IRC-Galleria

Olen varmaankin ollut jotenkin erityisen onnekkaassa asemassa, sillä eteeni ei ole toistaiseksi tullut juurikaan vittumaisia asiakkaita. Lähes aina olen saanut tehdä sellaista graafista ilmettä, mikä on tuntunut itsestä hyvälle, eikä duunin tekeminen ole tuntunut sielun myymiseltä. Kaupungintalolla sivaria suorittaessani tietty useampaankin otteeseen homma tuntui mekaaniselta, mutta ei sekään tunnu niin pahalta kuin omasta mielestäni hyvän näköisen grafiikan korvaaminen kuralla...vain siksi, että asiakas haluaa sen sellaiseksi.

Graafikkona ei pitäisi koskaan kiintyä työhönsä, tai ottaa sitä liian henkilökohtaisesti, koska silloin tulee juuri tällaisia yhteentörmäyksiä. Mutta toisaalta - mitä vikaa yhteentörmäyksissä? Kyllä minä sen verran vakaasti kuitenkin luotan omaan näkemykseeni, että tiedän mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Tietenkään ei ole pakko kytkeä omaa nimeään tekemäänsä työhön. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei pysty allekirjoittamaan omaa työtään, niin silloin sen tekeminen on haitallista. Ei kenenkään pitäisi tehdä sellaisia asioita, joita vastaan sydän sanoo ei.

Silti minä kuuntelen asiakasta ja teen kuten hän sanoo, vaikka se on väärin. Ja miksi? Koska minun täytyy ansaita elantoni. Raha on voimakas ja huonoin argumentti.

On kyllä toisaalta niinkin, että jos sanoo asiakkaalle ei, tulee todennäköisesti tilalle parempi ja soveliaampi asiakas. Tässä tilanteessa ei vaan ole paljoakaan valinnanvaraa. Täytyy vaan yrittää tehdä kaikkensa sen eteen, että jatkossa olisi enemmän varaa sanoa "nej".