IRC-Galleria

Aamun circuit ja suihku tehty, päivä alkaa hyvin. Ajattelin aloittaa tämän vuoden raamattuni lukemisen kohta. Sitten lähden kaupunkiin hoitamaan pisneksiä. Sitten takaisin lukemaan ja illalla vielä joogavenyttelyyn.
Luin erään ystäväni Päiväkirjaa. Sydämessäni tuntuu pahalta, haluaisin auttaa. Tiedän tunteen jonka hän tuntee. Kaipaus on ikävää. Tahtoisin lohduttaa, ottaa syliini ja antaa pienen palan hellyyttä ja ystävyyttä, tietysti ystävyyden rakkauttakin. Kyseinen ystävä on yksi niistä rakkaimmista, ja kun rakkaimmilla on paha olla, se sattuu minuunkin. Olisipa hän lähempänä. Tahto auttaa on niin suuri, mutta valitettavasti en voi tehdä paljoa. Vaikka kuinka tahtoisin. Se raastaa. Kun ei voi auttaa. Olen kokenut sen liian monta kertaa. Ei voi kun katsoa vierestä, mitään ei voi tehdä. No, ehkä voisin tällä kerralla hieman helpottaa. Tahtoisin enemmän kaksinkeskeisiä keskusteluja. Yhdessä pohtiminen auttaa. Yleensä. Minua ainakin.
Onneksi itselläni on rakkaita ihmisiä joiden kanssa pohtia. Se helpottaa huomattavasti omaa oloani. Voisinpa helpottaa muidenkin oloa. Kaipaan kaukaisia ystäviäni.
Olen niin onnellinen tällä hetkellä. Tahtoisin jakaa sitä onnellisuutta muillekin. Ota tästä rakas ystäväni hieman onnellisuutta. Voi paremmin. Kaikki kyyneleet eivät ole pahasta, eivät myöskään nämä joita nyt vuodatan.

Tuijotettiin koneen ruutua koko eilinen ja tämä päivä. Vähän on huono omatunto kun en avannutkaan kirjaa. Varsinkin kun se painaa kuin synti ja raahasin sen tänne asti. Kävellen. Vähän niinku se sormus.
Aino on Jyväskylässä ja pitäisi nähdä se huomenna. Samalla menen hoitamaan asioita kaupungin suuntaan. Aamu pitäisi lähteä mukavasti käyntiin kun herään tarpeeksi aikasin ja menen liikunnalle. Uusi kurssikin alkaa ens viikolla. Lisää biokemiaa. Ja toinen sitä seuraavalla. Jei.

Nukuin yöni liian pienessä sängyssä koneen hurinassa. Mutta aamulla heräsin rakkaani vierestä. Ihanaa.
Ulkona paistaa aurinko ja kun näkee vain taivaan ja puun latvan, voin kuvitella että olisi kevät. Tai kirpeä pakkaspäivä.
Näin unta että olin Bulgariassa. Tahtoo etelänmaille...
Tänään pitäisi kai mennä elämä on peliä juttuun. Elämä on. Mutsis on.

Tentti oli ja meni. Huono omatunto jäi hetkeksi, koska sain sen valmiiksi tunnissa. Mutta vastasin kaikkiin ja tiesin jopa kaikesta ainakin jotain. Ihan kivasti tuntui menevän, vaikka ulkoasu pelästytti ensin. Oli pidempiä lauseita ja englannin kieliset kysymykset samassa. Kaikki liittyi mitokondrioon, proteiineihin ja ATPn synteesiin. Sinänsä tylsä tentti. Mutta kerrankin piirtämistä, piti piirtää mitokondrio (helppoa) ja ATPsyntaasi (ei niin helppoa). Nyt alkaa tämän vuoden raamatun luku.
Sain tänään ostettua copycardin. Saisinpa pian kopioida jotain tärkeää.
Tunnin päästä salille ja venyttelyyn.
Tarmo sanoi että voisi laittaa tänään peilin seinään ja ajattelin laittaa cd-torninkin taas seinälle. Kaadan sen jatkuvasti kun se on niin kiikkerä.
Siivosin eilen hyvin, joten voin viikonloppuna unohtaa siivoomisen. Ihanaa. Nyt muuten alkoi mun viikonloppu. Ihanampaa.

Alan taas saavuttaa sen kliimaksin. Tuntuu hyvältä.
Galleria näyttää mulle uuden kommentin, vaikka sellaista ei ole. Haamuja.
Ajattelin siivoilla tänään vähän, niin ei tarvitse viikonloppuna. Kukka läksi Kuopioon, The House is Mine, MINE!! Muaha.
Haluaisin lumen jäävän lopullisesti, tylsää jos (ja kun) taas tulee pimeetä ja harmaata. Ja loskat. Tymää.
Vielä viikon olen teini. Kamalaa.
Unelmoin aikuisuuden päivistä, kun olen tärkeä ja unelmieni työpaikassa. Kotini on juuri sellainen kun olen haaveillut. Omakotitalo ja muutama muksu kotiorjina. Ja ihana mieheni.
Ikean sivuilla surfaaminen ei tee hyvää.

Eilisen tentti siirrettiin perjantaille. Ihan tyhmää, olisin suonut sen olevan tänään. Inhottavaa koittaa saada itsensä taas siihen kliimaksitilaan, kun tuntuu, että osaa jotain. Se vaatii niin paljon keskittymistä ja energiaa. Tänään en enää lue yhtään, huomenna koitan saavuttaa sen huipun ja koitan säilyttää sen parjantaiaamuun asti. Ärsyttävää.
Eilisen lenkin tuloksena jaloissa rakot ja reidet jumissa. Tänään bodyyn tai combaticiin. Kivaa.
Nyt jotain kummallista pari tuntia ennen tilastotiedettä. Tylsää.

Sain kuulla päiväkirjasta luotettavasta lähteestä ja päätin kans koittaa.
Tänään olisi ollut biokemian tentti, ja olisin pärjännyt hyvin, ellen paremmin. Ongelmaksi muodostui 5min tentin alkamisesta tapahtunut palohälytys. Rakennus oli tyhjennettävä, ja pihalla hytistessämme (ja toivoessa että tentti jatkuisi, ja reilun pelin henkeä ylläpitän kukaan ei uskaltanut keskustella tentistä) tentaattori tuli ilmoittamaan, että huomenna uusi tentti, uusin kysymyksin. JES!
Siis tämäkin ilta ja huominen päivä menee lukemiseen. Menee varmasti tilastotieteen päälle (mikä ei normaalisti haittaisi, mutta NYT HAITTAA). Jos kysymykset ovat vaikeampia, käyn vääntämässä palohälytyksen uudestaan päälle. Ihan varmasti käyn.
Kaiken lisäksi haalarien yksi sponsori ilmoitti ettei voi maksaa haalaritilille, koska se on yksityinen. Mutta sain asian kuntoon.
Kohta lähden purkamaan ärsytystäni lenkille, tai vähintään puhisen kotona painojen ja lattian kanssa. Aerobody ei tänään riitä.