IRC-Galleria

Ai että mutta ottaa aivoon. Ensinnäkin: tajusin, että tarvitsen Ihanan verotodistuksen, koska se on nyt mun puoliso. Toisekseen: apurahahakemuksen ohjeen mukaan tarvitsen virkatodistuksen Ihanasta ja vanhemmistani, jos oikein ymmärsin. Kolmannekseen: säätiölle ei ole puhelinnumeroa josta voisin kysyä miten menetellä, vain maili ja mun tuurilla sitäkään ei lueta. Neljänneksi: Täytyy kirjottaa uudestaan perustelut kun tajusin puolisoni olemassaolon. Viidenneksi: Jos yksikin paperi uupuu, hakemus hylätään. Kuudenneksi: Tämä stressaa ihan älyttömästi. Seitsemänneksi: En pääse verkkopankkiin, selain ei mene sinne. Kahdeksanneksi: Jos en pääse verkkopankiin, en saa maksettua matkoja ja mulla ei ole kuin neljä euroa rahaa kortilla. Niin, ja yhdeksänneksi: Tahdon Ihanan opiskelutodistuksen hakemukseen mukaan, joten sen täytyy mennä hakemaan se. Tämä taas ärsyttää kun ihmisten täytyy ravata eri instituutioissa mun takia. Kymmenenneksi: AHDISTAA.

Tässä kymmenen syytä millä musta saa hermoraunion. Argh!
Ärsyttää tollaset hakemuset ja niiden täyttö. Kysytään varallisuutta ja tuloja kaikilta maailman ihmisiltä, mutta kuitenkaan mm. velkoja ei oteta huomioon. Täytyy liittää kaikenmaailman epäliittyviä todistuksia kaikkien olemassaolosta. Tyhmää! Ja sitten annetaan vielä epäselvät ohjeet jotta varmasti menee hermo. !!!!!

Onneksi tänään pääsee mökille. Mennään Kotaniemeen Ihanan kanssa. Saksan täti ja sen mies on siellä. Porukat lähti maanantaina. Oi Kotaniemi. En ole käynyt siellä kahteen vuoteen. Olisipa kauniit ilmat ja näkyisipä kauniita auringonlaskuja.

Näin unta että oli BodyCombatissa ja ajattelin kuinka ihanaa se on ja kuinka ikävä mulla on ollu sitä, tuumin myös, että mulla oli niin paljon energiaa, että menisin vielä kuntosalille sen jälkeen. Aamulla herättyäni totesin että täytyy päästä liikkumaan. Selkäkin alkaa taas olla kipeä. No, viikonloppuna pääsee uimaan, se helpottaa. Voisi käydä mahdollisesti soutamassakin. Tosin en osaa, mutta pääseepä Ihana nauramaan mulle.

Eilen oli vähän kipe olo. Nukahtelin päivällä, silti nukuin hyvät yöunet. Tosin nyt on paljon parempi olo, eikä kurkkukaan ole niin kipeä enää. Ostin toissapäivänä 30l repun, löysin kolmellakympillä. Syksyllä saan sinne mahtumaan opiskelujutut ja liikuntavermeet. Pääsen suoraan yliopistolta liikkumaan. Ei tartte kantaa kaikenmaailman kasseja mukana. Kätsää.
Tänään tuli postissa mun ISIC-kortti. Täytyi käydä ottamassa kuva sitä varten automaatissa. Näytän aika kamalalta. Siinä mulla ei ole meikkiä, näytän kalpealta ja väsyneeltä. Kuvasta tajuaa myös hiusten värjäystarpeen. Mutta sen siirrän pois ajatuksistani syksyyn asti. Kunhan vaalentava aurinko lakkaa vaikuttamasta, värjään taas. Siihen asti vain on näytettävä kamalalta.
Siivosinkin aamulla. Pesin vessan, tiskasin ja pyyhin pölyt. Järjestin myös pöytäni. Brita ja Dieter tulee käymään täällä sunnuntaina samalla kun tuovat meidät kotiin. Täytyy olla siistiä. Hajotin muuten kenkäni alkuviikosta. Tarttui jotenkin polkimeen ja pohja irtosi osittain. Toisen kengän olen jo korjannut aiemmin samasta syystä. Uusia en osta tänä kesänä. Saavat kestää vielä tämän kesän, enis kesänä sitten jos olisi vaikka rahaa.
Oi saisinpa sen apurahan! Murehdituttaa ja on irrallinen olo. Täytyy vaan koittaa lakata murehtimasta ja mennä tekemään jotain muuta. Voisin pakata ja sitten tehdä jotain epäjärkevää joka vie ajatukset muualle.