IRC-Galleria

Apo @ Brankku 11.10Perjantai 12.10.2007 22:35

Dodih.

Elik siis pelkkä lähteminen oli pitkän pohdinnan takana, koska masset on ihan finaalissa ja kukaan ei lähteny seuraks. Päätin joka tapauksessa mennä keikan katsastamaan, koska se jäi kaivelemaan Ruisrockista vuodelta enedesmuista. Vein viimisen kakskybäsen Lippupalveluun ja kävelin lompakko lämmittäen kotia.

Pikalounas patonkimuodossa ja nättiä päälle. Pakko pistää pinkkiä kun aattelin erottuvani. No niin no.

Ulkona sato räntää. Kävelin hymy korvissa, tukka märkänä ja sade kauluksesta valuen VPK:n talolle. Olin ryykimässä sisään kun totesin et lippu puuttuu. Laitoin sen kotona oikeaan takataskuun, mut nyt se ei enää siellä ollu. Kävin läpi kaikki taskut ja vesiperähän siitä seuras. Vitutti. En tasan maksais enää uutta tikettiä ja satavarmana se ei enää matkan varrelta löytyis.

Lähin sit pää nuupallaan käpkimään kotia mut kuis ollakaan se lippu löyty ekalta suojatieltä. Renkaanjäljet siinä oli päällä, mut muuten ehjänä. Hymy viritty takas ku vieteri ja hippasin sisätiloihin.

Kiipesin yläparvelle vaiks portaissa oliki huomautus et ylhäällä akustiikka ei vastannu bändin käsitystä hyvästä äänenlaadusta. Kaks tyttöä teki kivasti mulle tilaa kaiteelle ja siitä oli ihan suora näkyvyys lavalle. Pari kristallikruunua hiukka tiellä mut tämmösellä 160 pitkällä varrella ei oo tottunu koskaan täydelliseen näkyvyyteen, joten kelpas hyvin.

Setti alko ja täytyy myöntää et aika monenkirjavaa populaa oli paikalla. Nuorimmat varmaan alta kymmenen ja vanhimmat yli viiskybäsiä pariskuntia. Eikä kyllä minkäänlaista liikettä ollu lattialla ku soitto alko. Ei yhtään kättä, nyrkkiä tai edes pään nyökytystä. Passiivista jengiä.

En mäkään kieltämättä kauheen tuttu oo bändin koko diskografian kanssa, mut tykkäsin meiningistä estottomasti. Parasta antia oli ehdottomasti ne mun eniten odottamat Bittersweet symphony ja Nothing else matters. Kyl ne jumankauta vaan kilahti. Taisin saada vähän hötön leiman otsaani ku just näiden kahden biisin aikana spotit osotti suoraan ylös meitä kohti ja meikä nojailee käsiinsä pää kenossa, autuas hymy korvissa. Mut oli se niin mmmmmm.

Ja muistin taas mitä seksikästä on ruipelossa miehessä, jolla on lihakset ku 13-vuotiaalla ja housut alkaa siitä mhin napakarvat päättyy. Uh. En osaa analysoida enkä selittää mut kyl mä oisin lähteny. Koska vaan. Ja toinen on tietty se jämäkkä sormiote niistä kielistä. Kaikki kielisoittimet on kyl hyydyttäny mun polvet niin kauan ku muistan. Jotain taikaa siinäki perkele vaan on. Kylmää naisten manipulointia. Joka keikalta vaan jää se olo et kyl se mua katteli silmiin. Mua eikä muita.

Mut kyl mä asteikolla 1-10 antaisin 8½ eiliselle vedolle. Yhtä biisiä jäin kaipaamaan ja oisin kai iteki voinu olla enemmän sykkeessä, mut ei ne rahat hukkaan menny. Missasit, Tiina.

Tänään näyttäis tulevan pitkästä aikaa Lynkkykeikka. Hrr. Pelottaa ja sykähdyttää samalla. Ne menee aina joko ihan penkin alle tai sit..loistokkaasti. Kattotaan. Mukaanki sais tulla. Soitelkaahan.

[Ei aihetta]Perjantai 12.10.2007 02:06

Vastaus edelliseen: Kyllä!

Tilittelen keikkafiiliksiä myöhemmin, nyt painuu pää tyynyyn. Hymy korvissa.

TulevaisuusnäkymiäTorstai 11.10.2007 02:33

Musta tulee taas reportteri.

Mut sitä ennen. Apocalyptica vai ei?

[Ei aihetta]Tiistai 09.10.2007 01:36

Miten voi yhden ihmisen etäseura tehdä niin hyvää et vuoden mustin päivä muuttuu ihan yhtäkkiä juhannustorstaiks? Kiitos taas. <3

[Ei aihetta]Tiistai 09.10.2007 01:17

Paska päivä.

HoyhoyPerjantai 05.10.2007 00:42

Tsemppasin eilen ja oli muuten pirun hyvä jumppa. Ei oo ikuisuuksiin ollu niin hyvä fiilis ku eilen aamulla rääkin ja saunan jälkeen. Ah.

Tänään repäsin iltajumppaan ja aika hyvältä seki kieltämättä tuntu. Huomenna vaan on paikat kipeenä, tuntee jo. Tietääpähän tehneensä.

Syy miks mä raportoin mun piskuisen elämäni uutukaisen liikuntainnostuksen uusia käänteitä tänne näinkin tarkasti johtuupi siitä, et täs on jotain terapeuttista. Tekemiset tulee jotenkin käsinkosketeltaviks kun niitä sit kattelee tekstinä ruudulla. Höperehdin.

Ollu muutenkin hankala päivä. Kaikki mahdollinen menny poskelleen, mut onpahan kohta ohi tämäkin ja huomenna taas perjantai, jei. Aika menee nopeesti.

Tankkaamaan ja unille.

Jihaa!Keskiviikko 03.10.2007 01:24

Nysse pamahti. Veropäätös.

Se on sit joulurahaa tiedossa. Ihanaa mennä nukkumaan tietäen et ku selvii nyt tästä pari kuukautta, ni sit on hetkeks taas millä elää. Jeje.

Tänään laistin kaiken liikunnan mut huomenna aamulla ois tarkotus mennä jumpalle. Saa sättiä jos en pääse sängystä ylös.

Ja pari seuranhakukeikkaa:

1) Joku messiin KÃ¥renille 6.10, lauteilla Apulanta? Liput 10e

2) Ketään mulle seuraksi 11.10 VPK:n talolle kattomaan Apocalypticaa? Liput 20e

HoplaaTiistai 02.10.2007 01:41

Täällä taasen.

Jälleen yks harmaa maanantai takana, jipijei. Meni tämäkin suhtlailla kivuttomasti töiden ja
-tadaa- urheilun merkeissä. Uimassa siis tänään ja kyl jukupliut tekee hyvää. Tänään sain jopa enempi irti vesijuoksusta ku hokasin käyttää vähän haukkariaki. (Joku sitä yrtitti mulle jo viikko sitten opastaa mut eihän se nyt ekalla kerralla heti..) Löysä ja letkee meininki.

Huomiseks en oo varsinaisesti keksiny viel mitään, mut jos sit lenkille tai paceen? Menee kyl varmaan liian myöhäiseksi se pace kun duunit lopuu vast niin et oon kasin jälkeen kotosalla. Köpöttelyseuraa, anyone?

Tunsin itseni ihan tehokkaaksi perheenäidiksi aiemmin illalla. Töistä huitasin kaupan kautta kotiin, kotona pyykit rullaamaan, uintivermeet kassiin ja hallille, hallilta minuutilleen oikeaan aikaan kotiin ripustamaan just lingonneet pyykit, iltapala telsun ääreen ja Frendit lävähti auki. Mainostauolla tiskasin ja seuraavalla maksoin laskut. Pienestä om plikka tyytyväine.

Tänään keksin jopa seuraavan kolumniaiheen. Pitänee ottaa läppi huomenna mukaan töihin, ettei hyvät ajatukset valu hukkaan. Ja onhan siinä alkupäivä vapaanakin sopivanlaisesti.

Tänään yks asiakas kritisoi tavallisia ihmisiä, jotka kirjoittavat blogia tavallisesta elämästään. Poliitikot saivat synninpäästön, koska heillä se on äänten kalastelua. Itsehän sujuvasti valehtelin kirjoittavani niin että vain kaverini voivat lukea tekstejäni. Hups. Eikö olekin ärsyttävää, kun kesken tekstin tyyli vaihtuu kirjakieleksi?

Joka tapauksessa. Samalta asiakkaalta sain kuitenkin kipinän uuteen kolumniaiheeseen. Lupasi antaa tilinumeron provikkaa varten, mut provikka nollasta on vähän kehnonlainen. Harrastus harrastuksena. Ehkä kirjoittamisesta olis suuremmat paineet jos rahaaki sais. Nyt ei oo niin väliä mitä sinne mättää, potkivat pois sitten kun linja ei enää miellytä. Loistava asenne muuten muihinkin elämäntilanteisiin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin (-Hap) . Öi.

IisibiisiSunnuntai 30.09.2007 19:52

Kilttinä taasen.

En siis ollu koko viikonloppuna missään ja tänään heti aamusta ryykäsin kahden tunnin lenkin. Jääkaapissa odottaa muutaman päivän satsi pirun hyvää - vaikka itse sanonkin - kanasalaattia ja mutenki kaikki pikkujutut on hoideltu kohdilleen. Rahat nyt meni lauantana ku innostuin vähän shoppailemaan. Sen siitä saa kun ei vuoteen osta uusia vaatteita, niin sit karkaa lapasesta kun lähtee vähän kattelemaan.

Hetkisen päästä siskolle ATK-tueksi (joo naurakaa vaan) ja sit illalla ehkä telkkaria, leffaa, kattoo nyt miten huvittaa.

Se leppoisa fiilis, josta mainitsin joku aika sitten, on ja pysyy. Ei oo hinkua mihinkään baaritouhuihin eikä oo enää semmosta pakottavaa yksinäisyyden tunnettakaan. Mä pärjään yksin loistavasti ja täytyy myöntää et nautin siitä et saan tehdä asiat omalla tavallani ja omalla ajallani. Jos olisin parisuhteessa, ni tää ois se himanysväämisen aika. Mut enpä ole ja hyvä niin.

Tuntuu et kriteerit on hirveen korkeella nykyään. Tai vaihtoehtoisesti oma itsetunto niin matalalla, et edes mitään yritystä ei oo ollu pitkään aikaan. Siis ei oo semmosta Iik oon ruma, läski ja toisessa silmässä kaihi -fiilistä vaan ehkä ennemminkin tai no en mä osaa oikein selittää. Pää pysyy kasassa ja hymy huulilla ilman miestäkin, ni ehkä sitä sit ajattelee et sen pitäis olla jotain tosi erikoista ennenkuin kiinnostus heräis. Ja toisaalta oon aina ollu huono lähestymään ketään sillä mielellä, mikä nyt entisestään kulminoituu kun en jaksa mitään turhanpäiväisiä säätöjä. Arvostan itseäni ihan uudella tavalla nykyään, mikä on tietty vähän ristiriidassa tapahtuneiden asioiden ja huonon itsetunnon kanssa, mut on vaan semmonen olo, et ansaitsen jotain hyvää. En osaa määritellä mitä se olis, mut kai sen sit tietää kun kohdalle osuu?

Joka tapauksessa nyt on loistava aika tehdä semmosia juttuja mitä on tullut laiskuutta ja saamattomutta ruokkien lykättyä. Tää liikunta on loistava esimerkki. Askel on kevyempi ja mieli paljon virkeämpi kun piipahtelee vähän rasittamassa kroppaansa. Ihan uutta mulle. Uutta ja ihanaa. Täytyy toivoa et mun ja mun kropan uudessa suhteessa ei alkuhuuma jäähdy arkiseksi välttelyksi. Kämpän oon jaksanu pitää siistinä ja terveellistä ruokaa löytyy jääkaapista. Oon jopa ruvennu kokkailemaan. Siis minä! Kokeilemaan ja muuntelemaan reseptejä ja kehitelemään omia. Uutta nimittäin sekin. Juoksevat asiat kuten hieroja, pysäköintiluvat, hammaslääkärit jne. on kaikki hoidossa. Voisin melkein ylpistyä omasta ahkeruudestani.

Eihän mikään onni koskaan oo täydellistä, mikä kyl tuntuu tässäkin. Aina on joku pieni asia, mikä kaivertaa vähän, mut jonka saa halutessaan nostettua jalustalle jakamaan ylenpalttista alemmuudentunnettaan. Mä oon urheasti taistellut tämän asian kanssa jo hetken, mut täytyy myöntää et kyl se taas puski pintaan. Haukkas hetken happea, mut sain sen upotettua. Siellä se mulkoilee, muiden hylkyjen seassa. Odottaa hetkeä, jolloin raivata tiensä koko kansan tietoisuuteen. Nolata, nöyryyttää ja rusikoida. Odottakoon. Ei ainakaan ihan vielä. Ei taas hetkeen.

Jepjep. Tän tilityksen jälkeen onkin hyvä taas sulkea kansi ja siirtyä miettimään ihan muita kuvioita. Kuten sitä, et miks hemmetissä mä jätin auton parkkiin kortteleiden päähän, vaikka tiesin sitä tänään viel tarvitsevani? Sama kuula kesät talvet.

Selvän tuuriaLauantai 29.09.2007 13:12

Juopon tuurihan on tunnetusti sitä, et kaikki onnistuu ja mikään ei satu, joten selvän tuuri on se, mikä mua seuraa.

Tänään reippaana tyttönä laitoin kellon soimaan yhdeksältä (kotiuduin töistä kolmen jälkeen), et hoh, tänään menenkin salille. Tai Paceen, enivei. Oon pyörittäny laatikossani pinkkaa ilmaislippuja (kiitos Veli <3) ja aattelin ruveta nitä käyttämään pois. No heräsin, pakkasin repun ja niittasin otsareuhkan pinneillä silmät täysin ristissä Vain Huomatakseni, et ne ei käy sinne salille mihin olin ajatellut meneväni. En mä halua mihinkään sekasalille, mä haluan paikkaan missä on vain naisia! Ahistaa. Toi mesta on muutenkin näyttäytyjien suosiossa, eikä innostais yhtään. Ja kaiken lisäks se tunti, jolle oisin halunnu ois alkanu 10.15 ja tää mihin nyt sit päätin hammasta purren raahautua, alkaa vasta 11.00. Odottele tässä sit vatsa kurnien, rääsyt niskassa et pääsee rääkille. Pläää!

Mut muuten on ollu hyvä viikko. Joka päivä on tullut josain päin liikuttua. Kolme päivää juoksemassa mainoksia ihmisten postilaatikoihin (rakkaat kiitokset Viljamin joukkeelle <3) ja yks päivä meni uima-altaassa. Siihen ihastuin uudelleen. Oon joskus käyny uimassa kuntoilumielessä, mut se, niinkuin tuhat muutakin, hyvää tapaa on vaan jäänyt pois. No nyt kuitenkin mentiin Audion kans eka uimaan ja sit vyöttäydyttiin ja vesijuostiin. Se vesijuoksu. Se oli se, mitä mä tulen tekemään. Se uinti ei ollu ihan oppikirjan mukaista, kun on yllä kulahtanut bikinisetti, koska kolmannen vedon jälkeen se yläosa oli joko kaulassa tai navan alla. Eli siis käytännössä mä uin koko tunnin tissit paljaana. Onneks oli hiljainen ilta. Täytyy siis käydä shoppaamassa kokouimapuku. Tietäis vaan mistä senkin alottaa. Toinen ahistus.

Nii! Ja se eilinen Stand Up -ilta. Jumankauta. Bongasin jo viikko sitte et perjantaina ois Heli Sutela ja Jaakko Saariluoma Klubilla ja merkkasin kalenteriin. Tunnollisena yrittäjänä en kuitenkaan ostanut lippuja, koska pidin illan vapaana mahdollisille asiakkaille. No niitähän ei syyskuun tapaan sit tullut, joten torstaina aloin etsiä seuraa itselleni. Kun sen sain järjestettyä, merkkasin kalenteriin illan vapaksi ja kieltäydyin yhdestä työstä. Vartti tämän jälkeen sain kuulla et liput on myyty loppuun. No ylläri sinänsä. Sit perjantaina, tyhjää kalenteria tuijottaessani lupauduin lapsenvahdiksi koko illaksi. Se kuuluisa vartti tämän jälkeen sain vestin, et lippuja olis sittenki tarjolla. Jumalauta! Siinä oli taas vitutuskerroin kohdallaan. Ja tänäänkin ahistaa (3), et missasin sen setin. No ehkä sit ens vuonna vähän skarpimpana.

Jostain lehdestä luin, et blogi pitäis pitää lyhyenä et sen jaksais lukea. No älkää lukeko.

Teen itsestäni hyödyllisen ja meen tiskaamaan rästit pois. Ehkä jossain vaiheessa pääsen tänään sinne paceenkin.