IRC-Galleria

Aikuisena sitä harvemmin kuulee enää että on kyvytön paska.
Se on sääli, koska useimmat ovat. Sotkevat sattuman varassa ja
vain asioiden jälkeenpäin selittäminen saa kokonaisuuden näyttämään
jokseenkin eheältä.

Itse asiassa kaikki olisi paremmin jos en olisi tylsissäni sohinut minne
sattuu ja ajautunut ensin vaiston varassa ja lopulta laiskuuttani tekemään jotain.

Se on kaikki pakkoa, kotona opittua, typerä näytös. Siksi unelmien
ja todellisuuden väliin tuntuu jäävän aina väli.

Unelmia? Se oli teennäistä, sanoin niin vain koska kysyit.
'Kaksi autoa ja kaksi lasta, taivaspaikka ja matkustamista.'

Tai naista.

Osaatko rakastaa? En, mutta takertua sitäkin paremmin. En tunnista enää
eroa riippuvuuksien välillä. Laitan nyt toivoni hymyn varaan ja yritän
puhua minkä voin.. mitä tuijotat?

Olen hiljaa nyt.. eikun odota. Tarkoitukseni ei ollut, tai olihan mutta ei näin.
Laitan pääni vain tähän ja olen hetken yksin.. ymmärrätkö miltä se tuntuu?

Olen kasvanut tynnyrissä enkä välitä, kissat kuolivat kaikki ja niiden myötä minä.
Tai en tiedä synnyinkö koskaan.. ajattelin että välittäisivät

Olen tehnyt sinulle jotain. Se ei ole paljon mutta.. no siis
se ei ole todellakaan paljon.

En ole vihainen, en pettynyt tai surullinen, enkä varsinkaan koskaan iloinen.