun patti alkaa häiritä. Olen vain kerran aikaisemmin sen puhkaissut. Parisen vuotta sitten. Silloin tavallaan toivoin, että se kasvaisi takaisin, jotta pääsisin puhkaisemaan sen uudestaan.

Enää en haluaisi sitä puhkaista. Olen alkanut inhoamaan neualla pistämistä. Ei se ole kivuliasta eikä kuvottavan näköistä. Jokin alitajuinen asia saa minut inhoamaan sitä. Ehkä asiaan vaikuttaa, että tuo patti on ranteen valtimon päällä, tai vieressä. Hyvin lähellä kuitenkin. Ja taas pitäisi mennä apteekkiin ostamaan neula ja ruisku. Neula, jonka ne viimeksi antoi, oli isoin ja paksuin, mitä koko apteekista löytyy! Eihän se kallista ole: 0,35 euroa per laaki. En vain jaksaisi vaivautua. Apteekki ei yleensä koskaan osu kulkureitilleni. Ja vartavasten hauttuna 0,35 euron yhdistelmä maksaakin monin verroin.

Kai joskus pidin pistämisestä, koska se oli uusi kokemus. Pattia olisi ollut hienoa tutkia. Tutustua tarkemmin tuon hyytelömäisen nivelnesteen rakenteeseen. Mutta nyt se patti on vain taakka. Ranteessa kipeytyvä taakka. Puhkaista vain täytyy...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.