IRC-Galleria

Joku saattaa väittää, että minun katse viiltelee
toinen luulee tietävänsä, kuinka elämäni rakoilee.
Eivät ne silti näe, että sisimmässäni pelkään
että jokainen kaunis sana on puukosta selkään.
kuinka kaikki kaunis, lopulta päälle kaatuu
ja miten paljon se kaikki muhun aina sattuu.

Älkää yrittäkö ymmärtää, miksi sydän itkee iltaisin
ei se minua auta, saamaan toivoani takaisin.
Se syvälle on haudattu, salaisimpiin tunteisiin
se odottaa aikaa kun taas pystyy uskomaan ihmisiin.
Se elää omassa maailmassaan, kylmän peittoni alla
uskoen ja tietäen, että huominen on jo valmiiksi pilalla

Mutta silti toivoen, että elämäni joskus muuttuu
että kerrankin epätoivo, olisi se tunne joka siitä puuttuu.
Edelleen hymyilen ihmisille, joita vain kuori kiinnostaa
en halua aina aiheuttaa, ihmisille tahatonta tuskaa.
Sen kuitenkin teen, nyt, aina ja ikuisesti
kai mun elämä vaatii että kaikki aina kärsii helvetisti.

Antakaa mun vain olla, kaikki paha maailmasta unohtaa
sulkea kerrankin silmäni rauhassa, pimeyteen nukahtaa.
Ja ehkä herätä aamun tullen, johonkin paikkaan parempaan
vaikka hyvin tiedänkin, ettei se kuulu tähän maailmaan.
Se on haave paremmasta, hämärän rajan tuolla puolen
ei todellista ollenkaan, turhaa toivoa sydämeen luoden.

Huokaisten suljen silmät, jotka pimeyttä mittailee
vajoan alle peiton, joka paljasta ihoani palelee.
Ja saman tien elämä, kuolee ympäriltäni
ja kaikki kauniit ajatukset, katoavat elämästäni
ei helppoa ole elämäni, mutta opittava sitä hallitsemaan
tervetuloa ystäväiseni, minun maailmaan...