IRC-Galleria

Aussit menee ulos ihan toisella tavalla kuin Suomalaiset. Täällä pubit muutetaan yökerhomaisiksi viikonloppuiltaisin. Niissä on tanssilattiatkin. Pojat ja tytöt ovat pukeutuneet hienosti. Nyt sellaiset 20-lukulaiset pannat töyhtöineen ja isot hiuspinnit on kuuminta hottia täällä. Pojilla on aina kauluspaidat päällä ja suorat housut jalassa. Ei missään tapauksessa farkkuja, sortseissa baariin ei pääse edes sisään. Mää ehkä haluan muuttaa tänne joskus takaisin, koska ihmiset on täällä niin kauniita. Tytöillä ehkä menee joskus mun makuun vähän överiksi, mutta pojat näyttää siltä niinQ ne olis menossa joihinkin juhliin. Ja kaikki pojat ovat oikeesti pitkiä, eikä semmosia kääpiöitä niinQ Euroopassa. Ei ne loppujen lopuksi ole kauheena paremman näköisiä kasvoiltaan kuin esim suomalaiset pojat, mutta niissä on sitä jotain. Se on ehkä se, että ne vaan hymyilee jotenkin rennommin ja ne osaa iskeä silmää silloin tällöin. Niillä flirtti tulee jotenkin luonnostaan. Hymy tekee niin paljon. Ja ulkonäkö on tärkeä.

Huumeet on täällä tulleet viimeaikoina ongelmaksi aussien yöelämässä. Monet ottaa pillerin ennen ulosmenoa. Vodka-Redbull ja Jäger-Bomb (Jägermeister shotti Redbullin kanssa) ovat myöskin tosi suosittuja juomia. Mää otin yhtenä perjantaina kaksi Vodka-Redbulia enkä pystynyt nukkuun koko yönä. Aussit tykkää oikeesti bailaa aamuun asti. Olen nyt parina aamuna kävellyt kotiin puoli seiskan maissa aamuyöstä ja Kings Cross on edelleen täynnä edellisen illan juhlijoita. Meidän baari menee kiinni kuudelta aamulla ja Alkohoin tarjoilu lopetetaan puolelta.

Pari viikkoa sitten Mansionissa ovesta alkoi yhtäkkiä lapata poliiseja. Lopulta niitä oli enemmän kuin asiakkaita, niitä oli varmaan 20 ja niillä oli koirat mukanaan. Äkkiä joku ryöstämään pankkia, kaikki kaupungin poliisit ovat Mansionissa!! Onneksi ne piti yrittäjäystävällistä mataaa profiilia...

Olen nyt parina iltana ollut meidän baarin Rsa. Uuden lain mukaan kaikissa baareissa täytyy klo22 eteenpäin olla Rsa. Rsa:n tehtävä on kysellä nuorilta ihmisiltä henkkareita ja käräyttää juovuksissa olevia ihmisiä. Rsa tulee siitä baarityöntekijöille pakollisesta kurssista nimetään Responsibe Serving of Alcohol. Mulla on paidassa kyltti, jossa lukee Rsa. Kaikki sanoo mulle, että kiva nimi sulla :D Mää tykkään ehkä olla enemmän lattialla baarissa, silloin olen paremmin tekemisissä ihmisten kanssa. Mulla on myös yhtä paljon valtaa kuin portsareilla.

Täällä on niin helppo potkia ihmiset poissa baarista. Ihmiset suhtautuukin siihen ihan erillä tavalla. Suomessa se on kamala julkinen nöyryytys, jos tulaan sanomaan, että neidin on nyt parempi lähteä kotiin. Siitä käydään käräjiä. Toki tytöt täällä valittavat siitä herkemmin, mutta pojille se on vain niin arkipäiväistä: Ne vaan ajattelee, että jos joku ulkopuolinen tulee sanomaan, että on parempi lähteä kotiin, niin silloin luultavasti on parempi lähteä kans kotiin. Tosin usein nämä samaiset pojat vaihtavat vain kapakkaa. Tai yrittävät sisään toisesta ovesta.

Ostin itselleni ensimmäiset oikean designerin kengät. Kas tässä kuva niistä.... Eikä olleet edes kalliit, vaan $175. Ne on kuitenkin varmasti aidot, koska siinä kaupassa myytiin Aalto -maljoja ja Mari -skooleja. Se oli sellainen pieni putiikki, jossa oli myynnissä kuuluisia teoksia ympäri maailmaa. Mun kengät haisee vaniljalle. Eien mulla oli oksennustauti ja kaikki mahdolliset hajut tekivät mut kipeäksi. Päätin varmuuden vuoksi piilottaa uudet kenkäni, ettei niiden voimakas tuoksu yhdistettynä kumiseen muovimateriaaliin tee mua kipeäksi. En vieläkään uskalla ottaa niitä pois laatikosta varmuuden vuoksi.

Kävin siis äänestämässä ennakkoon Suomen konsulaatissa Sydneyssä. Nytpä on sekin koettu, äänestäminen ulkomailla. Mulla vain jäi välistä kaikki mielenkiintoiset vaalikeskustelut ja -valvojaiset. Mun mielipiteet ovat varmaan Suomeen palatessa ihan täysin vanhentuneita. Onneksi voin aina luottaa Ruben Stilleriin. Seuraan vain sen kannanottoja ja omani varmaan osuvat aika lähelle. Onneksi olen löytänyt oman mielipidejohtajani ennen ulkomaille lähtöä, niin väliaikainenkin paluu onnistuu vaivatta, mielipiteet ovat siellä rauhassa odottamassa minua Ruben-sedän päässä.

Tänään on se ihana ilta, Halloween. En malta odottaa...

Kohta on halloween. Huomenna ja perjantaina on naamiasbileet. Goldfishbowl on vihdoin auki taas torstaina. Mää olen edelleen kipeänä. Mää en varmaan ole tottunut tähän ilmaan, koska olen ollut yhtäsoittoa melkein kuukauden kipeänä. Mää oon niiiin väsynyt olemaan kipeänä! Voi olla tää ressaava työtilannekin. En enää saanut vuoroja täältä hostallilta ja vuokra on vähän turhan kallis. Pitäis ettiä sitä kämppääkin... Ei ole oikein hommat hanskassa... Mutta nyt haluan oikeesti parantua.

Otin siis huulilävistyksen ja ajattelin mennä vaan nyt töihin sen kanssa. Se on kuitenkin aika naisellinen eikä mikään törkeen näköinen. Jos ne valittaa, niin sitten voin ottaa sen pois töitten ajaksi.

Ostin eilen pyörän kaveriltani Arjalta, joka asuu Bondilla. Tänään eksyinkin jo sillä. Innostuin pyöräilemään vähän liian pitkälle yhtä kivaa pikkukatua. Luulin sen menevän pohjoiseen, mutta jossain vaiheessa se kääntyikin itään. En minä voi ymmärtää, että täällä kadut ei ole silleen suorassa kuin esim Oulussa. Oli siinä kuitenkin ihan kivoja maisemia matkan varrella.

Täällä on muuten ihan mahdotonta näyttää hyvältä pyöräillessä, koska täällä on pakko käyttää kypärää. En kyllä valita, pyöräkaista on usein samalla myös bussikaista ja kulkee vilkkaiden monikaistaisien autoteiden vieressä. Mua ei ole koskaan jännittänyt ajaa pyörällä ja nyt ajoin tosi siististi, verrattuna siihen törttöilyyn, jota Suomessa harrastan. On kyllä ihan tosi kiva ajaa pyörällä.

Arja ja Arjan mies haki mut eilen niille. Arja ei tunne kauheesti paikkoja Kings Crossilla, joten sovittiin, että ne hakee mut Mäkkärin edestä Darlinhurst Roadilta, Kings Crossin pääkadulta. Siinä me törötettiin rivissä, minä ja Kings Crossin huorat, ja odotettiin kyytiä. Toiset palailivat jo keikoilta... Se Arjan mies haki mut talvellakin siitä Mäkkärin edestä niille, kun niillä oli illanistujaiset. Mulla on jostain syystä aina vähän typerä olo, kun odotan kyytiä siinä... :D

Ihana kun ei enää tarvii kävellä joka paikkaan.

Kohta on halloween. Huomenna ja perjantaina on naamiasbileet. Goldfishbowl on vihdoin auki taas torstaina. Mää olen edelleen kipeänä. Mää en varmaan ole tottunut tähän ilmaan, koska olen ollut yhtäsoittoa melkein kuukauden kipeänä. Mää oon niiiin väsynyt olemaan kipeänä! Voi olla tää ressaava työtilannekin. En enää saanut vuoroja täältä hostallilta ja vuokra on vähän turhan kallis. Pitäis ettiä sitä kämppääkin... Ei ole oikein hommat hanskassa... Mutta nyt haluan oikeesti parantua.

Otin siis huulilävistyksen ja ajattelin mennä vaan nyt töihin sen kanssa. Se on kuitenkin aika naisellinen eikä mikään törkeen näköinen. Jos ne valittaa, niin sitten voin ottaa sen pois töitten ajaksi.

Ostin eilen pyörän kaveriltani Arjalta, joka asuu Bondilla. Tänään eksyinkin jo sillä. Innostuin pyöräilemään vähän liian pitkälle yhtä kivaa pikkukatua. Luulin sen menevän pohjoiseen, mutta jossain vaiheessa se kääntyikin itään. En minä voi ymmärtää, että täällä kadut ei ole silleen suorassa kuin esim Oulussa. Oli siinä kuitenkin ihan kivoja maisemia matkan varrella.

Täällä on muuten ihan mahdotonta näyttää hyvältä pyöräillessä, koska täällä on pakko käyttää kypärää. En kyllä valita, pyöräkaista on usein samalla myös bussikaista ja kulkee vilkkaiden monikaistaisien autoteiden vieressä. Mua ei ole koskaan jännittänyt ajaa pyörällä ja nyt ajoin tosi siististi, verrattuna siihen törttöilyyn, jota Suomessa harrastan. On kyllä ihan tosi kiva ajaa pyörällä.

Arja ja Arjan mies haki mut eilen niille. Arja ei tunne kauheesti paikkoja Kings Crossilla, joten sovittiin, että ne hakee mut Mäkkärin edestä Darlinhurst Roadilta, Kings Crossin pääkadulta. Siinä me törötettiin rivissä, minä ja Kings Crossin huorat, ja odotettiin kyytiä. Toiset palailivat jo keikoilta... Se Arjan mies haki mut talvellakin siitä Mäkkärin edestä niille, kun niillä oli illanistujaiset. Mulla on jostain syystä aina vähän typerä olo, kun odotan kyytiä siinä... :D

Ihana kun ei enää tarvii kävellä joka paikkaan.

Olen nyt aloittanut siellä uudessa työpaikassa. Se on siis sellainen cocktailbaari. Se oli ennen kuulemma kunnon räkälä, mutta nyt siellä on uudet omistajat ja ne on tehneet siitä ihan kunnon baarin. Musta on kuitenkin outoa, kun ne ei ole vaihtaneet sen baarin nimeä. Kaikki, jotka kuulee, että olen töissä Gold Fishissä, luulee, että se on edelleen räkälä. Mulla on nyt 3 iltaa takana. Perjantai ja lauantai olivat hiljaisia, mutta -ylläri pylläri- tänään on public holiday ja eilisilta oli tosi kiireinen. Mää sain kuudessa tunnissa tippejä $100. Se nosti mun tuntipalkan $30 ja osa on verovapaata. Mun täytyy käyttää sellaista mustaa cocktailasua ja tarjoilla drinkkejä pöytiin, näyttää hyvältä ja jutella asiakkaiden kanssa. Lopetin eilen työt 1:ltä illalla ja tein nänään 8,5 tunnin työvuoron hostellilla. Onneksi oli korkea tuntipalkka, kun oli public holiday.

Aijon huomisen vuoron jälkeen lopettaa nuo siivoojan hommat. $12 tunnissa ei enää oikein nappaa. Vaikka Katjan kaa on kyllä mukava siivoilla. Huomenna aijon mennä kyllä ulos. Tänään olen ihan rättiväsynyt vaikka otin muka päikkäritkin. Mää toivon, että voisin lopettaa joka ilta siellä Gold Fishissä 1:ltä. Se ei tuntis yhtään pahalta silloin. Mää työskentelen nimittäin keskiviikosta sunnuntaihin joka viikko. 1:ltä lopetetaan pöytii tarjoilu ja sen jälkeen olen vaan blokkarina. Se asu ei nimittäin ole mikään kauheen miellyttävä siivoillessa. Yleensä olen kyllä päässyt lopettamaan ajoissa. Mää aijon kyllä pyytää, että voin vaihtaa jotain mukavempaa päälle sitten yhden jälkeen, jos ne pitää mut vielä seitä pidempään. Mun pomo on 21-vuotias aussityttö. Se on tosi kiva. Se vaikuttaa kyllä paljon vanhemmalta, musta se vois olla vaikka 28-vuotta. Se on aikaisemmin ollut baarimikkona siinä Sports Barin puolella, joka on enemmän niinQ pubi. Mun työkaveri sai vissiin potkut heti ensimmäisen illan jälkeen. Se oli 21-vuotias aussityttö kans. Mua aluksi hirvitti, kun se ehdotti, että meidän pitäis molempien laittaa tekokynnet. Me saadaan kaikki kampaajallakäynnit yms. vähentää verotksessa. Ihan kiva, jos saan hiustenpidennykset ottaa pois, mutta mää olen ihan tyytyväinen mun kynsiin. En halua laittaa tekokynsiä. Mulla tuli siitä jotenkin ihan hirveet ulkonäköpaineet. Mua teki mieli tkeä ennen ensimmäistä työpäivää. Varsinkin kun en tuntenut niitä mun työkavereita kunnolla ja koska aussitytöt yleensäkin laittaa itseään ihan liikaa. Kun olin harjoittelemassa siellä Sports Barissa, yhdellä aussitytöllä oli sulka päässä. Hirvee Tanssii Tähtien Kanssa -meininki. Lopulta mää sain varmaan eniten positiivista palautetta mun ulkonäöstä. Mää olin kuitenkin tosi yksinkertaisesti laittautunut. Mulla oli hiukset kiinni, iltameikki (koska siellä on hämärää) ja yksinkertaiset korvakorut. That's it. Musta meillä olis pitänyt olla kaikilla hiukset pois silmiltä.

Olin kyllä ekana iltana ihan hermona. Eilen olin jo tosi rentona. Se oli hyvä, koska eilinen oli kaikkein kiireisin. Monet pojat kyselee meidän työntekijöiden numeroita. Mää voin antaa numeroni, jos mulle annetaan kynä ja paperi ja saan kirjoittaa sen siihen itse, mutta mua ällöttää, kun monet ottaa kännykän esille ja sanoo: "Ok, give me your number". Se on liian ilmeistä. Mää oon kuitenkin töissä. Tähän mennessä on ollut pari söpöä, mutta ne on olleet niitä kännykän esille kaivajia.

Mää kyllä rakastan mun työtä ja se on hyvä kokemusta, jos aijon mennä baariin töihin. Ja aivan tosi hyvät rahat mää tuossa tienaan. Mää kyllä teen tuota sen puoli vuotta, jos ei vaan tuu mitään.

Tänään oli hyvä päivä. Taidan sen kunniaksi mennä tänään ulos, vaikka mulla onkin huomenna töitä ja olen ollut kuoleman sairaana. Mulle soitettiin sieltä uudesta työpaikasta ja sanottiin, että ne haluaa mut sinne torstaina kolmeksi ja ehkä jo keskiviikkona, mutta soittelevat siitä sitten lähemmin. Sitten kävin Red Hookissa. Kaja oli siellä ja se kysyi haluanko tulla takaisin. Sanoin, että mulla loppuu se työharjoittelu kuuden viikon päästä ja saatan sitten halutakin. Jos se mun uus työ on ihan perseestä, mää voin aina mennä Kajalle takaisin. Mua nolottaa se mun lähtö sieltä, mutta mää en tykännyt ollenkaan olla siellä töissä! Se oli joka päivä samanlaista ja ei uusia haasteita. 6kk siellä olisi ollut yhtä helvettiä. Kaja tykkäs musta ja oli ihana käydä siellä. Siellä oli totaalisesti vaihtunut porukka. Romain oli lähtenyt, koska sen viisumi menee umpeen kohta. En tiedä mitä sille aussitytölle sattui. Sehän oli aika käsi. Ihana kuulla, että olen kuitenkin tervetullut. Se miksi kävin siellä oli, että halusin työtodistuksen Kajalta. Se lupasi kirjoittaa mulle sen kahden viikon sisään. Se tulee olemaan vaikeaa mennä sinne taas, koska Kaja varmaan taas ruinaa mua takaisin. Ja joudun taas keksimään tekosyitä miksi en voi tulla. Mää kyllä tavallaan tykkään siitä Kajasta. Se on niin määrätietoinen ja itsevarma, powerful woman. Sillä on oma yritys, se on kaukana kotoa. Mää niin ihailenkin sitä tavallaan. Sitten se on kuitenkin tosi tyylikäs ja ikäisekseen kauniskin. Se nauttii naisena olemisesta ja elämästään yleensä selvästi. Mää haluan olla vanhempana jotain tuollaista. Mutta se on kyllä mysteeri mulle se Cintian kohtalo, en usko siitä mitään pahaa. Siksi luulinkin, että kun siivoilin siellä viimeistä kertaa, että ne suunnittelee miten ne voisivat lahdata mut. :/ No, elän vielä toistaiseksi. Lisäksi sain vähän karkoitettua sitä kummitusta, joka mun päässä oli Sydneyn keskustan yllä. Se kummitus oli Kaja. Mää pelkäsin sitä tavallaan, tavallaan välttelin, tavallaan inhosin, koska inhosin olla siellä töissä. Kahvilana Red Hook on aivan idyllinen. Ja se on kaupungin halvimpia kahviloita, mutta se on siltä tosi tyylikäs. Normaali kahvi on vain $2.5. Se on halpa, koska esim Starbucksissa ja muissa normaalikahvin hinta alkaa $3 vähintään. Ja monissa muissa kahvloissa kahvi maistuu monesti tosi pahalle. Musta muutenkin nuo erikoiskahvit on ällöjä. Parasta kahvia on suodatinkahvia 0,5dl; 1,5dl maitoa, lämmitys ja muutaman palasokerin läpi ryystettynä, nami. Mutta täällä ei ole edes suodatinkahvia  Mutta tänään aijon mennä ulos, oli mikä oli ja se on totuus. Tiedä, jos vaikka joudun / pääsen töihin loppuviikoksi, niin sitten tulisi kahden viikon tauko ulkonakäymiselle. Vaikka nyt on maanantai, Mark on aina menossa ulos ja mun kämppiksetkin kuuluivat olevan menossa. Joten määkin menen.

Olen nyt ollut täällä kolmatta viikkoa. Olen kipeä. Sain onneksi töistä vapaata kaksi päivää. Ne olisivat antaneet enemmänkin, mutta halusin olla töissä jo lauantaina. En mää vaan pysty makaamaan sängyn pohjalla kovin monta päivää putkeen. Ja kun en kehtaa sairaslomalla lähteä tuosta ovesta ulos vaikka tuntisinkin oloni jo paremmaksi, koska pomo on katsomassa perääni. Siinä mielessä aika huono asua omalla työpaikalla :D Eilen mää vaan lakosin maahan, kun mää yritin lähtä kävelemään. Mun jalat olivat puutuneet enkä huomannut sitä. Muuten olen kyllä sopeutunut tähän tilanteeseen, asumiseen työpaikalla. Voin aina luotta, että vessat ovat puhtaita, koska itse siivoan ne. Voisin kyllä jäädä vaikka pidemmäksikin aikaa töihin tähämn siivoojaksi, jos siitä vaan maksettais enemmän. Mää haluaisin jatkaa tässä sittenkin kun saan muita töitä, koska saan suht halvan asunnon täällä. Lisäksi meillä on tosi hauskaa tuon mun venäläisen työkaverin Katjan kanssa. Iltapäivästä me pestään hostellin lakanapyykkiä. Me ollan tuolla katolla ja yleensä siellä on niin kaunis ilmakin. Me vaan lauletaan venäläisiä lauluja, kuten Kalinka ja Huopikkaat, huopikkaat ja Jalankulkijat juoskoot astukoot lätäköihin… ja Se Ivan on vain poika petroskoista… Mää laulan suomenkielisillä sanoilla ja Katja laulaa venäjäksi. Sitten me pestään salaa myös meidän omat pyykit siinä samalla. Aamupalalla me vietetään aina yliaikaa juoruillen. Tuolla palkalla en pode edes huonoa omaatuntoa. Mää kyllä tykkään olla töissä täällä. Mutta en mää varmaan tätä koko aikaisesti jaksais kovin pitkään. Mutta aijon kyllä kysyä, että voiko tehdä aina muutamia vuoroja, vaikka tavallaan lopettaisinkin. Mää rakastan tätä hostellia ja varsinkin tuota kattoterassia. Mun pitää laitta joitain kuvia sieltä.

Tuon kirjoitin eilen. Olen edelleen kipeä. Tuntuu, että tää vaan pahenee päivä päivältä. Aluksi mulla oli selvästi angiina ja aloitin Suomesta ssamani lääkekuurin ja nyt yskin niinQ olis keuhkoputken tulehdus. Olen maannut nyt sängyssä kolme päivää. Tänään sain sen verra aikaiseksi, että raahauduin tuohon viereiseen lääkäriin. Maksoin $55 ja lääkäri sanoi, ettei aijo määrätä mulle muita antibiootteja sen angiinakuurin lisäksi. Pitää vaan jatkaa lepäämistä ja syödä c-vitamiinia. V***u, sitähän mää olen tehnyt jo kolmatta päivää. Alkaa hieman kyllästyttää nuo mun huoneen seinät. $55!! Lisäksi mulla menee koko ajan työpäiviä hukkaan, kun mää vaan makaan sängyssä. Mutta täähän johtuu nyt selvästikin siitä, etten ole ehtinyt vuoteen kunnolla sairastaan, koska olen matkustellut. Nyt sitten tulee kaikki mahdolliset taudit. Onneksi saan sentään vapaata ihan hyvin, enkä kokonaan menetä työpaikkaa. Säälittää vaan, kun Katja on nyt muutamana päivänä joutunut tekemään kaikki hommat, mitkä me ollaan yleensä tehty yhdessä. Toivottavasti tähän tulee nyt kohta joku järjestys.

Niin Suomessako on taas ammuskeltu koulussa. Se on varma syksyn merkki. Iltasanomissa näytti melkein kaikki kotimaan uutiset käsittelevän kuolemaa. Syksy tulee, siitä ei ole epäilystäkään. Sain onneksi hyviäkin uutisia Suomesta tänään, mutta en halua vielä hehkuttaa niitä ;)

Tulin reilu viikko sitten lauantaina takaisin Sydneyyn. Menin heti päikkäreiden jälkeen hakemaan töitä. Olin reipas. Tiistaina alkoi työt. Olen siivoamassa yhdessä hostellissa Kings Crossilla. Maanantaina suoritin baarityöhön tarvittavan rsa:n. Se ei siis ole se salausmenetelmä :D vaan haalituksen vaatimakurssi, jossa opetellaan alkoholin myyntiin liittyvää lakia. Lain mukaan kaikkiin alkoholinmyyntitöihin tarvitaan rsa. Rsa = Responsible Serving of Alcohol. tai jotain... Odotan koko ajan jotain parempaa työtä.

Mutta on täälläkin ihan kivaa olla siivoojana. Aluksi ressasin kauheena, mutta tää on tosi rentoa. Voi mennä iltaisin ulos ja pomo tarjoaa kahvia ja kaikki ei ole niin justiinsa vaikka ne aina joskus yrittääkin hengittää vähän niskaan, mutta tuolla palkalla en aijo ressaa ü Saatan ehkä pyytää lisää palkkaa pian, jos ei ala kuulua muita töitä. Ekat 10 tuntia menee siihen, että mulla on ilmainen asuminen joka viikko. Ihan hyvin on kuitenkin tunteja. Mun pomo taas tykkää musta ü

Tässä hostellissa on nyt paljon suomalaisia.

Menin ekan kerran ulos täällä tälle reissua viime perjantaina. Maltoin siis oottaa siihen, että saan töitä ennen kuin menin ulos. Asuin myös aluksi keskustassa, yhdessä halvassa hostellissa ja muutin perjantaina tänne työpaikan hostelliin. Aluksi vähä hirvitti muuttaa työpaikaööe, mutta ei Ausseissa ressata työajan ulkopuolella.

Viime lauataina tuolla Central Stationin lähellä puistossa oli yhdet ilmaisfestarit, ne oli kyllä tosi siistit. Oli kaunis ilmakin. Siellä soitettiin konemusiikkia. Me vaan bikineissä sielllä jammailtiin ja välillä istuskeltiin nurtsilla. Meillä oli kiva porukka meidän hostellista. Oli aivan tosi kivaa. Siitä tuli vähän mieleen vanhan RMJ:n Mecano, jos joku tietää...

Mulla oli aluksi hirvee koti-ikävä, kun asuin keskustassa enkä tuntenut ketään mun hostellista ja kaikki päivät meni vaan siihen kun haki töitä ja sitten piti rampata täällä Crossilla töissä. Olin vielä vähän kipeänä silloin ekalla viikolla. Missasin yhden työhaastattelunkin, koska en vaan pystynyt menemään sinne. Olin niin kipeä. Mua todella v****aa, koska se olis ollut sellainen paikka, johon todella, todella haluaisin! Toivottavasti saan vielä uuden mahdollisuuden! Toivokaakaikki uskolliset lukijatkin ü Nyt olen taas saanut uusia kavereita ja näen vanhoja kavereita Crossilla, niin nyt voi taas nauttia olosta täällä. Ihanaa asettua vähän aloilleen. Mun huone on ylimmässä kerroksessa ja näen ikkunasta Harbour Bridgen, etten unohda missä päin maailmaa mää olen ü

Se siitä tällä kertaa, palataan asiaan ü

Mua alkoi tänään vähä jänskättää... No päivä kerrallaan. En oikein edes tajunnut, että olen lähdössä taas. Eilen näin H:n ja sitten vasta tajusin, että kohta sitä taas ollaan siellä. Ei se tunnu enää yhtään niin kaukaiselta, Sydney on nyt varmaan tutumpi kuin Helsinki. Ei se tunnu sen kaukaisemmalta.

Ei kyllä yhtään harmita lähtä täältä vesisateesta. Tavallaan syksy on aina uusi alku (koulu näkökulmasta), mutta ei nyt...

Ja ihanaa lentää ekaa kertaa Frankfurtin kautta, olen jo niiiin kyllästynyt aina vain siihen Heathrowiin... Seuraavt terveiset sitten jostain ihan muualta :)