IRC-Galleria

Lontoosta palattuani olin aluksi todella alakuloinen,
mutta masennukseni katosi nopeasti, kun Ellu eräänä kauniina tiistaina
pakotti minut hänen, Tuijan ja Tuulian kanssa katsomaan Pitsimissi-kauneuskilpailua.
Pitsimissi-kilpailu järjestetään vuosittain kotikaupungissani, Pitsiviikolla.
Aivan, kotikaupunkini on omistanut kokonaisen viikon pitsille.

Tänä vuonna pääsin sentään helpolla,
Pitsimissi-kisan lisäksi osallistuin vain viikon loppuhuipennukseen, Mustanpitsin Yöhön.
Viime vuonna eksyin jostain kumman syystä saksalaisteemaa noudattaneeseen
puhallinmusiikkitapahtumaan, jossa näin viihdeartisti Dannyn paljaan takamuksen.

Mutta toisaalta, tein viime kesänä paljon hullumpiakin juttuja.


Mustanpitsin yötä edeltäneenä yönä olin oivaltanut,
että kesäyöt ovat liian lyhyitä nukkumiseen ja
lähtenyt ihailemaan auringonnousua läheiselle rannalle.
Siitä johtuen olinkin kohtalaisen väsynyt perjantai-illalla.

Valmistautuessani viettämään Mustanpitsin Yötä,
löysin hiuksistani nuudelin palan ja kaaduin rappusissa alasti.

Kokosin kaikesta huolimatta itseni nopeasti ja lähdin tapaamaan Sallaa,
jolla oli samaisena perjantaina syntymäpäivät.
Suuntasimme Sallan kanssa Keskuspuistoon
katsomaan Dystamian keikkaa ja juomaan skumppaa.

Sen jälkeen kävimme taidenäyttelyn avajaisissa.
Siellä ei ollut skumppaa.

Myöhäisiltaani sisältyi muun muassa paljon entisiä, nykyisiä ja tulevia ystäviä,
Virve Rostin vauhdikas keikka, ja epämääräiset Euroviisu-pippalot Rauman lähiössä.
Mutta ei mustaa pitsiä.


Seuraavana aamuna minun oli tarkoitus lähteä Tuulian,
Jeren ja Jeren veljen kanssa Karmarockiin, mutta rahaongelmat estivät lähtöni.
Viime vuonna estymiseni syy oli väsymys.
Ehkä vielä joskus myönnän itselleni,
etten koskaan tule pääsemään perille asti.

Olen varma, että minulla olisi ollut hauskaa Karmarockissa,
mutta ei minun päiväni Raumallakaan huono ollut:
katsoin tv.stä 80-luvun suosikkisarjaa, Macgyveria,
minkä loputtua minun oli pakko käydä ostamassa pizzaa
ja vuokraamassa huono romanttinen komedia.

Kävellessäni takaisin kotiin pizzani ja romanttisen komediani kanssa,
järkytyin taas kerran eräästä raumalaispariskunnasta,
jonka osapuolet koordinoivat aina asusteensa.
Tällä kertaa heillä molemmilla oli punainen paita ja siniset housut.


Eräänä kauniina kesäaamuna valmistauduin jo hauskaan kesäpäivään,
mutta hylkäsin kaikki ihanat suunnitelmani kyllästyttyäni täysin
kahteen psykoottiseen lintuun, jotka ovat vallanneet ikkunalautani.
Ne mielipuolet räkättävät siinä taukoamatta, ja tuijottavat minua.

Kerrottuani äidilleni, että jos asiaan ei pian tule muutosta,
saatan heittää kyseisiä pirulaisia leivänpaahtimella,
hän näki sopivaksi siirtää viisauttaan uudelle sukupolvelle,
ja kertoi minulle, että sen jälkeen minulla ei välttämättä
enää olisi toimivaa leivänpaahdinta.
Kiitos, äiti.

Saatuani nämä tarpeelliset elämänohjeet,
sain viimein nähdä Tuulian hääpuvun.
Se oli uskomattoman kaunis.

Nähtyäni kyseisen leningin, tunsin oloni hieman lemmenkipeäksi.
Asiaa ei auttanut se, että maukkaan illallisen jälkeen
katsoin Tuijan ja Ellun kanssa romanttisen komedian,
jonka jälkeen kaipasin vielä enemmän romanssia elämääni.

Onneksi saman päivän myöhäisilta, jonka vietin Ellun kanssa
hänen entisen koulunsa keinuissa, sai minut ajattelemaan
jotain muuta kuin mahdollisia romanttisia kohtaamisia kuutamon alla.
Enhän minä sellaisia tarvitse.


Romantiikannälkäni tyrehdyttyä pystyinkin taas nauttimaan loppukesästäni täysin rinnoin.
Nautittuani aurinkoisesta päivästä puistossa Jennun kanssa,
kävin syömässä Tuulian luona, ja illalla ajauduin Ellun seuraan.
Minä ja Ellu olisimme halunneet lähteä Yyterissä järjestettäviin nudistipippaloihin,
mutta sen illan kuskimme ei innostunut asiasta.

Seuraavana päivänä, yhä pettyneenä siitä, ettemme olleet saaneet osallistua
hurmiolliseen joukkoalastomuuteen, suuntasimme Ellun kanssa Nikon luo grillijuhliin.
Istuimme Nikon kauniilla terassilla hänen uima-altaansa ja hänen jättitrampoliininsä
vieressä kynttilänvalossa ja ihailimme tähtitaivasta.
Oli oikein kaunis ilta.

Muutaman tunnin unien jälkeen lähdin Tuulian, Jeren ja Ellun kanssa Tampereelle.
Syötyämme pitkän lounaan American Dinerissa,
kyseisen raflan tarjoilija yritti varastaa aurinkolasini.

Särkänniemeen päästyämme huvipuiston työntekijä heitti roskia minua päin.
Ei se ollut ollenkaan mukavaa.


Särkänniemessä saimme kaikki kohtalaisen nopeasti tarpeeksemme kiljuvista lapsista
ja vetäydyimme Särkänniemen anniskelualueelle, jota en uskonut sieltä löytyvän.
Tuulia ja Jere jaksoivat pienen tauon jälkeen kiertää lapsen innolla laitteesta toiseen,
mutta minä ja Ellu vetäydyimme syrjäiselle puistoalueelle suunnitelemaan tulevaa.

Illalla jouduimme palaamaan Raumalle.

Viimeisellä kesälomaviikollani äitini värväsi minut remontoimaan asuntoa,
jonka hän oli ostanut kyseisen asunnon entisen asukkaan kuoltua.
Kämpän kaapista löytyi pieni muovinen joulukuusi,
ja äitini innostui hieman liikaa siitä, että hänen uudessa sijoitusasunnossaan
asunut vanhus oli kuollut, ja jättänyt meille kauniin joulukuusen.


Onneksi remontti vei vain pienen osan päivistäni,
ja pystyinkin taas osallistumaan Nikon järjestämiin grillijuhliin.
Grillailu jäi juhlissa vähemmälle, koska jossain vaiheessa epäonnistuttuani
ensimmäisessä taskuvarkausyrityksessäni ja syötyäni koiranruokaa
päädyin Ellun ja Nikon kanssa Rauman satamaan puhumaan ruisleivästä.
Hetkeä myöhemmin Joonas ilmestyi paikalle ja hyppäsi uimaan.

Häiriöistä (Joonas) huolimatta huomasimme Ellun kanssa,
että ainoa asia, mikä puuttui täydellisestä kesäyöstä, oli kirkas tähtitaivas.

Tunnin kauneusunien jälkeen nautin kauniista kesäpäivästä Ellun, Nikon ja Lennin kanssa.
Nautintoni päättyi nopeasti, koska jouduin äitini kanssa rautakauppaan.

Rautakauppakauhujen jälkeen äitini pakotti ihanimman
(ja ainoan) lapsensa työskentelemään aamuyöhön asti.
En taidakaan kannattaa enää lapsityövoimaa.