IRC-Galleria

tiedättekö sen tuneen kun joskus havahtaa yhtäkkiä hereille ajatuksistaan tähän maailmaan jostain kaukaisista ajatuksista ja huomaa ajatelleensa olevansa sitä toiseksi parasta... kuin peläten olevansa toissijainen, se toinen vaihtoehto jos se ensimmäinen asia menee mönkään. ehkä olen juonut, ehkä olen ajatellut liikaa... mutta pelko kalvaa kuitenkin aina sisimpää. toivo? sitä on aina mutta kannattaako elää fantasioissaan? unelmat ovat kauniita niin pitkään kuin niihin jaksaa uskoa... mutta entä sitten kun usko loppuu? entä sitten kun loppuu usko ihmisiin? mitä siitä jää jäljelle? siitä jää haaveet, kaukaiset unelmat joiden tietää olevan mahdottomia... kaukaisia toiveita oman elämän tavoittamattomissa, pienen sydämen ulottumattomissa. jos ihmiset ovat tunteiden sa orjia mikä minä olen? orja kaleerissa? yksi ruosittavien joukossa... pakotettuna soutamaan muiden kanssa horisonttiin ja jättäen kaiken rakkaan taakseni? rakas? mitä se on? sana tuntuu tutulta. tunne raastavan läheiseltä. läheisyys kaukaiselta. kaukainen minun elämältäni....