IRC-Galleria

En minä ole yhtään sellainen!! Sanoin ihan vaiti. En vastaa kuvaamaanne,
en ainakaan siten kuin te sen sanotte. Vaiko? Joskus aiemmin, en tiedä.
Nyt ainakaan en tunnista itseäni siitä.

Ja ajattele niitä.. Jotka ovat ja mitä he tekevät toisilleen.. Miten he saattavat
ajattelen ja silti saavat pitää.. Se kaikki on niin sairaalla tavalla suhteellista
etten pysty ajattelemaan.. en minä ole sellainen, ja silti.

Olin koskaan aloittanut, niin samoin lopetin.. Eräänä päivänä - tai sanoisinko ajanjaksona. Lakkasin ajattelemasta sitä mikä oli. En siksi että olisin keksinyt jotain tai siksi että jokin olisi lakannut fyysisessä todellisuudessa olemasta, vaan ihan vain.. outoa ja selkeää.

Luokatonta kahvia; se toinen paikka oli kiinni. Etsin itseäni profiileista, aika pientä. Tarvitsen läsnäoloa.. pyyteetöntä välitöntä läsnäoloa joka ei ala eikä lopu vaan jatkuu.

Niin niin.. mahdollisuuksia kaupungissa ja silti tässä. Niin, niin.. kasa mahdollisuuksia olla yksin seurassa.. olen puhunut tästä ennenkin.

ero..

hmm.. tarvisin kämppiksen?

Muistatko kun juoksin pois, ja sinä huusit oven suussa? - Ne sanoi mieli kestää kesän, kestää talven, kestää ei. Ne sanoi, ei ne pelkää ei, ei ne luule ei - ne halua kuullakkaan. Minä en tiedä, sinä et tiedä. Vaan minä tiedän, tiedän tiedän!

Siis jos istun kylvyssä tunnin, istun kaksi, istun kolme, istun istun istun istun ja nauran hetkin, nauran toisin, pelkää en kun ovi paukkuu, paukkuu paukkuu!

Ne lääkkeet, ei ne tehdä ei, ei ne tee, mitä ne tekee, ei ne tee ja ne ajat, ei ne tee ne tee, ei ne tee, miksei tee. Ja sinä ja minä ja minä ja minä ja minä ja minä!

Ne ajat parempia, vai huonompia, joista ei ole merkintöjä. Kokemus on subjektiivinen. Niinpä mietin, mihin sitä vertaisin. Siihen mitä muistan? Mutta tiedän että se on suodattunut, niin mihinkä siis?

Aktiivinen unohtaminen ja asioiden painaminen. Muuta?

Varovainen siinä, ettei sanoisi mitään sellaista, että tulisi kehuneeksi, tai jotenkin korottaakseen
olotilaansa jonkinlaiseksi, jota tavoitella.

Ei se sellaista ole. Ei se että on vain jatkuvasti vailla vastauksia, niinkuin että miksi.. miksi ihmeessä on olemassa, ja montako, montako tälläistä on, jotka eivät ole ja niitä jotka eivät enää ole.

Yhtälailla vailla vastausta olen tänään, kuin aiemminkin. Ja tänään, ihmetys on muttunut kyynikseksi tarkasteluksi ja tänään kyynikko on korotettu vaikka päivittäin vain kuluttaa, sitä mitä niillä ei ole, jotka eivät ole. Eikä niillä, jotka eivät enää ole.