IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Jerrynova

Jerrynova

Because love rules, baby

en tiedäTorstai 21.12.2006 16:08


Minua harmittaa ajoittain suunnattomasti se, että minusta on tullut niin vanha,
että minulta odotetaan jo sivistynyttä ja aikuismaista käytöstä.
Enää en voi vain itkeä ja huutaa ja heittäytyä kaupan lattialle
jos jokin asia ei miellytä minua tai jos äiti ei osta karkkia.
Toisaalta, nykyään ostan itse makeiseni,
joten mitäs minä tässä turhaan valitan.

Ehkä minun pitäisi lähteä ostamaan karamelleja.

The Beautiful OrdinaryKeskiviikko 20.12.2006 16:19


Tuijotin torstain ja perjantain välisenä yönä ulos ikkunasta,
koska olen omituinen, ja näin yötaivaalla merkillisiä valoilmiöitä.
Yleensä niin musta taivas muuttui yhtäkkiä säkenöivän vihreäksi, aaltoilevaksi smaragdimereksi.
Ne saattoivat olla revontulia.
Ne saattoivat myös olla tappavaa radioaktiivista säteilyä läheisestä ydinvoimalasta.

Seuraavana päivänä, häkeltyneenä yöllisistä näyistäni,
kävin Jennin kanssa lounaalla ja jouluostoksilla.

Myöhemmin samana päivänä, jonotettuani Postissa jo 30 minuuttia,
innostuin huomatessani, että jonossa edessäni oli enää vain yksi ihminen.
Tuskani ei ollut kuitenkaan ohi, ei.

Edessäni ollut vanha rouva ei millään pystynyt käsittämään,
miksi Postin työntekijät eivät suostuneet lähettämään hänen pakettejaan ilman,
että niissä on osoite, johon ne pitäisi toimittaa.
Ajatus, että hänen pitäisi muistaa lahjan saajan osoite oli hänestä täysin kohtuuton.

Päästyäni eroon vanhuksesta ja Postista,
suuntasin maittavien eväiden kera Tuulian luo viettämään rattoisaa iltaa.
Sain selville paljon tärkeää tietoa manaateista.
Se oli ihanaa.


Lauantaina olin suurissa pikkujoulupippaloissa, joihin Joulupukkikin ilmestyi.
En päässyt pukin syliin, mutta onneksi pukki tuli kassit täynnä ja keppi kovana.
Pukki antoi minulle lahjaksi huumausaineita, jotka aiheuttavat huulisyöpää.

Saman illan aikana ystäväni Julia nimesi lemmikkieläimensä Jerryksi.
Se oli ihanaa.

Myöhemmin samana iltana, temmeltäessäni Onnelassa,
huomasin, että Tuulia soitti minulle keskellä yötä.
Lupasin olla hänen ovensa takana kahdeksan minuuttia myöhemmin.
Tasan kahdeksan minuuttia myöhemmin kiipesin paloportaita pitkin
koputtelemaan Tuulian makuuhuoneen ikkunaan, koska hän ei avannut ovea ajoissa.

Lähtiessäni Tuulialta kotiin ulkona satoi lunta ja kaikki oli valkoista.
Vihaan lunta.


Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pohdin,
mitkä kirjaimet ovat feminiinisiä ja mitkä maskuliinisia.

Maanantaina luulin viimein, että ymmärrän ihmisiä.
Tai ainakin joitain ihmisiä.

Tiistaina muutin mieleni.

Ymmärsin taas kerran, että vaikka joskus luulisinkin ymmärtäväni,
lopulta ymmärrän, etten olekaan ymmärtänyt ollenkaan.
Ymmärrätkö?

EhkäTorstai 14.12.2006 11:19


Kävin perjantaina vuokraamassa elokuvan, joka pelasti minun ja Tuulian ystävyyden.
Vietimme siis perjantai-illan katsoen omituisia elokuvia ja nauttien kirsikan makuisia virvokkeita.
Minulla oli mukanani pakastemarjoja.

Lauantaina tutustuin paikalliseen pub-tarjontaan Jennun avustuksella.
Se oli melkein yhtä hauskaa kuin peräsuolen tähystys.

Sunnuntaina en pukenut housuja jalkaani koko päivänä.
Makasin vain kotona ja katsoin elokuvia tunnetuista sarjamurhaajista.
Illalla menin sänkyyn, sammutin valot, aioin mennä nukkumaan.
Niin ei kuitenkaan käynyt, koska makuuhuoneeni muuttui oranssiksi.
Ilmeisesti naapuritaloni asukkaat ovat päättäneet hankkia uusia puutarhavalaisimia.
Olen onnellinen heidän puolestaan.

Maanantaina, huonosti nukutun yön jälkeen, yritin puhua lapsityövoiman puolesta.
En saanut kannatusta aatteelleni.

Sinä iltana, huomattuani, etten todellakaan osaa leipoa,
päädyin huonossa seurassa erääseen irlantilaistyyliseen pubiin.
Kotiin päästyäni huomasin, että kattoni vuotaa.


Tiistaina kävin Sallan kanssa lounaalla ja puhuin tuhmia.
Myöhemmin samana päivänä selvitin Omar-makeisten mysteerin.
Viimeinkin tiedän kaiken.

Keskiviikkona, vapaapäiväni kunniaksi, istuin Jennin kanssa tuntikausia eräässä kahvilassa.
Minä söin kolmioleivän ja me keskustelimme homppeleista ja Lontoosta.

Illalla suuntasimme Onnelan sinkkujen pikkujouluihin.
Näin kaksi erittäin huonosti tanssivaa herrasmiestä
ja lähdin illan päätteeksi yksin kotiin syömään voileipiä.
Paidassani oli keltainen tarra, missä luki "Ehkä".

Tänään aamulla heräsin siihen, kun joku vieras mies ryntäsi makuuhuoneeseeni.
Hän oli tullut korjaamaan kattoni.
Televisiosta tuli Golden Girls ja minä olin onnellinen,
mutta remonttimieheni piti niin kovaa meteliä,
etten pystynyt keskittymään televisioon.
Se teki minut surulliseksi.

Ei ole häpeä olla nopeaTorstai 07.12.2006 16:05


Heräsin viime viikon perjantaina liian väsyneenä, ehdittyäni nukkua vain muutaman tunnin ajan.
Noustuani ylös huomasin, että sää joulukuun ensimmäisenä päivänä oli +8 ja aurinkoista.

Ehdin jo luulla, että siitä olisi tullut hyvä päivä.
Voi, kuinka väärässä olinkaan.

Keskustelin aamulla tyhjänpäiväisiä Ellun kanssa,
kun meidät yhtäkkiä huijattiin jonkinlaiseen yhteislaulutilaisuuteen.

Sen jälkeen osallistuimme Aids-aiheiselle luennolle Kansainvälisen Aidsin vastaisen päivän kunniaksi.
Hetkeä myöhemmin päädyin Sallan, Nooran ja Ellun kanssa tilaisuuteen,
jossa esiintyi jostain syystä pullukoita mies-cheerleadereita.

Päivän vaihtuessa iltaan kävin Terhin, Tuulian äidin ja Tuulian isoäidin kanssa kahvilla, vahingossa.
Illalla suuntasimme Terhin kanssa Jennin ylioppilasjuhliin.
Join liikaa boolia ja katsoin tositv:tä Jennin mummon kanssa.

Juhlien päätyttyä yritin Onnelassa opettaa sukupuoli-pelin sääntöjä Jennin serkulle,
joka sai kunniakseen kauniin lempinimen "se espoolainen".
Se ei johdu ollenkaan siitä, etten muista hänen nimeään.


Lauantaina kävin Ellun kanssa katsomassa maailman huonoimman kauhuelokuvan.
Onneksi olimme molemmat ottaneet paljon alkoholia mukaan elokuvateatteriin.
Elokuvan jälkeen kävimme maailman huonoimmalla illallisella.
Onneksi olimme molemmat ottaneet paljon alkoholia mukaan ravintolaan.

Illallisen jälkeen päädyimme erittäin epämääräisten tapahtumien seurauksena
Hennan ja Vitalin kanssa Hennan uuteen kämppään, jossa meitä pidettiin panttivankina aamuun asti.

Sinä iltana sain viimeinkin selville, miksi jotkut ihmiset ryhtyvät koulukiusaajiksi.
Kiusattuani Vitalia, ymmärsin, että se on todella hauska ja palkitseva harrastus.

Sunnuntaina lähdin Ellun ja Nooran kanssa Turkuun.
Ostin erään vaatekappaleen, jota olen aina vihannut, mutta joka on lähiaikoina tullut muotiin.
Shoppailureissun jälkeen kävimme illallisella loistavassa kiinalaisessa ravintolassa.
Sen jälkeen kävimme Lenni-Kalle Taipaleen ja Zarkus Poussan Jazz-joulukonsertissa.
Se oli oikein mukavaa.

Hyvässä seurassa se olisi ollut jopa erittäin mukavaa.

Maanantaina kiersin Rauman kirpputoreja etsien itselleni mielenkiintoisia asusteita.
En löytänyt itselleni mitään muuta kuin epämääräisen ihottuman, joka ei lähde pois.

Tiistaina tein Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi ainoan asian,
minkä kunnollinen suomalainen voi tehdä - järjestin naamiaiset.
Kutsuin suurehkon joukon ystäviäni, mutta suurin osa kutsutuista jätti tulematta,
koska he ovat itsekeskeisiä ääliöitä. En ole silti ollenkaan vihainen.

Hauskan illan jälkeen Kesä-Esa-minä, Pinkkityttö, SuperGirl ja Pikku Myy suuntasimme
yllättäen siihen yhteen yökerhoon, joka Raumalta löytyy, Onnelaan.
Minulla oli luultavasti ihan mukava ilta.

Keskiviikkona kävin äitini kanssa Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi
pitkällä illallisella kiinalaisessa ravintolassa, jonka nimi on Kiinalainen Ravintola.


I control the weather with my penis.Torstai 30.11.2006 16:35


Minulle on joskus sanottu, että vanhat mummot ovat mukavia.
Enää en usko kaikkea, mitä minulle väitetään.
Olin pahaa-aavistamattomasti ruokaostoksilla.
Kassalle päästyäni pudotin kolikon kaupan lattialle.
Näin takanani kassajonossa seisseen kiltinnäköisen vanhuksen
kumartuvan selkävaivoistaan huolimatta ja hämmästyin siitä,
miten mukava ihminen tämä vanha mummo oli.
Voi kuinka väärässä olinkaan.

Mummo nappasi kolikon, minun kolikkoni, työnsi sen taskuunsa
ja hymyili minulle hilpeästi, paljastaen upouudet tekohampaansa,
jotka hän oli epäilemättä hankkinut pieniltä lapsilta varastamillaan rahoilla.


Kävin viime viikon keskiviikkona Terhin ja Julian kanssa Hesburgerissa
ja törmäsin elämäni suurimpaan mysteeriin: Omar-makeisiin.
Takkini vasen tasku oli täynnä Omar-makeisia.
Epäilen, että se oli Tuulian tekemä sairas käytännön pila.

Torstaina söin maapähkinävoita suoraan purkista ja kuuntelin PMMP:n uutta levyä
samalla, kun Kiitospäivän kalkkunani valmistui uunissa.

Saatuani kalkkunan lähes kauniina ja maukkaana pöytään,
Ellu, Tuija ja Henna liittyivät seuraani nauttimaan tästä ihanasta juhlasta.
Kaikki muut jättivät tulematta. Heitä ei kutsuta enää ensi vuonna.

Perjantaina joimme Tuulian kanssa halpaa punaviiniä ja katsoimme sosiaalipornoa tv:stä.
Sen jälkeen tutustuimme sosiaalipornoon Internetin välityksellä.
Työministeriön sivuihin tutustuessamme saimme tietää,
että Helsingissä olisi avoin työpaikka Lapsityön ohjaajalle.

Näyttäessäni Tuulialle David Hasselhoffin taiteellisen musiikkivideon
"Hooked On a Feeling" Tuulian koira sekosi ja juoksi sängyn alle piiloon.
Ehkä minun nyt on pakko uskoa, että se, mitä kaikki minulle väittävät, on totta.
Kaikki eivät pidä David Hasselhoffista.

Illan vaihtuessa yöhön kuuntelimme Pekka Saurin neronleimauksia,
ja Tuulia kertoi minulle, että sokeat ihmiset eivät nuku.


Lauantaina join cocktaileja ja katsoin televisiota kunnes Terhi saapui piristämään iltaani.
Suuntasimme Terhin luo ja tyhjensimme pullon halpaa punaviiniä.
Olimme aiemmin luvanneet, että ottaisimme osaa Elskan pippaloihin,
mutta teimme kylmäveriset oharit ja vietimme iltaa Tuulian kanssa.
Ostin Tuulialle vaniljasiiderin, koska tiesin, että sen jälkeen hän on helposti suostuteltavissa.
Juoneni onnistui, ja Tuulia suostui lähtemään kanssamme paikalliseen yökerhoon tanssimaan.

Käsitykseni Tuuliasta muuttui täysin, nähtyäni hänen tanssivan YMCA:ta ja Macarenaa.

Onnelan vessassa jouduin mukaan vedonlyöntiin ja hävisin.
En maksanut velkojani, joten jouduin pakoilemaan kiharahiuksista miestä koko illan.

Terhi varasti tosi-tv-julkkiksen stetsonin
ja riisui kyseisen herran paidan hänen päältään.
Minä pistin jääpalan housuihini.

Seuraavana päivänä Tuulia ja Jere ilmestyivät yllättäen kotioveni taakse.
He heittivät minut edellistä iltaa häpeävän Terhin luokse.


Sympatiani liikuntakyvyttömiä kohtaan kasvoi huomattavasti satutettuani jalkani maanantaina.
Päätin silti purra huultani ja kestää kipuni
lähtiessäni seuraavana päivänä Terhin kanssa ostoksille ja lounaalle.

Keskiviikkona kävimme Terhin kanssa Rauman Kaupunginteatterin pukuvuokraamossa.
Minusta tullee Don Johnson, koska ampiaispuku ei imarrellut kurvejani.

Mielenkiintoisten pukujen jälkeen suuntasin mielenkiintoiselle illalliselle:
suurimman osan illasta join punaviiniä yksin, koska seuralaiseni juoksi
toistuvasti ulos ravintolasta puhumaan puhelimessa.
Ilmeisesti en ollut riittävän mielenkiintoista seuraa.

Nobody likes an eager beaverKeskiviikko 22.11.2006 16:06


Olen lähiaikoina alkanut käyttää julkista liikennettä.
Aluksi se hävetti minua suunnattomasti,
mutta nyt olen jo melkein tottunut siihen.

Viime viikolla eräänä kauniina syysaamuna - tiistaina - suuntasin tavalliseen tapaan
kotini läheiselle bussipysäkille olettaen, että pääsisin taas kätevästi määränpäähäni.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Bussia ei tullut ollenkaan.
Lähdin takaisin kotiin nukkumaan.

Pitkien päiväunien jälkeen suuntasin Terhin, Tuulian ja Jeren kanssa illalliselle.
Odotimme kaikki innokkaina herkullista ruokaa ja hyvää palvelua amerikkalaistyylisessä ravintolassa, jonka olimme valinneet sen illan kohteeksemme.
Ruoka oli kohtalaisen hyvää, mutta tarjoilijamme näytti ja haisi pubiruusulle.
Se oli minusta hieman epämiellyttävää.


Illallisen jälkeen, päästyäni kotiin, kuulin puhelimeni soivan.
Soittaja oli äitini.
Hän kysyi, mitä tein.
Kerroin hänelle, että katsoin Pamela Andersonin uutta komediasarjaa televisiosta.
Äitini ilmoitti minulle, että hän oli edellisenä iltana katsonut Pamelan ja Tommy Leen
eroottissävyisen "kotivideon", eikä sen takia pysty enää katsomaan kyseistä tv-ohjelmaa.
Sitten hän lopetti puhelun.


Seuraavana päivänä, likvidoituani kaikki osakkeeni, lähdin Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
nauttimaan suomalaisista kulttuuririennoista Viking Linen risteilyalukselle.

Sitkeän mustekalan ja halvan viinin jälkeen minua pyydettiin poistumaan naisten wc:stä.
Kysyin laivan vartijalta, saisinko leikkiä hänen isolla aseellaan,
mutta se ei kuulemma virka-aikana ole sallittua.

Tytöt pakottivat minut Janne Tulkin keikalle.
Onneksi minulla oli taskumatti mukana.
Laivan yökerho oli täysin autioitunut keskiviikko-illalla,
joten pelasimme sukupuoli-peliä keskenämme.

Seuraavana aamuna Salla kertoi minulle surullisen tarinan cous cousista.
Minä varastin neljä hienoa lautasta ja pelasin sukupuoli-peliä.
Kävimme toistamiseen Janne Tulkin keikalla.


Perjantai-illalla join skumppaa ja katsoin Ostos-TV:tä yksin kotona.
Naapuristani kuului valtavaa möykkää.
Naapurini oli järjestänyt luonaan kotipippalot.
Naapurini ei ollut kutsunut minua kyseisiin pippaloihin.
Ei minua harmittanut ollenkaan vaikka minua ei kutsuttukaan naapurini juhliin.


Lauantaina kävin isäni kanssa eräässä Pubissa viskilasillisilla.
Ventovieras mies, joka kertoi nimekseen Rauno,
antoi minulle 90€ ja kertoi rakastavansa minua.

Sen jälkeen suuntasin Jennin kanssa toiseen Pubiin.
Illan päätteeksi päädyin Jennin ja Terhin kanssa Onnelaan.
Ahdistavat parisuhdedraamat ympäröivät meitä,
joten lähdimme Terhin kanssa pizzalle.

Sunnuntaina söin kylmää pizzaa ja katsoin Lost In Translationin kolmannen kerran.
Tällä kertaa jopa pidin siitä, tavallaan.
En pukenut vaatteita päälleni koko päivänä.

Sen jälkeen elämässäni ei ole tapahtunut mitään.

You don't have to be rich to be my bitch.Maanantai 13.11.2006 15:25


Minä, Ellu, Noora ja Julia kävimme viime viikon tiistaina Porin Prikaatin Varuskunnassa.
Päivästä saamani kokemukset pähkinänkuoressa: kaikki miehet siellä olivat samannäköisiä
ja Ellu pahoinpiteli erään ihmisen itsepuolustusharjoituksissa.

Keskiviikkona Ellu, Noora, Salla ja Juuso tunkeutuivat kotiini ja joivat baarikaappini tyhjäksi.
Illan päätteeksi löysin itseni Onnelasta, tanssimassa pöydällä, sairaalloisen halpojen juomien jälkeen. Nyt ymmärrän, miksi jotkut ihmiset vastustavat halpaa alkoholia.
He ovat selvästikin nolanneet itsensä joskus, alkoholin vaikutuksen alaisena.

Seuraavana päivänä metsästin hapankorppuja Sallan kanssa.
Emme löytäneet niitä mistään.


Nukuttuani univelkani pois päätin perjantaina olla erittäin ahkera.
Luulin jopa, että päivästä tulisi mukava ja leppoisa.
Toisin kuitenkin kävi.

Odottaessani linja-autoa kotini läheisellä pysäkillä,
huomasin, että joku idiootti oli laittanut ikkunalaudalleen erittäin ruman posliinikissan,
mahdollisesti toivoen, että se kamala ilmestys karkottaisi mahdolliset murtovarkaat.
Hetkeä myöhemmin minulle kuitenkin selvisi kylmä totuus - kissa oli elävä, ja se tuijotti minua.
Pelästyin ja vaihdoin bussipysäkkiä.

Bussiin päästyäni luulin, että olin päässyt jo turvaan,
mutta sitten eräs mummo hyökkäsi kimppuuni ja
pahoinpiteli minut puisella kävelykepillään.
Huutelin hänelle solvauksia ja poistuin autosta.

En ymmärrä, miksi kyseisen mummon läheiset eivät sido häntä nippusiteillä kiinni patteriin.

Illalla olin jo toipunut aamun koettelemuksistani ja pystyinkin rentoutumaan niin paljon,
että lähdin ilomielin Sallan ja Nooran kanssa katsomaan Blues Mama Brown Sugar Dixonin
vauhdikasta Blues/Gospel-konserttia, jossa oli pianistina maailmankuulu muusikko,
jonka nimeä en valitettavasti muista. Minusta se mies näytti aivan deekulta.

Valitettavasti konsertin alku oli hieman pitkäveteinen,
joten jouduin turvautumaan vanhaan kikkaan:
pelasin sukupuoli-peliä.

(Sukupuoli-pelissä osoitetaan sormella yhtä näköpiirissä olevaa henkilöä.
Sen jälkeen kaikki pelin osanottajat arvaavat kyseisen henkilön sukupuolen.
Jos äänestyksestä tulee tasapeli, jonkun täytyy käydä kysymässä,
kumpaa sukupuolta kyseinen henkilö edustaa.)

Konsertin jälkeen kävin Sallan, Nooran ja Ellun kanssa illallisella
Rauman suosituimmassa (?) ravintolassa.
Maksoin ylihintaa Daiquirista ja päätin, etten palaa kyseiseen ravintolaan enää koskaan.
Illallisen jälkeen kävimme lasillisilla yökerhossa, joka oli täynnä kasvoja,
joita kukaan meistä ei olisi halunnut nähdä.
Pelasimme taas sukupuoli-peliä.

Seuraavana päivänä palasin edellisen illan ravintolaan,
koska olin jo unohtanut päätökseni ravintolan boikotoinnista.

Lounaan jälkeen tyhjensin Terhin kanssa muutaman viinipullon
ja kävin katsomassa The Devil Wears Prada -elokuvan.

Elokuvan jälkeen tyhjensimme halvan skumppapullon ja suuntasimme Onnelaan.
Sain kauniin naisen puhelinnumeron ja minä ja Jenni vastaanotimme
eroottissävyisen tanssiperformanssin Samppa-nimiseltä turkulaiselta.
Pelasimme myös sukupuoli-peliä.

Tänään Tuulia kertoi minulle, että hän pelkää kurkkupastilleja.
Pelasin myös sukupuoli-peliä.

Kaadoin viime viikon maanantaina lasillisen vettä Eki-nimisen miehen housuille.
Se oli minusta huvittavaa. Eki ei ollut samaa mieltä.

Tiistaina, opiskeltuani Sallan kanssa italiaa, kävin Tuulian kanssa
herkullisella lounaalla ja annoin hänelle tuliaisia, kissa-aiheisia tuliaisia.
Tuulia vihaa kissoja.

Illalla olin suunnitellut kokoontuvani ystävieni kanssa viettämään Halloweenia,
mutta raivoisa lumimyrsky aiheutti sen, että suurin osa "ystävistäni"
jättivät saapumatta - vietin Halloweenin Nooran ja Ellun kanssa,
sipulirenkaita syöden ja pelottavan suuria tisuja kauhistellen.

Keskiviikkona lähdin jo ennen aamunkoittoa Ellun ja Nooran kanssa Helsinkiin.
Olisin halunnut käydä katsomassa Hel Looks -näyttelyn Jugendsalissa,
mutta seuralaiseni halusivat tietenkin ruokaa.
Menimme siis syömään.

Santa Fé:ssä nautitun uskomattoman maukkaan lounaan jälkeen
olisimme halunneet rentoutua viihtyisässä Johto-kahvilassa,
mutta Yleisradio oli päättänyt ihan vain meidän kiusaksemme
kuvata jonkinlaista televisio-ohjelmaa juuri silloin, juuri siellä.
Emme siis rentoutuneet ollenkaan.

Päivän päätteeksi yritimme tunkeutua Studia-messujen VIP-alueelle
ilmaisen viinan bileisiin, mutta se ei onnistunut alkuunkaan.
Lähdimme siis takaisin kotiin.

Paluumatkalla linja-autossa minulle tarjottiin seksiä.
Otin tarjouksen vastaan, mutta tutustuin silti City-lehden deittipalstan tarjontaan.


Seuraavana päivänä söin lounasta Tuulian kanssa, mutta ruoassani oli tilliä.
Se oli kamalaa, koska väitän yleensä kaikille, että olen allerginen tillille,
vaikka oikeasti en vain pidä tillin mausta, ja nyt kun en saanut allergista reaktiota,
Tuulia varmaankin arvasi, etten oikeasti ole allerginen tillille.

Tilli-välikohtauksen jälkeen katsoin Ellun, Sallan ja Nooran kanssa musikaalin,
jossa laulettiin kaikki vuorosanat, aivan kaikki vuorosanat.
Elokuvan loputtua kukaan ei enää laulanut.


Olen onnellinen siitä, että minulla oli taas syntymäpäivä.
Ennen tätä minulla ei ole pitkään aikaan ollut syntymäpäivä.
Syntymäpäivät ovat ihania, koska silloin juhlitaan ainoastaan minua,
minä saan olla kaiken huomion jakamattomana keskipisteenä.
Samasta syystä rakastan myös Vappua ja Guy Fawkesin päivää.

Perjantaina nautin Tuulian, Jeren, Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
seitsemän ruokalajin italialaisen illallisen syntymäpäiväni kunniaksi.

Lauantaina järjestin pienimuotoiset ja kosteat kotipippalot läheisten ystävieni kesken.
Liian monien Tequila-shottien jälkeen löysin itseni Suomen suurimmasta Onnelasta,
jossa Terhi pakotti minut tanssimaan pöydillä pilkkuun asti. Kamalaa.

Viideltä aamulla, käveltyäni 35 minuttia kotiin, huomasin, että olin lukinnut itseni ulos.
Kävelin 35 minuuttia Tuulian ja Jeren luo, toivoen, että voisin viettää yön heidän sohvallaan.
Kännykkäni akku loppui juuri silloin, kun olisin sitä eniten tarvinnut,
joten jouduin kiipeämään paloportaita pitkin koputtelemaan heidän ikkunaansa.

Tuulia olisi halunnut soittaa poliisille, mutta Jere päästi minut onneksi heille yöpymään.


Sunnuntaina, suoritettuani pikasiivouksen, nautin kakkukahvit sukulaisteni kanssa.
Eräs 8-vuotias sukulaispoikani kertoi minulle, että näytän todella vanhalta.
Ehkä minun kannattaisi ostaa syntymäpäivälahjarahoillani silmänympärysvoidetta.
Loput voisin pistää eläkerahastoon.

Sunnuntai-illalla kävin äitini kanssa Rauman Kaupunginteatterissa
katsomassa humoristista musikaalia itsemurhasta.
Ei se ollut ollenkaan niin hilpeä kuin luulin.


Voidaan sanoa, että persoonassani ja käyttäytymisessäni on tiettyjä selkeitä tunnusmerkkejä.
Voidaan jopa sanoa, että minut tunnetaan näistä tunnusmerkeistä.
Yksi asia, mistä kuitenkaan en ole tunnettu, on huolellisuus.
Toinen on asioiden suunnittelu.
Kolmas on ajankäytön hallinta.

Huomasin heikkouteni edellä mainituissa osa-alueissa taas kerran
juuri ennen taannoista lähtöäni rentouttavalle ulkomaanmatkalle.
Hyväntahtoisesta, mutta ajatuksen tasolle jääneestä, suunnittelusta huolimatta
sain pakattua vähäiset matkatavarani pieneen punaiseen laukkuuni vasta minuutteja ennen kuin lähdin matkakumppanini kanssa ajamaan kohti matkamme ensimmäistä etappia, Turkua.


Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävät, että huumorintajuni on ajoittain erittäin omalaatuinen.
Ihmiset, jotka tuntevat minut, yrittävät useimmiten ymmärtää minua ja huumorintajuani.
Nämä ihmiset toivottavasti myös ymmärtävät, miksi osallistuin Viking Linen
loistokkaalla aluksella saksalaisen kulttuurin - lederhoseneiden ja wienershnitzeleiden - huipentuman, Oktoberfestin, kunniaksi järjestettyyn oluenjuontikisaan.

En aio pyytää tekoani anteeksi, en häpeä tekoani, mutta en ole siitä ylpeäkään.

Oluenjuontikisan jälkeen nautitun mahtipontisen illallisen jälkeen suuntasin
matkakumppanini kanssa Gamla Stanin kautta Tukholman eläväiseen keskustaan.
Pimeä, kostea Tukholma tuoksui auringon laskeuduttua aivan Lontoolta.
Kaikki tuoksut, äänet ja värit toivat mieleeni kuumat ja kiihkeät kesäyöt Lontoossa.


Halusimme tehdä Tukholmassa jotain ainutlaatuista ja aitoa, emme vain kiertää nähtävyyksiä.
Kävimme siis 7-Elevenissä juomassa slushiet ja syömässä yllättävän mausteiset kuumat koirat.
Kolmelta yöllä kävimme McDonaldsissa yöpalalla.

Muutamaa tuntia myöhemmin saimmekin jo eteemme epämääräistä ruokaa lentokoneessa,
joka oli täynnä kiihkeitä ruotsalaisnuoria matkalla kohti ikuista kaupunkia, Roomaa.

Sunnuntaina aamunkoiton aikaan saavuimme vihdoin Italiaan, Roomaan.
Hyppäsimme lentokentältä taksiin, joka näytti aivan lampaiden kuljetusautolta.
Ja siltä se kyllä haisikin. Ehkä se olikin sellainen.

Piipahdettuamme hotellilla kävimme Anagninan markkinoilla, jotka olivat kamalat.
Markkinoiden jälkeen kävimme ihanalla, ylihinnoitetulla, lounaalla Gran Caffè Romassa.
Istuessani tyylikkään bistron terassilla katsellen nunnien ajavan ohi Vespoillaan,
tunsin jokaisen vartaloni lihaksen rentoutuvan. Ympärilläni oli elämää.

Lounaan jälkeen Espanjalaisten rappusten kupeessa koin uuden onnellisuuden aallon
imiessäni sisään suurkaupungin moninaisia ääniä ja tuoksuja.
Valitettavasti onnellisuuteni ei kestänyt kauaa.

Tapahtui aivan kuten elämässä aina - ei hyvää ilman pahaa.
Juuri kun luulin, että kaikki oli täydellistä, pahin mahdollinen tapahtui, pahin pelkoni toteutui.
Klovniksi pukeutunut mies hyökkäsi kimppuuni Piazza di Spagnalla.
(hän osoitti minua muovisella kukalla ja tanssahteli omituisesti)
Mikään ei ole pelottavampaa kuin klovnit.

Toivuttuani tästä kamalasta hyökkäyksestä, halusin palkita itseni urheudestani.
Kävin maailman toiseksi parhaassa gelateriassa,
jossa minulle suositeltiin bacio-nimistä jäätelöä, eli suudelmaa.
Italialainen suudelma maistui kirsikoille ja herkulliselle maapähkinävoille.

Seuraavana listassani vauhdikkaalla nähtävyyskierroksella oli yksi maailman
ehdottomasti tunnetuimmista nähtävyyksistä, Fontana di Trevi, joka on esitetty
uskomattoman kauniisti lukemattomia kertoja taiteessa ja elokuvissa,
kuten esimerkiksi klassikkoelokuvissa La Dolce Vita ja The Lizzie McGuire Movie.

Tuntikausia kestäneen nähtävyyskierroksen jälkeen yleensä niin pirteä matkakumppanini nukahti Pantheonin rappusille, joten päätimme lähteä hotellille lepäämään hetkeksi.

Hotellimme sijaitsi kaukana Rooman keskustan vilinästä,
idyllisessä ympäristössä oliivipuiden ja viinirypäleviljelmien keskellä.
Rentouduttuani erittäin pitkään erittäin kuumassa vaahtokylvyssä,
törmäsin hotellini puutarhassa mieheen, joka soitti puolityhjiä vesilaseja samanlaisesti
kuin Sandra Bullock Oscarin arvoisessa suorituksessaan elokuvassa Miss Kovis.

Hotellimme saattaa kuulostaa kuin unelmalta, mutta totuus on toinen.
Kärsimme koko matkan ajan varastelevista hotellisiivoojista.

Hotellisiivoojat ovat melkein yhtä epäluotettavaa väkeä kuin postin työntekijät.

Rentouttavan illan jälkeen haaveilin rentouttavista yöunista,
mutta sain nopeasti huomata, ettei koskaan kannata toivoa liikoja.
Ilmeisesti Italiassa vietetään lokakuun 22. päivänä jonkinlaista juhlapäivää,
sillä hotellimme ulkopuolella räjäytettiin ilotulitteita ja ihmiset lauloivat kaduilla aamuun asti.

En tiedä, mistä he lauloivat, koska en puhu italiaa, mutta he saattoivat
laulaa kissoista, jotka ovat kuolleet kohdunkaulan syöpään.


Huonosti nukutun yön ja epämiellyttävän aamiaisen jälkeen ollessani metrossa mies,
jonka haaroväli oli kasvojeni kohdalla, alkoi kosketella itseään samalla kun hän tuijotti minua.

Metrosta poistuttuani kävin kiertelemässä Villa Borghesessa ja sitä ympäröivissä puistoissa.
Näin paljon jonkinlaisia vanhoja kiviröykkiöitä, mutta en tiedä, olivatko ne merkittäviä kiviä.

Puistossa nautitun piknik-lounaan jälkeen kiersimme Rooman eläintarhassa
innokkaammin, kuin tuhannet lapsiperheet, kunnes meidän oli pakko lähteä,
koska minä pelkäsin eläintarhan kaloja liikaa.
Ne tuijottivat minua.

Tapahtumaköyhän ostosreissun jälkeen suuntasimme hotellille tekemään itsestämme nättejä.
Illalla menimme loistokkaalle illalliselle, jonka aikana matkakumppanini järjesti kohtauksen.

Kyseenalaisen, mutta huvittavan, illallisen jälkeen huomasin, että liiallisella viinin nauttimisella on vakavia sivuvaikutuksia: olin unohtanut napittaa housuni kiinni.
Vieressäni metrossa seisseet lapset ja nunna sekä transseksuaali mies
katsoivat minua oudosti kun yritin huomaamattomasti napittaa sepalustani.
Ilmeisesti osaan aina olla joukon omituisin yksilö.

Seuraavana aamuna suuntasimme Vatikaaniin.
Matkakumppanilleni on vuosia sitten annettu porttikielto kyseiseen valtioon,
mutta selvästikään paavin vartijat eivät pidä tarkkaa kirjaa valtion vihollisista,
sillä pääsimme molemmat ongelmitta sisälle maailman pienimpään valtioon.
Otimme muutaman kuvan ja lähdimme pois, siellä oli tylsää.

Vatikaanin jälkeen kävimme Castel Sant Angelin juurella pikaisella lounaalla.
Mauttoman lounaan jälkeen ostin humoristisia tuliaisia huumorintajuttomille ystävilleni.
Aivan, minulla on ystäviä.

Tapahtumarikkaan ostosreissun jälkeen istahdimme Piazza Navonalla iltapäiväteelle.
Sen jälkeen suuntasimme Espanjalaisille rappusille nauttimaan ilta-auringosta.
Illalla, vietettyäni hetken hotellimme suihkulähteellä, menin taas kylpyyn.

Aamulla, pikaisen aamupalan jälkeen, suuntasimme Colosseumille.
Otimme pakolliset "olin Roomassa"-kuvat ja lähdimme pois.

Lounaalla Il Chiantissa viereiseen pöytään istui mukavalta vaikuttanut pariskunta.
Kyseinen Oklahomalais-pariskunta yritti käännyttää minua kulttiuskontoonsa ja
pariskunnan naisellisempi osapuoli sanoi minua kauniiksi ja ennusti,
että minä olen uusi messias, jonka tehtävä on "yhdistää kansat".
Ilmoitettuani naiselle, etten aio yhdistää ketään, enkä liittyä hänen kulttiinsa,
hän lupasi rukoilla puolestani ja ilmoitti minulle, että Kiina tuhoutuu seitsemän vuoden päästä.

Ahdistavan, mutta herkullisen, lounaan jälkeen kävimme jäätelöllä
Il Gelato di San Crispinossa, maailman parhaassa gelateriassa. (ainakin Googlen mukaan)
Jäätelöni maistui pistaasipähkinöille ja banaaniesanssille.

Jäätelön jälkeen kiersimme tunkkaisia antiikkiliikkeitä, metsästimme H&M:ää,
ja kävimme Piazza del Popololla istumassa linnun ulosteen päälle.

Sunnittelin keskiviikkona villiä klubi-iltaa, mutta sairastuttuani pahasti flunssaan,
tyydyin katsomaan italialaista MTV:tä ja syömään karamelisoitua paukkumaissia.
Kuulin illan aikana aivan liikaa surullisia italialaisia lauluja,
enkä edes tiedä, mistä niissä laulettiin, koska en puhu italiaa.
Ehkä niissä laulettiin kissoista, jotka ovat kuolleet kohdunkaulan syöpään.

Seuraavana päivänä teimme liian pitkän kierroksen Rooman lähiöissä.
Sen jälkeen söin kitalakeen tarttuvan leivonnaisen ja join lämmintä olutta.

Päivämme jatkui Piazzojen, kapeiden kujien ja nopeiden Vespojen ympäröimänä.
Minusta alkoi tuntua, että Rooma oli nyt nähty, olin jo täysin valmis lähtemään kotiin.
Juuri kun ehdin kyllästyä, löysin itseni keskeltä erästä aukiota,
näyttämässä typerältä italialaisessa televisiossa,
satojen yli-innokkaiden lehtikuvaajien edessä.
Luulen, että tämä liittyi jotenkin Rooman filmifestivaaleihin,
joista minä olin tapahtumahetkellä täysin tietämätön.
Kuulemma Nicole Kidman ja Leonardo DiCaprio olivat paikalla.

Hetkeä myöhemmin, tiivistunnelmaisessa ruuhka-ajan metrossa,
torstai-päivässäni tapahtui taas jotain mielenkiintoista:
minut yritettiin raiskata metrossa.
Minusta se oli lähinnä huvittavaa.

Mukavalta vaikuttanut, ja erittäin kohtelias, italialainen nuorimies
asettui tiukasti taakseni metron käytävällä ja alkoi hieroa itseään minua vasten.
Ensin en ymmärtänyt ollenkaan, mistä oli kyse, mutta tunnettuani
hänen 'esineensä' sykkivän innokkasti lonkkaluuni kohdalla, järkytyin.
En tiennyt, pitäisikö minun huutaa, itkeä vai lyödä miestä.
Lopulta päätin kuitenkin antaa hänelle hänen ilonsa.
Jos hän ei sitä muualta saa, mikäs siinä sitten.
Saatuaan hommat valmiiksi mies sanoi "grazie" ja poistui junasta.

Viimeisenä iltanamme Roomassa, olosuhteiden pakosta,
hylkäsimme suunnitelmamme loistokkaasta illasta Rooman keskustassa
ja suuntasimme sen sijasta Rooman sydämeen - lähiöihin - illalliselle
muovipöytäliinojen nimiin vannovaan Pippo's Pizza -nimiseen ravintolaan.
Minun ei varmaankaan tarvitse sanoa mitään muuta.

Perjantai-illalla Tukholmassa yritin esitellä uuden, tyylikkäämmän imagoni,
mutta vallitseva hirmumyrsky vaikeutti projektiani.
Saatuamme selville, että emme pääse lentämällä Tukholmasta pois,
suuntasimme taas Viking Linen terminaaliin.
Laivaan päästyäni söin cous cousia ja näin vanhan ihmisen,
joka oli luultavasti kuollut laivan tanssiravintolaan,
Eini & Boogien esiintyessä räväkästi lavalla.


Yleensä palaan matkoilta väsyneenä ja elämääni pettyneenä,
mutta nyt joudun myöntämään, että tämä oli kokonaisuudessaan ihan onnistunut reissu,
siitä huolimatta, että en noudattanut erään metroaseman wc:n seinällä lukenutta ohjetta,
jossa suositeltiin seksuaalista yhdyntää Lenny-nimisen herran kanssa.



Suomessa palasin nopeasti arkeen, kävin Ellun kanssa syömässä maailman parasta pizzaa,
ja rakastuin uudelleen MTV:n tositv-sarjaan 'The Virgin Diaries',
jossa brittinuoret pyrkivät aktiivisesti pääsemään eroon neitsyydestään.

Yöllä, siirtäessäni kelloani talviaikaan, huomasin, että ulkona satoi lunta.
Vedin äkkiä takin päälleni ja juoksin ulos nauttimaan tämän talven ensilumesta.
Seisoin keskellä autiota tietä, tuhansien ainutlaatuisten lumihiutaleiden ympäröimänä.
Talvi tuli aikaisin tänä vuonna.


Viime viikon keskiviikkona, oltuani yhden päivän ajan etsintäkuulutettuna,
poikkesin yllättäen rakkaan ystäväni Tuulian luona.
Perinteeksi muodostuneiden tapojemme mukaan söimme ruokaa
ja haukuimme ja pilkkasimme muita, lähinnä vähemmistöjä.
Tällä kertaa pilkkamme keskittyi suurimmalta osin Setan toimintaan.

Illalla, kun eräs toinen ystäväni sanoi, että käyttäytymisemme on erittäin
kauhistuttavaa ja rasistista, aloin pohtia, miksi muut saavat syrjiä
minun ja Tuulian ahkeralla työllä hankittuja mielipiteitä.
Eikö se itsessään ole jo rasismia?
Kyllä minusta.

Torstaina en pilkannut ketään. Paitsi Hugh Grantia.
Katsoin Sallan kanssa todella huonon elokuvan.

Perjantai-aamulla heräsin onnellisena ja tyytyväisenä,
ja muistaakseni ilmakin oli erittäin kaunis.
Ainakin jos on poltellut niin paljon kuin minä silloin.

Taija ehdotti minulle päiväkännejä, ja huolestuin itsekin siitä,
miten helpolla minut saa houkuteltua tällaisiin toimintoihin.
Osallistuimme erään kunnianarvoisan laitoksen 125-vuotisjuhlien kunniaksi
järjestettyihin 50-luvun teemapippaloihin, pukeuduin jopa teeman mukaisesti.
Valitettavasti olin saattanut ymmärtää teeman väärin.

Juhlan päätteeksi katsoin Sallan kanssa vauhdikkaan musiikki- ja tanssishown.
Salla puhui taukoamatta huolestuttavasta pakkomielteestään Harrison Fordia kohtaan.

Perjantai 13. illan lopulla kuuntelin Tuulian, Jeren ja Jeren veljen kanssa Ceebrolisticsia
ja luin suomalaisen osaamisen huipentumaa, 7 Päivää -lehteä.
Nyt minäkin tiedän, että Viivi Avellán on joskus tanssinut pöydällä,
ja Jack Nicholson mainostaa uusia innovatiivisia hieromasauvoja.
Kiitos 7 Päivää -lehti!

Kävellessäni yöllä täysikuun valossa kotiin, aloin muistella vuoden 2005 kesää.
Se oli elämäni hienoin kesä, ja voin kiittää siitä vain yhtä ihanaa ihmistä,
joka opetti minulle, miten elämästä voi nauttia.
Olen hänelle elämäni velkaa.


Lauantaina Ellu ja Noora saapuivat luokseni pokeri-iltaan.
Kukaan meistä ei osannut pelata pokeria, joten ilta sujui suunnitelmien mukaan.

Sunnuntaina, syötyäni aamupalaksi Ellun tekemiä herkullisia leivonnaisia,
lähdin kirpeänraikkaaseen syysilmaan kävelemään tuntikausiksi.
En ole koskaan nähnyt taivasta niin sinisenä.

Maanantaina vietin pitkästä aikaa äitini kanssa rattoisan iltapäivän.
Kiersimme asuntoesittelyitä ja pilkkasimme ihmisten sisustusratkaisuja.

Tiistaina aloitin palomiehen urani lupaavasti Ellun ja Nooran kanssa.
Sammutimme tulipaloja Rauman paloasemalla, likaisten ja hikisten palomiesten kanssa.
Petyin hieman huomatessani, että kyseisellä paloasemalla ei ole
sellaista stripparitankoa, joita kaikissa elokuvissa ja tv-sarjoissa
- jotka Ellun mukaan ovat totta - aina suureellisesti kuvataan.


Keskiviikkona, vietettyäni elämäni ihanimman vapaapäivän,
järjestin loistavasti onnistuneet intialais-aiheiset illalliskutsut.
Minä, Tuulia, Ellu, Salla ja Noora söimme uskomattoman maukasta ruokaa
ja puhuimme juuri niistä asioista, joista ei seurassa kannattaisi puhua:
uskonnosta, politiikasta ja rahasta.

Kuulemma näistä asioista puhuttaessa ei voi välttää sitä, että loukkaa jonkun tunteita.


Tuulia pyysi illallisen aikana minua seisomaan alttarilla hänen häissään.
Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään niin ihanaa.


Seuraavana aamuna lähtiessäni Juulian kanssa ajamaan Turkuun
oloni oli rehellisesti sanottuna kaukana ihanasta.
Saatoin juoda lasillisen tai kaksi liikaa viiniä illallisella.

En silti tappanut ketään heikentyneen ajotaitoni seurauksena,
vaikka joku saattaakin niin väittää. Kaikkea ei kannata uskoa.

Kehitin Turussa itselleni uuden mielipiteen: ihmiset, jotka käyttävät päähineitä
ja ihmiset, jotka täyttävät urheilujuomapullon vedellä ja kehtaavat vielä juoda siitä,
ovat täysin poikkeuksetta itsekeskeisiä tärkeilijöitä.

Turussa törmäsin myös tämän vuoden vallitsevaan Miss Suomeen, joka rikkoi Suomen lakia.

Palasin pikaisen piipahduksen jälkeen nopeasti Raumalle,
mutta muutamaa tuntia myöhemmin lähdinkin takaisin Turkuun,
tällä kertaa Ellun, Sallan ja Nooran kanssa.

Stockan edustalla törmäsin sattumalta Merviin.

Säkenöivän jälleennäkemisen jälkeen kävin Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
kuuntelemassa Turun filharmonisen orkesterin kymmenennen sinfonian.
Harrison Fordkin oli siellä. Hänelle annettiin kukkia. Salla oli onnellinen.