IRC-Galleria

Aamun circuit ja suihku tehty, päivä alkaa hyvin. Ajattelin aloittaa tämän vuoden raamattuni lukemisen kohta. Sitten lähden kaupunkiin hoitamaan pisneksiä. Sitten takaisin lukemaan ja illalla vielä joogavenyttelyyn.
Luin erään ystäväni Päiväkirjaa. Sydämessäni tuntuu pahalta, haluaisin auttaa. Tiedän tunteen jonka hän tuntee. Kaipaus on ikävää. Tahtoisin lohduttaa, ottaa syliini ja antaa pienen palan hellyyttä ja ystävyyttä, tietysti ystävyyden rakkauttakin. Kyseinen ystävä on yksi niistä rakkaimmista, ja kun rakkaimmilla on paha olla, se sattuu minuunkin. Olisipa hän lähempänä. Tahto auttaa on niin suuri, mutta valitettavasti en voi tehdä paljoa. Vaikka kuinka tahtoisin. Se raastaa. Kun ei voi auttaa. Olen kokenut sen liian monta kertaa. Ei voi kun katsoa vierestä, mitään ei voi tehdä. No, ehkä voisin tällä kerralla hieman helpottaa. Tahtoisin enemmän kaksinkeskeisiä keskusteluja. Yhdessä pohtiminen auttaa. Yleensä. Minua ainakin.
Onneksi itselläni on rakkaita ihmisiä joiden kanssa pohtia. Se helpottaa huomattavasti omaa oloani. Voisinpa helpottaa muidenkin oloa. Kaipaan kaukaisia ystäviäni.
Olen niin onnellinen tällä hetkellä. Tahtoisin jakaa sitä onnellisuutta muillekin. Ota tästä rakas ystäväni hieman onnellisuutta. Voi paremmin. Kaikki kyyneleet eivät ole pahasta, eivät myöskään nämä joita nyt vuodatan.