Olen nähnyt paljon hienoja työyhteisöjä. Olen nähnyt, kuinka asiat toimivat omalla painollaan - ilman työtuntien seurantaa tai esimiestason painostusta. Painostus luo ainoastaan kapinaa ja sydämettömiä tuloksia. Seurannan, rutiinien ja kaavojen alla työntekijöistä tulee tehtaan koneita, jotka menevät lopulta epäkuntoon samanlaisena toistuvan liikkeen ansiosta. Yksilöistä tulee elämän suorittajia, annettujen tehtävien tappajia. Viikon päätteeksi konetta täytyy huoltaa upottamalla se huumausaineeseen, jotta se kestäisi taas seuraavan viikon turruttavuuden.
Tätä vastaan taistelen kaikin voimin. Ehkä typerästikin kapinoiden, turhankin itsekkäästi toimien. Toisaalta ihmisellä on vain itsensä - elämää ei voi elää kenellekään muulle kuin itselleen. Voisin syyttää järjestelmää tai tuntea huonoa omatuntoa töiden laiminlyönnistä, mutta mieluummin otan kaiken irti tästä hetkestä ja nautiskelen.
Ei kenenkään tarvitsisi joutua asentamaan silmiä takaraivoon vain voidakseen helpommin toteuttaa luontaista itseään.
Uusimmat blogimerkinnät
- 9 biisiä valmiina 18.09.
- Enzyme 03.03.
- Muutamien kuukausien etäisyys paljastaa r... 02.11.
- Liian monta suuntaa 29.08.
- Juoni valtaa alaa 02.08.
- Uleåborgin linnoituksille! 26.07.
- Tomaattipuuro 29.06.
- Päätöksiä ja vapautta seuraava ajan p... 26.06.
- Uusi Juoni 21.06.
- Pyörä löytyi, perkele! 21.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
- ▶ 2007 (43)
-
▼
2006 (72)
- ▶ joulukuu 2006 (8)
- ▶ marraskuu 2006 (11)
- ▶ lokakuu 2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (14)
- ▶ elokuu 2006 (3)
- ▶ heinäkuu 2006 (2)
- ▶ kesäkuu 2006 (1)
- ▶ toukokuu 2006 (6)
- ▶ huhtikuu 2006 (5)
- ▶ maaliskuu 2006 (5)
- ▶ helmikuu 2006 (11)