IRC-Galleria

Tassa on resepti tosi tyypilliselle aussiaamupalalle. Se on tosi monelle, koska taman ohjeen mukaan me tehtiin joka aamu meidan kahvilassa.

Bircher museli

2 litres oats
orange juice
4 scoopfuls yogurth
handful sultanas
handful coconut pieces
handful almonds
cinnamon
4 spoonfuls honey

Put oats into a large enough container. Cover oats with the juice and leave oats to soak overnight. Next morning you can mix all the other stuff together. Serve with berries and brownsugar.

Puuroliini mysli (itsekeksimani)

2 litraa kaurahiutaleita
appelsiinimehua
4 kauhallista yogurttia
kourallinen rusinoita
kourallinen kookoshuitaleita
kourallinen mantelilastuja
kanelia
4 lusikallista hunajaa

Laita kaurahiutaleet tarpeeksi suureen astiaan. Peita hiutaleet mehulla ja jata hiutaleet likoamaan yon yli. Aamulla sekoitat kaikki loput ainekset keskenaan. Tarjotaan marjojen ja sokerin kanssa. (mika se simasokeri nyt taas on...)

Maa olen tanaan ottanut neljan tunnin paivaunet. Taalla aurinko paistaa ja on aivan upea ilma. Joku voisi sanoa, etta on syntia nukkua tallaisena paivana, mutta pakkohan mun on joskus nukkua, viikonloppuna ei taas ehdi. Ja maa olen nahnyt niin miljoona kertaa kaiken taalla Sydneyssa, liika on liikaa. Maa nyt luulen suunninpiirtein tietavani milta se oopperatalo ja se silta nayttaa.

Mulla on muuten ihan tosi kuiva iho kasvoissa. Maa luulen, etta se johtuu tasta kuivasta kylmasta seka sisa- etta ulkotiloissa vallitsevasta ilmasta. Tai siita, etta olen nyt kuukauden verran pessyt kasvoni shampoolla. Mun kasvosaippua pollittiin Pink Housessa ja mulla oli shampoota yli kuukaudeksi, joten paatin saastaa rahaa, ettei tarvitse sitten itkukurkussa lentokentan roskikseen ylipainon pelossa kalliita kemikaaleja heitella. Lentaminen on aina yhta jannittavaa. Maanantaita innolla odotellen.

Mulla tulee niin ikava tanne Sydneyyn ja Chilliblueen, meidan hostelliin. Mun sosiaalinen elama oikeastaan alkoi vasta silloin kun lopetin tyot siella kahvilassa. Huomenna kayn hakemassa viimeisen palkkani. En oikeastaan ehtinyt toissakaydessani tehda muuta kuin olla eka aamun toissa, kotiin, salille ja nukkuun. Nyt olen kuitenkin tutustunut uusiin ihmisiin ja vanhoihin naapureihini. Nyt on keskiviikko ja maa olen viikon paasta menossa luultavasti Oulussa Onnelaan tai johonkin muuhun typeraan paikkaan... Mulla tulee ikava World Baria... Missa maa sitten Suomessa kayn. Jos maa menen johonkin Woldiksen tapaiseen paikkaan Suomessa maa joudun puhumaan autoista.... Backpackereissa on se, etta vaikka ne onkin aina ihan peeaa, niilla on samoja ajatuksia, ne on mun sielunkumppaneita...

Olin muuten eilen Blue Mountainsilla. Se oli ihan hienoa. Tulipa tehtya vaikka en kauhee luonnonpuistoystava olekaan.

Mutta nyt lahden sinne salille :)

Sanoin itseni irti silloin maanantaina, vaikka raha ei ollutkaan tullut mun tilille. Se tuli sitten tiistaiaamuna onneksi. Maa olen kato perustanut sen tilin Queens LAndin puolella ja Nyt olen New South Walesissa. Ja seuraavan tilin saan ilmeisesti shekkina. Toivottavasti en jaa nyt kiinni siita, etta en olekaan tyoharjoittelussa. Sanoin siis mun pomolle, etta olen menossa tyoharjoitteluun. Se oli ihan paniikissa aluksi koska se olikin mennyt antamaan potkut sille meidan managerille. Meidan piti sanoa, etta Cyntia on sairaana. Keskiviikkona Cyntia kavaisi vissiin hakemassa viimeisen tilinsa. Maa kysyin, etta onko se kunnossa. Se sanoi: "I have been dismissed". Me oltiin molemmat sen ranskalaisen baristan kanssa, etta mita "dismiss" tarkoittaa. Maa katoin sanakirjasta ja se tarkoittaa karkoitusta, erottamista. Maa en usko, etta se on tehnyt mitaan vaarin, maa luulen, etta koska maa pystyin tekemaan kaikki samat hommat halvemmalla. Mutta musta oli epareilua, etta se vaan niinQ potkaisi Cyntian pois ja maa jouduin tekemaan kaikki sen hommat. Tottakai maa poltin kahdesti leivokset uunissa, kun en ole koskaan sita itse siella tehnyt. Eika Cyntiakaan tiennyt mua opettaa, eihan se tiennyt saavansa potkut. No maa sitten lahdin viikko Cyntian jalkeen. Halvassa tyovoimassa on kato se joustavuus. Ja ei se meidan pomo Kaja sanonut mulle, etta mun pitaa tulevaisuudessa tehda kaikki Cyntian hommat. Se vaan sanoi maanantaina, etta tasta eteenpain maa olen Cyntia. MAA!! Backpacker!! Sitten se Kajan mies Luke, kutsui mua viimeviikolla manageriksi!! Backpacker managerina ja $14:n tuntipalkalla!! Se oli kylla virhe Kajalta, etta se erotti Cyntian. Mutta onneksi toisaalta, Kaja oli niin ilkea Cyntialle. Se aina tarjosi mulle ja Romainille kaikkia ylijaaneita ruokia ja Cyntialle ei koskaan. Cyntia loytaa kylla uuden paremman tyopaikan. Musta olis vaan kiva sanoa sille, etta maa olen pahoillani, etta vein sen tyon. Vaikka Kaja sanoi, etta meidan pitaa jaada vuoden loppuun asti, Cyntia sanoi mulle, etta tottakai maa lopetan tyot sitten kun haluan. Cyntia on varmaan ihan rikki siita erottamisesta...

Viimeinen viikko Sydneyssa alkaa huomenna...

Tama on nyt omistettu mummolle...

Nyt on asiat niin, etta mulla on lentolippu kahden viikon paasta Suomeen. Mulla on tililla AU$24. En voi kayttaa Visa -korttia (pitka juttu). En ole saanut palkkaa. Mun pomo sanoi, etta sen pitaisi olla mun tililla viimeistaan maanantaiaamuna. Viimeksi sain palkan shekkina, koska se mun pomo ei ollut saanut sita rahaa menemaan mun tilille, koska tilinnimi oli ollut vaarin. Jos se nyt menee vaaralle tilille se palkka, siina saattaa menna 2 viikkoa, etta se saadaan oikeaan osoitteeseen se raha. No, sittenhan maa en enaa ole taalla. Toiseksi en ole pystynyt kertomaan toissa, etta olen lahdossa, koska se pomo saattaa perua koko palkan, jos se suuttuu mulle. Olen luvannut jaada sinne vuoden loppuun, koska muutenhan en olisi saanut toita ollenkaan. Meilla ei ole mitaan tyosopimusta ja backpackerinahan mua ei myoskaan ole mikaan ammattiliittokaan suojelemassa. IhanQ Ausseissa muutenkaan olisi ammattiliittoja. Kerroinhanta sille meidan managerille tapahtui. No mun on pakko kertoa sille mun pomolle niin pian kuin mahdollista, etta olen lahdossa, koska pelkaan menettavani sen viimeisenkin palkan. Olen siis kahden tulen valissa. Jos se palkka ei siis puolen yon jalkeen ole mun tililla, niin se tarkoittaa sitten sita, etta mun taytyy parjata 2 viikkoa AU$24. Silla ei osteta ruokaa eika makseta vuokraa. Ja maa oon ulkomailla. Toisaalta en tiia onko se helpompi parjata rahattomana taalla Sydneyssa kuin Suomessa. Taalla voi periaatteessa asua vaikka viikon ilmaiseksi hostellin olohuoneessa, jos on varovainen, ettei tyontekijat nae. Esim taalla asuu yksi poika nyt olkkarissa, koska sen kyyti ylos itarannikkoa peruuntui yhtakkia. Eilen kaikki oli menossa ulos ja olkkari oli niin meluinen, etta maa laitoin sen meidan sankyyn nykkymaan siihen asti, etta me tullaan baarista kotiin. Maa siis jaan mun kaverin kaa yksinnukuttavan sangyn rahan saastamiseksi. Sitten aina joskus taalta saa ilmaista ruokaa: esim ihmiset jattaa, Sydneyn hostelleissa saa myos ilmaisen aamupalan ja ainahan sita voi pollia toisten ruokia yhteisesta keittiosta, mutta se ei ole kauheen kivasti tehty. Sen tekee vain aarimmaisessa hadassa. Ne kylla tuntee mut taalla hostellissa niin voi olla, etta saisin jaada asumaan, jos sanon, etta maksan myohemmin. Se Adam tykkaa musta. Meidan vuokran piti olla $150 ja se antoi se meille $100:lla. Se tykkaa musta, koska hymyilen sille aina ja sanoin yks paiva, etta se nayttaa hyvalta, kun se oli menossa ulos. Mua nyt vahan janskattaa, etta kilahtaako palkka oikealle tilille. Maa en edes jaksa kauheesti ressaa siita. Se on sitten sen ajan murhe, kun tiedan. Se olis aika opettava kokemus olla penniton taalla Sydneyssa.

Paavi on nyt tosiaan Sydneyssa ja on tuonut mukanaan muutaman tuhatta katolilaista ympari maailmaa. Taalla on WYD (World Youth Day). Mulla vaan tulee mieleen, etta enta, jos jumalaa ei olekaan olemassa, niin nama ihmiset on taalla ihan turhaa ja paavin virka perustettu ihan turhaa. En kuitenkaan aijo paljastaa omaa kantaani jumalan olemassaolosta. Naa ihmiset kuljettaa lippuja ja laulaa kulkueissa. Tulee mieleen joku MM kyykka. Olen nahnyt jo Ranskan ja Brasiljan lipun. Toissa nakee aika paljon niita kulkueita, kun me ollaan tuossa William Streetilla.

William Streetista puheenollen siita kavelee mun kanssa muutama muukin sydneylainen aamuisin kaupunkiin toihin. Taalla pukeudutaan ihan tosi hienosti toihin ja varsinkin kun melkein kaikki keskustassa tyoskentelevat on toissa jossain officessa. Naisilla on vimpampaalle jakkupuvut ja korkkarit ja miehilla tietenkin puvut. No se on aika huvittava kun tuo puhukansa kiiruhtaa aamuisin toihin, kun niilla on juoksulenkkarit sitten siina sukkahousujen paalla.

Maa muuten olin tulijaisostoksilla ja puhuin siina myyjan kanssa, etta jos ostaisin pikkuveljelleni jotain aussibrandia, etta se vois sitten koulussa kayttaa, esim billabongin hupparin. Se myyja meni vakavaksi ja sanoi, muuten hyva, mutta saakohan se kayttaa sita koulussa. Enhan maa muistanut, etta taalla on kato koulupuvut.

Olin tiistaina kahvikoulussa. Me opeteltiin tekemaan expresso shotteja. Single shot tulee menna suodattimen lapi 18-19 sekunnissa ja double shotin tulee suodattua 25-27 sekunnissa. Jos aika on lyhyempi, kahvi maistuu buranalle ja jos aika on pidempi, kahvi maistuu palaneelle. Maitoa maa en osaa lammittaa ollenkaan viela. Se mun pomo sanoi, etta mun taytyy jaada nyt vuoden loppuun sinne toihin, koska se on laittanut mut siihen kahvikouluunkin. Se ei ole oikein tottunut backpackereihin.

Meidan barista on ranskalainen poika. Se sanoo kaakaota "ot chocolate". Mulla on yks kaveri, joka puhuu ranskaa ja kun se suuttui mulle, se sanoi: "I ate you" :D Maa vastaan siihen, etta "No you didn't". Ranskalaiset eivat siis osaa sanoa h-kirjainta. Ranska mun vissiin taytyy opetella, ranskalaiset pojat on kaikkein parhaita koko Euroopassa, mutta kun ne ei osaa enkkua kovin hyvin. Maa kavin ulkona syomassa keskiviikkona, niin meidan poydan tarjoilija oli siis sopo ranskalainen!

Huomenna tulee paavi ja maa oon varmaan toissa joka paiva ens viikolla... Onneksi mulla on salikortti, saa vahan purkaa ressia. Me vissiin muutetaan mun kaverin kanssa samaan sankyyn ens tasta eteenpain. Me voidaan jakaa vuokra ja onpahan lampimampi nukkua.

Mun pomo luulee, etta olen jaamassa tanne vuoden vaihteeseen asti. Maahan lahen milloin maa haluan. Sita paitsi luulen, etta karsin juurikin itaeurooppalaisesta alipalkkauksesta. Maa oon jo niin hyva, etta vaatisin todellakin ensi viikolla palkankorotusta, jos en olisi lahdossa.

Anyways, maa vaan odotan nyt kotiin menoa ja mua kaduttaa se jo nyt, koska maa tiedan, etta maa kyllastyn Suomeen parin viikon sisaan.

Nukuin tanaan taas yli puolen paivan. Se on aina naa vapaat viikonloput. Ne ei sovi mulle ollenkaan. Maa luulen, etten maa sittenkaan tykkaa isoista kaupungeista. Talot on kylla ihan kauniita, mutta ihmiset sen paikan tekee. Mulla on ikava Mullalyuppiin. Se oli mun elamani parasta aikaa ja siella ei toiminut edes puhelin. Siella oli kaikki, kaverit, perhe...

Hyi hyi hyi!!! Maa aloin nyt etsiin kamppaa Suomesta. Silla samaisella sivulla oli ilmoitus: "Nuori pariskunta etsii kaksiota Tampereen keskustasta". Onko enaa mitaan tylsempaa!!! Hyi v****!!! Mulla on ihan sekavat tunteet. Mua oksettaa tulla takaisin Suomeen! Toisaalta mulla on ollut ihan sairaan kova koti-ikava. Se varmaan johtuu siita, etten tykkaa mun alipalkatusta tyosta ja haluaisin irtisanoa itseni vaikka huomenna. Haluaisin myos opiskella ja menna johonkin kunnon hommiin, mutta siihen menee sata vuotta! JA ei siina mitaan, mutta kun se sata vuotta pitaa viettaa Suomessa!! Se on hyva maa, en vaan halua asua siella. Mua ei kiinnosta yksikaan kaupunki siella, eika ne v****5.6 miljoonaa ihmista!!

Se mun koti-ikava johtuu varmaan siita, etta mulla lahti yks kaveri Mullalyupista takaisin Eurooppaan viikko sitten. Me nahtiin viela viime viikonloppuna taalla Sydneyssa ja se oli mun paras viikonloppu koko Ausseissa! Mua pelottaa, etta mun kaverit taalta maailmalta unohtaa mut. Mua pelottaa, etta maa kaikki mita viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, on sitten vaan niinQ hyvaa unta, josta maa heraan Suomessa ja niita ihmisia ei ole olemassakaan enaa. Ihmissuhteisiin tarvitaan aina kaksi yllapitajaa ja enta, jos maa olen ainoa, joka pitaa niita ylla tai tuntee edes tarvetta pitaa niita ylla. Ja ei auta olla sielunkumppani, jos valimatka tekee tuttavuudet liian tyolaiksi ja tarpeettomiksi.

Maa tiedan, etta ne pari ekaa viikkoa Suomessa on hauskoja, kun mikaan ei ole muuttunut. Mutta sitten kk paasta maa tajuan, etta mikaan ei tosiaankaan ole muuttunut. Musta tulee taas holmo opiskelijatytto, jolla on paamaarana valmistua ehka joskus (=tyhja elama). Ei mitaan mita odottaa. Ei uutta kaupunkia, ei uusia kavereita. Vanhat unohtuu, koska ei ole enaa mitaan mista jutella kun tavataan esim. naamakirjassa...

Se mun koti-ikava johtuu myos siita, etta Euroopassa on nyt kesa ja taalla on tosi syksyista ja mulla on varmaan joku kaamosmasennus. Taalla lentaa viela lepakoita taivaalla iltaisin. Nyt olis vaan ihan tulla toiden jalkeen lauantai-iltana tyhjaan kotiin ja kattoa joku leffa ja sammahtaa omalle valkoiselle sohvalle. Mutta kun tulen toiden jalkeen kotiin taalla, mua odottaa likainen hostelli, ahdas keittio ja tekohymy, johon mun taytyy pukeutua, ettei ihmiset ajattele, etta olen tylsa, epasosiaalinen ja hapannaama. Olispa Suomessakin backpackerhostelleja (tosin pikkuisen paremmin eristettyja Suomen kelilla. Tyypillisessa backpacker hostellissa nimittain seinat on paperia ja ikkunoissa on vain verho).

Ihan hirveeta tunnemyllerrysta. Toisaalta on ihan helpottavaa huometa, etta tunteita viela on....

Mää inhoan enkkuja, erityisesti enkkutyttöjä,niillä ei ole käytöstapoja. Ne on oikeita stack-uppeja. Mää muutan perjantaina, koska mun kämppikset käyttäytyy niin itsekkäästi. Miten mulla on näin hirveitä kämppiksiä täällä Ausseissa. Se ei varmasti johdu musta. Mää en ole valittanut mistään, mää en edes vietä kovin paljon aikaa tässä huoneessa. Okei, mun uusi hostelli on halvempi, mutta siellä ei ole tätä langatonta. Kun mää täältä lähen, täältä lähtee myös ilmaiselta aamupalalta leipäpussi, weetabixit ja teepusseja.

Mää olen päässyt muuten töihin: Mää olen sellaisessa pikku lounaskahvilassa, jonka omistaa sellainen venäläisellä aksentilla puhuva noin 50 vuotias nainen. Se on tosi tyylikkäästi pukeutuva ja kahvila on just sen tyylinen. Sen nimi on Red Hook. Nää en kauheena tykkää siitä työstä, koska mää en tykkää ollaa tekemisissä ruoan kans, mutta siinä on hyvät tunnit. Backpackerinä ei voi kauheena vaatia ja ei sitä nyt niin kauan kestä. Ja tarvin rahaa. Eksyin taas lauantaina Billabongin myymälään ja löysin kaks ihanaa toppia, kuitenkin alennusrekistä.

Nyt mulla on sellainen olo, että voisin lentää viikon päästä jo Suomeen. En mää silleen sitä Suomea odota, mutta Eurooppaa yleensäkin. Mää tykkään eurooppalaisita (paitsi enkkutytöistä ja ruottalaisista pojista). Mää en ole edes nähnyt paljon Eurooppaa. Siellä on se kielimuuritilanne, että se tekee siitä hirveen suuren. Ei tarvi kuin raja ylittää niin heti vaihtuu kieli. Ja se kieli ei ole enkku, joka mulla nyt silleen luistais. Mutta toisaalta olihan mullakin lähtötilanne tuossa vuosi sitten aika toivoton enkunkin kanssa.

Okei, mulla on nyt tosissaan arki koittanut täällä Sydneyssä. Aamulla töihin, illalla kotiin ja salille. Nyt nukkumaan. Kello on kohta kymmenen. Onneksi viikonloput on vapaita.

Olen koko kevään odottanut sitä leffaa. Mää muistelin, että se olis tullut ensi-iltaan jo joskus maaliskuussa. Se oli muistaakseni viime viikolla maailman ensi-illassa. Mää luulin, että olen menossa kattoon sen Mildurassa. Adam olis voinut hommaa mulle ilmaisen leffalipun. Vaikka toisaalta ei se olis varmaan saanut sitä aikaiseksi, aussit aina lupaa...

Joo, mää tosiaan kävin kattoon sen torstaiaamuna kymmeneltä. leffateatteri oli tyhjä. Mää en yleensä tykkää käydä leffassa, mutta nyt oli ihan kiva mennä yksin melkein tyhjään leffateatteriin. Mää mieluummin katon leffan omassa kodissa tai kavereiden luona. Mutta Sex and the City -leffa on jotain, mitä olen odottanut niin kauan, että se on nyt pakko kattoa ennen kuin se tulee myyntiin. Ja aijon odottaa alennusmyyntiä.

Okei, se oli visuaalisesti hyvin antava leffa. Siinä oli paljon hienoja vaatteita ja kuuluisia suunnittelijoita. Määkin tykkään muuten Vivienne Westwoodista. Carrien hieno hääpuku on Vivienne Westwoodin käsialaa. Mulla ei vaan ole varaa siihen (Vivienne Westwoodiin). Takaisin leffaan, se oli jotain mitä olin odottanutkin. Ehkä joitain typeriä kohtia. Miranda oli mun mielestä liian ehdoton. Se ei sovi uudelle pehmeämmälle Mirandalle. Charlotte oli vähän turhan tätimäinen. Samantha ei olisi saanut lopettaa suhdettaan Smithiin. Se hääseremonia meni liian pitkälle. Mää luulen, että se tehtiin niiden vaatteiden takia. Häät peruuntuivat, se oli käsikirjoituksessa ja se sopi siihen, mutta yleisön piti nähdä kuinka upea morsiusseurue olisi ollut. Mr Big otti takapakkia liian myöhään. Se ei ollut realistista. Ja mää en usko, että Mr. Big sai niin nopeasti aikaan sen ison vaatehuoneen. Siitä olisi voinut tulla enemmän draamaa. Ehkä leffassa on just se ongelma, että siihen pitää mahduttaa koko loppu tuolle sarjalle. Mutta kyllä mää haluan sen ostaa ihan juuri sen visuaalisuuden vuoksi. Loppupeleissä määkin olen siis tyytyväinen vain siihen visuaalisuuteen.

Okei NYC... Mää en tykkää siitä enää sillälailla. Se on kyllä ihan upea, mutta mulle jäi huono maku siitä, että se oli niin likainen ja asfaltit oli rutussa. Täällä Australiassa on niin paljon kauniimpia kaupunkeja. Nää on uudempia ja roskituksesta sakotetaan. Se on hyvä. Mää tykkään tästä Sydneystä enemmän kuin NYCistä. Tää on tosi kaunis kaupunki. Menin eilen junalla Pohjois-Sydneyyn ja kävelin Harbour Bridgen kautta oopperatalolle. Se silta on niin suuri, mua ihan huippasi. Se ei kuvissa näytä kummemmalta kuin Brooklyn Bridge, mutta se on niin korkealla ja se on niin valtava... Se oopperatalo on kyllä kaunis. Istuttiin eilen siinä sillan kupeella yhdellä patiolla ja edessä näkyi oopperatalo. Se oli valaistu ja se vaan oli niin kaunis. Okei Sydney on noin puolet NYCistä ja NYC on legendaarinen, mutta kyllä mää tästä Sydneystä enemmän tykkään. Katotaanpa miten menee sitten kun alan hakea töitä, tykkäänkö enää....