IRC-Galleria

Että voisi vain lopettaa.. sen kieltämättä kiusallisen tosiseikan vatvomisen
että kaikesta trippailusta huolimatta oli kuitenkin vain ihminen jolle pääosaa
näyttelee primaaritarpeiden, turhien toiveiden ja jonkun näyteikkunassa olevan
vinkuminen. Ja jolle on lapsena annettu hopeasta valmistettu lusikka, noin kuin
jonkinlaisen vinkkinä kuluvasta ajasta ja kirjallinen vanhoja taruja ja uskomuksia,
ettei ajattelevaa niin vituttaisi, vaan voi vaikka uskotella itselleen että pääsee, jos hyvin
käy, jatkamaan elämäänsä tuonpuoleisessa. Ja jonka soljuvasti räpsyttävä retoriikka on
vain kulloisenkin kiiman aiheuttamaa turhaa louksutusta jolla ajansaatossa voi perustella
vaikka sen miksi unohti ajatella ja sen miksi turruttaa aivonsa uudelleen ja uudelleen vaikka
tietää sen olevan se ainut linkki sen ja sen maailman välillä mitä hengittää ja välillä uneksii.
ja välillä kusee sen päälle ja silti luulee että kuolemalla olisi tarjottavana tälle kutakuinkin
surkuhupaiselle itseään toistavalle räpellykselle päättymätön luuppi jota stten pyörittää ja pyörittää
kun se ensimmäinen ihmisikä ei riittänyt sen turhuuden paketoimiseen.