IRC-Galleria

Täällä on niin kaunista!! Lunta ja pakkasta. Nyt on kiva, että Seinäjoki on pieni kaupunki. Talvinen kauneus pääsee rauhallisuudessa paremmin esille. Rakastuin kävelemiseen talven myötä. A) En tarkene juosta ja B) Se on paras tapa alottaa tai lopettaa päivä. Se rentoutus on uskomatonta!
Oon nyt urheillu taas ahkerasti. Ja kyl rentoutunutki. Oltiin viikonloppuna kattoos Apulantaa ja CMX:ää, eli nukkuminen on vähän jääny. Nyt olin toista kertaa sählys, Marjo tuli kans, ja meil oli kivaa! Kauhees tuiskus poljettiin sinne ja takas, aika viikinkejä;)
Sellasta. Elämä rullaa hyvin. Välillä oon tosi väsyny, töis tulee joitakin rankkoja juttuja eteen. Mutta tykkään ja rakastan ja elän.

http://www.tp2009.fi/ Sinne siis! Me tehään upee paluu Savonlinnaan, mahtavaa! Taidetaan toistaa kaikki typeryydet ja ilot ja meriaamiaiset ja kaatuilut .... Olen innoissani:)

mä en haluakaan lapsia?
Tai jos mä haluankin vielä lähteä ulkomaille asumaan, yksin?
Tai jos alankin syömään lihaa?
Entä jos mun pitäiskin ostaa auto?
Tai jos menettäisin parhaan ystävän?
Mitä mä sitten tekisin, jos en pystyisi enää puhumaan?
Tai näkemään?
Kuinka mun henkinen terveys selviäis, jos en voisi enää juosta?
Mitä jos mä en enää alkaisikaan nauraa, kun mokaan?
Entä jos masentuisin?
Tai jos en pääsisi enää edes matkustamaan ulkomaille?

Mulla on paljon itsestään selvyyksiä, niin kuin kaikilla. Ja miten isoja ne asiat onkin, ja miten paljon itsestäänselvyyksien muutuminen muuttaisi koko elämää. Ehkä jokaisen pitäis joskus koittaa tehdä ratkaisu, joka yllättää -itsensäkin. Ei täällä saisi mennä suunnitelmien mukaan. Miten hyvältä tuntuukaan, ku suunnitelmat menee pilalle ja silti selviää. Kaikki meneekin paremmin. Isä on opettanut omalla esimerkillään, että ei kannata olla liian mustavalkoinen. Ehkä sen takia oonkin kapinoinut paljon ja joka asiasta, ollu eri mieltä eläinten oikeuksista ja lävistyksistä, poiken luona yöpymisestä ja pukeutumisesta. Mutta sen vuoksi oon onneksi oppinut katsomaanasioita aika monelta suunnalta ja hyväksymään muidenkin mielipiteitä -vaikka ne olis mun mielestä ihan tyhmiä ja vääriä.
Mutta vaikeinta on kuitenkin hyväksyä toiseten erilainen tapa toimia ja elää, varsinkin jos se on valtavirrasta poikkeavaa. Kuitenkin jokainen saa elää elämänsä vapaasti niin kuin haluaa, joko töitä paiskoen tai ympäri maailmaa kierrellen. Kuhan siinä sivussa ei vahingoita muita. Kai se jokaisen oma panos yhteiskunnalle on erilainen aina, ei se voi koskaan olla yhtä painava. Jokainen taaplaa tyylillään... Ja se on vaan pakko hyväksyä. Pitää keskittyä siihen omaan tyyliin, ja välillä aina varmistaa, että se on itselle oikea. Että nauttii omasta elämästään ja siitä mitä tekee. Ei kannata ottaa turhia rasitteita ja leikkiä martyyria. Lapsellista ja typerää, vie elämänilon ja on vain haitaksi kaikille. Elämä pitää rakentaa itse mieluiseksi. Joillakin se käy helpommin, toisille se on hankalampaa. Uhrauksia täytyy tehdä, jotta olisi onnellinen ja jaksaisi paremmin.
Pitää osata luopua.

Tänään viel Jari-Matti vähän taistelee hepan kans (tai ne on vissiin ihan kavereita nykyään) ja mä käyn laittaas paikat kuntoon ja ruokkimas koirat. Sit onkin maajussihommat ohi. Haikeeta, vähän joo. Olis niin kiva olla tuolla ihan vaan lomalla, nää omat kiireet ja työt vähän ärsytti. Mut ehkä me jouluna ehditään. Toki sillon siel on kaikki muutkin, hurraa... :D No, me voidaan erakoitua mökillä, tai sit porukat valtaa sen. Joulu, ihanaa tuu jo!!
Eilen olin aika haikealla mielellä. Ihanaa palata normaaliin omaan kiireiseen arkeen mihin ei kuulu niin paljon yllätyksiä, ku tohon eläinten kans vietettävään. Mut jotenki.. Oli niin mukava herätä aamuisin Jari-Matin vierestä, käydä lenkittämäs koirat, illalla yhes lenkille ja nukahtaa tv:n ääreen toisen viekkuun. Pidin loppuviikon treeneistäkin vapaata, otin elämän rennosti toisia elämyksiä ja kiireitä kahmien. Ja ne tuoksut (joo joo hajut), ne toi mieleen niin lapsuuden! Joko kesän ja paljaat jalat navetan likaisella lattialla tai talven kylmät pakkaset, ku pihalla on lunta ja navetas kostea ilma. Lehmät on rauhallisia ja työt hoituu hitaasti, mutta varmasti. Kaikki toimii seesteisesti. Kyllä sitä on hieman ikävä. Eilen tunsin pitkästä aikaa, montakaan vuotta on edellisestä kerrasta! ku lehmän karhea kieli raapii sormia ja kuolaa tulee tuhat litraa. Tai miten pehmeä on niiden turpa. Viketin karvat ja tönäsy silmäkulmaan, painavat kottikärryt mutaisella tiellä ja heinien haalea tuoksu.
Nii, eilen itkin eka ku katottiin Simpsonien leffaa. Se on jotenkin niin surullinen!! Se isä-poika-suhde! Ja entä kun Homer lähtee vaan pelailemaan, ku Marge pyytää siltä apua ja tukea. Toisen kerran itkin Idolsin aikana. Ei, ei ollu niin hyviä laulajia. Eikä ne sais mua itkeen huonoudellakaan. Mutta jotenki vaan siinä toisen sylis loikoilles tuli haikea olo. Sitä kaikkea mennyttä ikävä, ja tulevaa myös. Sitä, ku ei pysty koko ajan olla raikkaittensa kyljes kiinni ja sitä, ku ei enää juokse paljain jaloin lehmien aitaukses kesällä tai jaksa olla mukava lähimmäisilleen. Ja ikävä sitä, ku meillä on joskus oma koti. Ihana koti, päätettiin niin eilen:) Ja hän sanoi, että "asutaankaan me ulkomailla". Kyllä varmasti jossain vaiheessa. Ku toisaalta en halua luopua tästä hetkestä ja näistä ajoista, mutta voi miten ihanaa oliskin jo laittaa se oma koti ja järjestää se oma yhteinen arki. Viikonloppureissut koiran kans mökille ja päivälliset kavereille ison ruokapöydän ääres. Kaikki aikanaan, tiedän. Ja tämä nykyinen tilanne on hyvä, joten jaksan kyllä odottaa tuon - ja tiedänhän mä sen tulevan.

Ei kyllä tiedetä olisko tää sittenkin lähempänä Maajussille morsian-formaattia. Hoidetaan reilu viikko elukoita Untsilas, tohinaa riittää! Eilen oli kyl taas sellanenki päivä, että huh. Illalla yhdeksältä ehdin istahtaa ja miettiä, että mitäs syötäis.
Vaikka pääsin kotiin jo puol viis -ja sitä ennen hoidin mooonta asiaa matkalla- ei silti meinannu aika riittää. Kävin hakemas "kätevän miehen" (Essolla kehotti hommaamaan sellasen renkaan vaihtoon) Härmästä, mutta sitä ennen piti hoitaa elukat, veden pumppaus, siivota Viketin boksi, pestä pyykkiä.. Noh, eihän se paljon oo, mut siltä tuntu!
Jari-Matti ajoi auton Härmästä ja alkoi vaihtaa rengasta, ku mä juoksin kotio. Nii... Siin renkaan vaihtamises menikin sit hieman enemmän aikaa:D Pääsin ajamaan traktoria pitkästä aikaa ja kangottamaan pölykapselia irti. Oli niin jääs! Lihakset ihan jumis kyykkimisestä ja ei-venyttelystä. Mut meillä oli silti mukavaa ja jopa hauskaa. Oli pakko vähän naureskella, kun taistelut päättyy voittoon luovutuksen kautta. Joskus kannattaa luovuttaa, näköjään.
Sit päästiin sisälle ysiltä, haukattiin iltapalaa ja tein poppareita. Mä tietysti aloitin unet jo leffan aikana... Kivaa on ollu! Mä tykkään aamulla mennä silmät puoli ummes koirien kans kävelylle, ja tykkään nukahtaa sohvalle viltin alle kesken elokuvan. Ja tehdä ruokaa. Mut tästäki ehtis nauttia paremmin, jos voisin olla omista hommista vapaalla tän aikaa. Lauantai kait me sit maaseutuillaan koko päivä:) Vähän kävelylenkkiä koirien kans, mökille sauna päälle ja jotain ihanaa ruokaa. Punkku ei meil kyl enää oo pysyny vaan viikonloppuherkkuna. Mutta kyllä sitä välillä pitää olla hieman keskieurooppalainen, lääkkeeksi vain;)
Me nautitaan, nyt on sille aikaa. Tai onhan se helppoa, ku asiat elämäs on nautittavia eikä hirveästi suruja näy(:

Aluks säikähdin, että miten käy viikonlopun juhlien, ku kurkku oli hieman kipee. Mut junas saan levätä. Odotan NIIN PALJON Annin kans juhlimista. Kuten Marjo sano, tää tuulettuminen tulee niin tarpeeseen. Pitää kyl järjestää näitä säännöllisesti vaikka kahden kuukauden välein.

Niin, siis! Nyt on tila hämärä, koristeita Halloween-juhlia varten laittelen ja tulee lunta! Hienoa hienoa!! Pihan autot on jo ihan valkoset ja miten kaunista muutenkin! Mä oon varmaan aika onnellinen, ku ilostun niin helposti pienistä asioista. Esim. tästä sateesta. Ja ai niin, lapset sano keskiviikkona, ku lähdin töistä, että en saa mennä. Ja, että oon kivoin. Ja että ne haluaa lähtee mun mukaan. Ja taas jaksan yrittää niiden takia enemmän:)

Liiaksikin! En päässy lauantaina lenkille. Lihakset meinaa harrata luuhun kiinni, tai jotain.. X) Eilen ja tänään kävin hieman juoksentelemassa, ihan vain mielenterveyden säilyttämiseksi. Jari-Matti sai nukkua rauhas ja musta tuntu reippaalta koko päivän, ja tänään taas sain vetää hyvällä omalla tunnolla ohraleipää 140grammaa:D Nam.
Nii, nyt reilun viiden kuukauden (jeeeeee) harjoittelun tuloksena menee erittäin hyvin. Ollaan opittu olemaan vähemmän niin ku ollaan totuttu aikasemmin olemaan. Ollaan opittu uusia kivoja tapoja joilla sopu säilyy ja lovee riittää. Meistä on tullu hyvä pari:) Toki välillä menee hermot... Kuten eilen, ku ei se toinen osannu laittaa lakanaa suoraan. Hirveetä. Jaana kuvas tilannetta mahtavasti: saitte tekin äksöniä makuuhuoneeseen! Niille tulee uus iso sänky. Me ollaan niin ihastuneita viel, että mahdutaan kyl kapeammallekin, ha.
Jaana ja Peter ruokkikin meidät eilen, vähän oli ihanaa! Oli just sellanen päivä, että tarvi ruuan hyvässä seurassa. Ja ku se ruokakin oli viel hyvää! Seuraavaks meillä, mitähän keksis... Ai niin, schnucky tilas lohta. Sitä sitten, ihan mitä se vaan haluu;)

Olipa taas perjantai... Töis oli niin tuskaa, lapset lapset. Ei paljon kovempaa meteliä nekään voisi pitää. Sit menin yksin kolmen kans laittaa ja syömään välipalaa, A P U A . Enää ku ei edes sanominen auttanu vaan niitä piti laittaa eri pöytiin syömään ja ottaa keittiöön tiskin ajaks ja ja. Inhottavaa perjantaina olla hirvee natsi, ku perjantai on kuitenki ittelläki hieman jo viikonloppua, että ei jaksa niin täysillä olla. Mut selvittiin, ja kait ne taas maanataina paikalle ilmestyy:)
Ku olin muksuista päässy ja loput hommat hoitanu, että pääsin ihan ajois lähteen tuli ongelmia. Koko ajan mjoku asia unohtu, ja löytyki tekemättömiä hommia. Sitten ku oon paianamas oven kiinni muistin, että roskis jäi tyhjentämättä. Siin tyytyväisenä hymäilen, että onneks en ehtiny laittaa ovee kiinni, ku ei oo avaintam ukana. Hain roskiksen, tarkistin, että kamat on mukana ja laitoin oven kiinni ja toivotin hyvät viikonloput koko huoneelle. No, ku oon pukemas ulkovaatteita päälle, huomaan, että kappas! takki, pipo ja hanskat jäi kuivauskaappiin. Riemua ja hurraa-huutoja. Onneks oli toi ulkoilutakki ees, ni en jäätyny kotimatkalla. Siellä ne sit odottaa mua viikonlopun yli. Onpahan tääl vähemmän pukeutumisongelmia, ku valikoima on suppeampi(:
Matkaan päästyäni meinasin heittää pyörällä nurin.

Kivaa viikonloppua kaikille! Mä meen Untsilaan nauttimaan maaseudun rauhasta, ihanaa. Äiti saa mua hoivata ja passata huomiseen asti, jee. Juoksen loppumatkan, ni äiti ja Jari-Matti saa laittaa mulle illalisen valmiiksi. He hee. Sit vaan löhöämistä leffaa tuijottaen ja ehkä vähän poppiksia nautiskellen.

Kaikki meni loistavasti! Okei, ei ihan niin ku suunnittelin.

Torstaina prinssini saapui. Vähän piti osoittaa myöhäisestä ajankohdasta mieltä, mut tulipahan siivottua;) Torstai-ilta meni löhötes ja sipseistä haaveilles. Päätin, että lauantai on kunnon herkkupäivä, eli tosrtaina pysyin kovana herkuttelun suhteen.
Perjantaina nousin ihanaan vapaapäivääni pirteänä. Miten kiva fiilis olikin, vapaapäivä viikolla! Se oli mun koko syysloma, mutta ihana lomapäivä. Jätin Jari-Matin pitämään punkan läpimänä ja kävin juoksemas. Sykkeet nousi aamutuimaan helposti, joten oli aika lönköttelyä. Silti niin ihana, ku sai heti aamulla hoitaa lenkin pois, rauhas kiireettömänä. Kämpille päästyäni käperryin vielä hetkeksi peiton alle ennen ku menin aloittamaan päivän suihkulla ja pitkällä aamiaisella. Sovin JiiäMmän kans, että koska on vaapaa-aamu syödään aamiaista kolme tuntia! No, ittehän en niin kauaa jaksanu, mut rauhas kuitenki lueskellen. Sit vaan rauhas tehtiin lähtöä kaupungille kauppaan ostaan ruokatarpeita ja vuokraamaan leffoja. Käytiin vähän kääntymäs vaatekaupois ja varaamas mulle ja Marjolle spinninki lauantaiaamuksi. Sovittiin, että perjantai on kunnon ei tehdä mitään-päivä ja se olikin! Hieno päivä. Molempien valittemat leffat oli ihan ok, ei enempää.. Tehtiin tortilloja ja juotiin punkkua ja väsähdettiin niin, että ei päästy lähteen kaupungille illalla.
Pe-la yön nukuin huonosti nähden ahdistavia unia. Olin aamulla ihan hermona siitä, että en jaksa spinnuun, joten Marjo lähti yksin ja mä kävin reippaalla kävelylenkillä. Se suututti mua kovasti, ku en päässy meneen:( Mut ei siitä mitään olisi tullu, ku olin niin poikki yön takia. Sit lähdettiin Jartsan kans ostaan vihdoin ja viimein käytävän ja keittiön lamput. Hienot löyty! Ostettiin myös kevytpeite, se makso 5e, joka vieläkin hämmentää mua... Varmaan raakaaineiden tuottajat ja peiton tekijät saa siitä hyvät rahat... No, kuitenkin. Sit ostin paaaaaljon herkkuja! Meinasin kaupas seota, ku en mielestäni keksiny tarpeeksi herkkuja, joita ostaa:) Kyllähän sieltä sit sipsejä ja keksejä ym. mukaan lähti. Kunnon herkkupäivään kuuluu myös joku rasvasuola-yhdistelmä lounas. Eli mentiin Rollsiin. Molemmat jäi hieman nälkäiseksi siitä, mut onneks kämpillä sit sai jatkaa ahtamista. Haettiin taas kaks leffaa, ja nyt molemmat onnistu valinnoissaan paremmin. Taitava mieheni laittoi lamput kattoon, mitä mun nyt piti hieman neuvoo ja tunkea sormiani sekaan;) Mä sain vihdoin ja viimein pestyä kylppärin!! Oltiin ahkeria, hyvä me! Sitten laitettiin Risto Räppääjä pyörimään Brossin ja pikkuveikan kans. Illalla katottiin toinen leffa ja mässyteltiin. Punkku juotiin samalla, ku laittauduttiin karaokebaaris käväsyä varten. Oli kyllä kiva ilta! Pari siel piti kiskasta alas, mut lähdettiin jo puol kahden mais kämpille toista leffaa kattomaan. Täyty matkalta ottaa pienet ranskikset mukaan, nam nam. Tääl sit tehtiin viel poppareita ja mäki jaksoin olla hereillä niin kauan, ku meni ranskalaisten ja poppejen tuhoamiseen. Sit ehkä pimeä huone ja mukava löhöolo Jari-Matin vieres sai mut nukahtamaan, ja leffan loppu jäi näkemäät. Hyvä ilta silti:) Viiden mais me ollaan nukahdettu ja tänään herättiinkin vasta yhdeltä! Koskahan oon viimeks niin kauan suostunu nukkumaan.
Tänään käytiin Piikis, ja mä otin vaan salaatin. Kyllä silläkin ähkyn sai päälle. Nyt oon yksin kämpillä ja kovasti suunnittelen lenkille lähtöä. Toi kylmä ja sateinen ilma ei houkuta yhtään. Mut no, nyt vaan reippaasti pikku juoksut. Sit ehditään viel J&P:n työ kattoon Idolsia, jos oltain ahkeria. Kuitenki nukkumaankin pitää mennä, ku huomen jatkuu työt. Eka kerta, ku tuntuu rasittavalta alottaa uus viikko. Ehkä se johtuu siitä, ku oli toi "lomaviikko", ja oltiin Kultavuores. Ihanaa kuitenki nähdä omat muksut ja tehä niiden kans niitä omia hommia.

Eli taas elämä on hyvä. Kait se johtuu niin paljon siitä, miten sen itte näkee. Ja kokee ja tekee. Tai ainaki ittestäni tiedän sen, että en voisi näin hyvin ilman lenkkejäni. Täytyy pitää kiinni niistä ittelle tärkeistä asioista, ja vaalia niitä. Pärjää paremmin ittensä kanssa, samoin toisten. Jos on omaan elämäänsä ja olotilaansa tyytyväinen, jaksaa paremmin olla iloinen muista ja panostaa ihmissuhteisiinkin. Jee, ollaan onnellisia ja silleen.

Olipa onnistuneet bileet! Kihlapari oli upea ja tanttu kaunis alkuillan;) Eilinen olikin sitten pelkkää löhöilyä. Päästiinkin takas Härmään vasta aamulla, ku jäätiin Kantriin yöksi. Pojat toimi hienoina kokkeina ja teki meille ranskikset ni päästiin erittäin täysillä mahoilla nukkumaan. Oli siel muutenki kivaa, eikä vaan hyvien ruokien takia.
Tääl on kylmä ja pitäis tarjeta lenkille. No siin hommas onneks tulee kuuma ja hiki. Nyt kyl on vaihteeksi niin vetämätön olo, että tarvinkin kunnon tappolenkin! Sit taas treeni helpottuu viikonlopuks, jos keksitään jotain menoa. Tuskin (ei, en ole pessimistinen vaan realistinen). Serkku muuttaa ihan lähelle, ja aletaan sen kans juokseen yhessillon tällön. Se on jo juossu ekan maratonissa, mut treenaan puoliskaa alle kahen tunnin kans. Kait meille tulee nyt kisa, et kumpi saa sen eka siihen;)