IRC-Galleria

Jerrynova

Jerrynova

Because love rules, baby

Passiivinen agressioTiistai 20.03.2007 15:41

Perjantaina, nautittuani herkullisesta illallisesta Tuulian ja Terhin kanssa,
sain kunnian toimia erinäisten ystävieni kuskina aamuyöhön asti.
Kun viimein pääsin sänkyyn, kello oli jo melkein kolme.
Viimeinen ajatukseni oli suloinen haave siitä,
että seuraavana päivänä nukkuisin iltapäivään asti.

Haaveeni tuhoutuivat lopullisesti yksitoista minuuttia yli seitsemän seuraavana aamuna,
kun äitini soitti minulle, ja ilmoitti, että hän tarvitsee kyydin.
Lopulta päädyin hänen kanssaan katsomaan lastenohjelmaa,
jossa oli lihava nalle ja rottia, jotka käyttivät lukulaseja nukkuessaan.

Nukuttuani koko lauantaipäivän suuntasin Tuulian railakkaisiin syntymäpäiväkemuihin.
Loistavan thai-illallisen jälkeen pilasin Tuulian valkoisen villamaton roséviinillä,
mutta pelastin tilanteen olemalla mahdottoman hurmaava.

Kahden miehen järjestämän eroottissävyisen performanssin jälkeen keskustelimme antaumuksella toisen esiintyjän sukupuolielimen anteliaasta koosta.
Sitten päädyimme Onnelaan, jossa törmäsimme seksuaalisesti epävarmaan mieheen,
jolla oli nahkalippis ja luultavasti todella pieni penis.

Minulle on joskus sanottu, että ihmisiä ei saa tuomita ulkonäön perusteella.
Haluaisin tietää, miten ihmisiä sitten tuomitaan ja arvostellaan.
Viime sunnuntaina nimittäin huomasin taas kerran, että ulkokuori ei koskaan valehtele.
Jouduin siivoamaan sellaisen porsaan näköisen ämmän jälkiä,
joka myös käyttäytyy ja elää aivan kuin porsas, lilluen omassa saastassaan.
Minun kustannuksellani jo muutaman kuukauden ajan elänyt
erittäin epämiellyttävän näköinen ja hajuinen Anni-Maria Nieminen
on täysin epäluotettava tuleva lähihoitaja/sosiaalipummi,
jonka säälittävän elämän tulee rahoittamaan tämän niin sanotun hyvinvointivaltion
hyvinvoivat ihmiset, koska joidenkin ihmisten mielestä se on velvollisuutemme,
ja siksi verot vievät normaaleilla ihmisillä puolet heidän tuloistaan,
jotta edellämainitun porsaan kaltaiset köyhät, avuttomat ihmiset
voisivat elää miellyttävästi - ansio, jota he eivät ansaitse.
Saatan kylläkin olla väärässä Anni-Maria Niemisen tapauksessa.
Ei hänestä välttämättä tule lähihoitajaa tai työtöntä pummia.
Hän saattaa seurata äitinsä jalanjäljissä ja ryhtyä halvaksi katuhuoraksi.
Ei kukaan häntä kyllä palkkaisi, koska hän on sairaalloisen lihava valas.

Noin. Nyt olen saanut tuon pois harteiltani.
Sunnuntaina yritin unohtaa maailman väärydet katsomalla elokuvan Tuulian ja Jeren kanssa.
Sen jälkeen yritin taistella maailman vääryyksiä vastaan äänestämällä.

Maanantaina pelasin jalkapalloa nuorten miehenalkujen kanssa
ja katsoin miesten kaunoluistelua Eurosportilta.
Mitään muuta en ainakaan myönnä tehneeni.

Friendly fireTorstai 15.03.2007 16:28

Olen lähiaikoina huomannut, että minulla ei ole enää mitään sanottavaa.
En kuitenkaan tarkoita, että nykyään olisin hiljaa.
Ei, nykyään minä vain toistan sellaisia asioita,
jotka minä, tai joku muu, on jo aiemmin sanonut.

Ehkä se johtuu siitä, että elämässäni ei tapahdu mitään.

Edellisviikon perjantaina, ollessani Tuulian kanssa paikallisessa yökerhossa,
luulin, että kohtaisimme illan aikana mielenkiintoisia ihmisiä,
mutta sen sijaan tapasimme miehen, joka puhui ruotsia ja kaatui.
Aamuyöllä, matkalla kotiin, tapasin pitkän miehen liikenneympyrällä.
Sitten varastin pyörän, jossa oli kaksi satulaa.

Lauantaina, nauttiessani Tuulian ja Terhin kanssa punaviinistä ja poliittisesta keskustelusta,
luulin, että saisin tilaisuuden sanoa jotain uutta, jotain merkittävää.
Niin ei koskaan käynyt.

Samana yönä näin elämäni ensimmäisen kuunpimennyksen,
ja silloinkaan en osannut sanoa muuta kuin "Hei, onko tuo kuunpimennys?".
Ehkä minun pitäisi lähteä lomalle tai mennä hierontaan.

Viime viikolla yritin kohdata monenlaisia haasteita elämässäni.
Kävin kuntonyrkkeilemässä, kävin Ellun kanssa kahvilla ja kirjastossa - paikassa,
johon minua ei todellakaan haluta, syistä, joita en voi mainita julkisesti -
kävin jopa Jennin kanssa kahvilla, mutta en kuitenkaan kirjastossa.
Kaikista ponnisteluistani huolimatta en keksinyt mitään mielenkiintoista sanottavaa.


Viime viikon perjantaina tuli tietoisuuteni asia, josta olen iloinen.
Minulla on salainen ihailija.
Minulla ei ole siitä sen enempää sanottavaa.


Lauantaina, löydettyäni keittiöni kaapista ruokaa,
joka oli vanhentunut maaliskuussa 1998,
keittiöni alkoi aiheuttaa minulle pahoinvointia.
En voinut muuta kuin lähteä Terhin ja Jennin kanssa Onnelaan.
Sinä iltana tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä, osa heistä oli jopa tamperelaisia.
Enkä siltikään osannut sanoa mitään sellaista, mikä muistettaisiin vielä vuosisatojen päästä.
Silloin ymmärsin, että jos elämässäni tapahtuu monenlaisia asioita,
keskityn niihin, enkä elämäni olennaisimpaan tarkoitukseen,
nokkelien tarinoiden keksimiseen.

Sunnuntaina päätin testata uutta teoriaani.
Katsoin elokuvan 14-vuotiaasta huippuvakooja-koulupojasta,
joka joutuu vaarallisiin tilanteisiin vauhdikkaissa seikkailuissaan.
Pidin kyseisestä elokuvasta, eli suunnitelmani meni pieleen.

Maanantaina päätin luopua uudesta projektistani,
koska lähdin Tuulian, Jeren ja Terhin kanssa illalliselle ja drinkeille,
vanhan ystäväni Tuulian syntymäpäivän kunniaksi.
Aivan, minulla on vanhoja ystäviä.

Onneksi minä olen vielä nuori, elämäni kukoistuksessa.
Vanheneminen on kamalaa.

Näkyykö vaaleanpunainen viattomuuteni?Keskiviikko 28.02.2007 15:43

Olen taas kerran alkanut epäillä, että tiettyjen kauppaketjujen kassaneidit
ja kaikki postin työntekijät ovat oikeassa - ehkä minä olen paha ihminen.

Sain tänä vuonna vain yhden ystävänpäivälahjan, siitä huolimatta, että järjestin
kyseistä juhlapäivää edeltäneenä iltana loistokkaat illalliskutsut ystävilleni.

Ystävänpäivän aamulla herättyäni suuntasin heti koululleni
juomaan rommia ja viiniä ja pelaamaan korttia Sallan ja Nooran kanssa.
Illalla samaisessa koulurakennuksessa järjestettiin koulun tuleville entisille oppilaille iltajuhlat.

Juhlien laannuttua suuntasin Jennun ja kumppaneiden kanssa Onnelaan.
Näin paljon tuttuja kasvoja menneisyydestä ja kadotin Tuijan.
Kävellessäni yöllä kotiin sanomalehden jakaja toivotti minulle hyvää huomenta.
En tiedä, miksi hän vihaa minua.

Kahden tunnin yöunien jälkeen join pikaisesti aamupalan ja suuntasin
vastahakoisesti takaisin koululleni juhlimaan potentiaalista valmistumistani.
Join rommia naisten vessassa ja heittelin makeisia viattomia ihmisiä päin.

Iltapäivän vietin Sallan kanssa rauhallisissa etkoissa, joissa syötiin perunalastuja.
Vakavan välikuoleman jälkeen pelastuimme vodkalla terästetyn skumpan avulla.

Saatuamme itsemme liikkeelle iki-ihana Mervi kuljetti meidät yksityistilaisuuteen,
jossa tarjottiin kohtalaista ruokaa ja herkullista BBQ-kastiketta.
Söin liikaa, join liikaa ja riehuin Sallan kanssa miesten saniteettitiloissa.
Lopulta eksyin toiseen yksityistilaisuuteen, jossa oli kummallisia ihmisiä.

Kummajaisjuhlista päädyin Dominoon ystävieni kanssa.
Tanssiessani edellämainitussa yökerhossa korokkeella sain loistavan idean:
voisin raahata korokkeelle pienen huteran pöydän ja tanssia Tuijan kanssa sen päällä.
Toteutin haaveeni, mutta toimintamme kiellettiin nopeasti, "oman turvallisuutemme vuoksi".

Osallistuin Sallan kanssa kilpailuun, jonka hävisimme, koska minä kaaduin ilmapallon päälle.

Yritimme juoda liikaa shotteja, mutta kyseisen yökerhon juomavarastot tyhjenivät illan aikana.
Silloin tiesimme, että oli aika lähteä kotiin.


Seuraavana aamuna minulle ilmoitettiin, että olin päässyt
edellisen päivän toilailujeni vuoksi paikalliseen lehteen.

Illalla kävin Tuulian ja Jeren kanssa katsomassa Vanhojen Tansseja ja pikaisella illallisella.


Lauantaina pakkasin vodkaa laukkuuni ja suuntasin ystävineni "bilebussiin".
Join liikaa absinthia ja sotkin housuni BBQ-kastikkeella. Sitten revin verhot alas ikkunalta.
En enää koskaan astu jalallani "bilebussiin". (Koska minua ei päästetä niihin enää.)

Pitkän ajomatkan jälkeen astuimme ylpeinä Viking Linen risteilyalukseen.
Juotuani liikaa viiniä ja syötyäni Leenan yllyttämänä liikaa tiramisua laivan seisovassa pöydässä
löysin lattialta kokonaisen kukkakaalin ja join piilopullovodkaani Tax Freessä.

Sitten muhkea nainen lauloi minulle Alanis Morrisettea ja kouraisi haarojani.
Seuraavaksi oululainen nainen, joka kulki hyttikäytävällä alasti, liittyi seuraamme.
Myöhemmin tapasimme oululaisen Ilkan, jonka kenkiä minä haukuin.
Kyllästyimme Tuijan kanssa hänen nimeensä, joten kutsuttuamme häntä väliaikaisesti Aarnoksi,
päätimme muuttaa hänen nimensä Ensioksi. Ensio oli tyytyväinen uuteen nimeensä.

Illan kiihdyttäessä vauhtiaan minua luultiin Smakin laulajaksi
ja ruma mies tarjosi minulle seksuaalisia palveluksia,
koska olin kuuluisa laulaja/näyttelijä.
Kieltäydyin, koska hän oli ruma.

Käytyäni Tuijan kanssa pomppimassa PMMP:n kaikkien aikojen parhaalla keikalla
tapasimme Karin, joka oli tullut toiseksi jonkinlaisessa tanssikilpailussa.
Muutimme hänen nimensä Arviksi.

Aamuyöllä löysin itseni makaamasta hyttikäytävän lattialla puhumassa politiikasta.
Huomattuamme, että keskustelumme oli tylsä suuntasimme pikaisesti laivan yökerhoon.

Viideltä aamulla löysin laivan lattialta mustan kilpikonnan, jonka nimesin appelsiiniksi.
Ensio kertoi minulle, että appelsiinit aiheuttavat hedelmättömyyttä.
Minä menin nukkumaan.

Puolentoista tunnin unien jälkeen suuntasin aamupalalle, joka venyi lounaaksi.
Aterian jälkeen palasimme makoilemaan hyttikäytävälle hetkeksi.
Kolmelta päivällä suuntasimme laivan "yökerhoon", joka oli yhä avoinna ja täynnä juhlivia nuoria.


Seuraavat päivät makasin kotona 40 asteen kuumeessa.

Keskiviikkona päätin uhmata sairauttani ja kaikkea älyllistä ajattelua
suuntaamalla ystävieni kanssa paikalliseen yökerhoon.

Seuraavat päivät makasin taas kotona 40 asteen kuumeessa.

Perjantaina päätin, että olen jo parantunut ja katsoin Tuulian kanssa
kaikkien aikojen parhaan elokuvan, Notting Hillin.
Se sai meiltä raikuvat aplodit.

Lauantaina osallistuin Terhin syntymäpäiväpirskeisiin.
Join liikaa absinthia kemuissa ja päädyin laulamaan 80-luvun hittejä viattomalle taksikuskille.
Saavuttuamme syntymäpäiväsankarin kanssa paikalliseen juottolaan,
huomasin, että korvani takana oli salmiakkia.


Sunnuntaina järjestin loistokkaat Oscar-valvojaiset,
joihin kutsuvieraat saapuivat punaista mattoa pitkin.
Glamoröösin sushi-illallisen jälkeen korkkasimme skumpan ja opimme uuden eufemismin nänneille.

Me kaikki kuolemme joskus.
Minä aion ainakin nauttia ajastani täällä.
Nauttiakseen elämästä ihminen tarvitsee elämäänsä iloja.
Lopetettuani juuston ja sokerin syömisen,
olen etsinyt taukoamatta elämääni uusia iloja,
uusia paheita kiellettyjen tilalle.

Nyt olen löytänyt elämäni suurimman ilon - Laguna Beach -ohjelman.
Ohjelma, joka kuvastaa taidokkaasti yhteiskuntamme rappeutumista
saa minut aina pohtimaan, miksi en ole ulkona elämässä omaa elämääni.

Olen myös päättänyt, että haluan olla lesbo, koska L-Koodi on lempiohjelmani.
En kuitenkaan sanoisi, että televisio vaikuttaa elämääni huomattavasti.


Nyt on talvi, ja talvella on useimmiten todella kylmää. Nyt on todella kylmää.
Siksi olenkin halunnut pysytellä sisätiloissa mahdollisimman paljon,
mutta viime viikon keskiviikkona hullu nainen huijasi minut ulos ilmaisen ruoan verukkeella.

Saman päivän illalla vietin aikaa Tuulian ja Jeren kanssa.
Tuulia harkitsi professuurin vastaanottamista Turun yliopistosta,
koska hänellä on aikomus ostaa digitaalinen kamera.


Torstain ja perjantain välisenä yönä minulle tuli yllättäen
pakottava tarve katsoa Dawson's Creekiä.
Harmi, etten ole hankkinut kyseisen sarjan dvd-boksia.
Lauloin Dawson's Creekin tunnaria koko yön yksin kotona.

Puoli kahdeksalta seuraavana aamuna Tuulia soitti minulle, koska hänellä oli tärkeitä uutisia.

Liian aikaisen herätyksen jälkeen lähdin Poriin tuhlaamaan rahaa,
ja jouduin onnettomuuteen, johon liittyivät punaiset skinny jeans -farkut.

Kotiin päästyäni en tehnyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

Lauantaina muutaman cocktailin jälkeen leivoin Sallan kanssa kirsikka-cup cakeja.
Katsoimme myös erään kauhuelokuvan, minkä jälkeen minua pelotti.

Eilen päätin, että toivon Barack Obamasta Yhdysvaltain seuraavaa presidenttiä.

The Great New WonderfulMaanantai 05.02.2007 15:45

Viime viikon maanantaina, käytyäni Julian kanssa kahvilla
raumalaisten vanhusten suosimassa kahvilassa,
huomasin taas kerran erään elämän tosiasioista:
postin työntekijöihin ei voi luottaa.

Minä en pidä heistä, eivätkä hekään ilmeisesti pidä minusta.
Löysin nimittäin postilaatikostani lehtisen,
jossa mainostettiin Tee se itse -oppaita.
Miksi minä haluaisin tehdä sen itse?


Tiistaina törmäsin yhden tunnin aikana kahteen ihmiseen, jotka puhuivat itsekseen.
Molemmat tuntuivat olevan vihaisia itselleen/muille persoonilleen.

Seuraavana päivänä minulle kerrottiin,
että suosittujen lakritsimakeisten Laku-Pekka-logo muutetaan,
jottei kansan rakastaman makeisen logo olisi rasistinen.
Viimeinkin rasismi on kukistettu lopullisesti.


Torstaina vietin rattoisaa iltaa Terhin kanssa - joimme punaviiniä ja katsoimme Poliisi-TV:tä.
Illalla suuntasimme Dominoon, yökerhoon, jota ei ole suunniteltu konseptin mukaan.

Minua nimitettiin jo ennen puoltayötä kaunottareksi, komistukseksi ja Teroksi.
Näimme irvokkaita liikkeitä tanssilavalla, liikaa miehistä alastomuutta
ja testasimme montako fisua kannattaa kumota yhdessä illassa.

Illan loppuvaiheilla tapasimme mielenkiintoisia ihmisiä,
jotka tarjosivat meille molemmille liikaa juotavaa.
Lähtiessämme viimeisinä asiakkaina yökerhosta neljän jälkeen
pöytäämme jäi vielä ainakin tusina täyttä lasia.

Dominosta päädyimme jatkoille "talleille" - luulin pääseväni hevostalleille,
mutta se olikin moottoriajoneuvotalli - missä sveitsiläinen nainen
pyysi minua tekemään hänestä dokumenttielokuvan.

Seuraavana päivänä nautin Tuulian kanssa iltapäiväteetä.
Puhuimme politiikasta ja ihmisistä, jotka puhuvat televisioilleen.

Illalla söin pizzaa ja puhuin televisiolleni.

Pitkäksi venähtäneiden päiväunien jälkeen suuntasin Tuulian ja Jeren luo,
piipahdettuani ensin Iidan luona kivennäisvesilasillisella.
Tuulian ja Jeren luona minä, he ja Terhi söimme myöhäisen illallisen.


Lauantaina, tapahtumarikkaan päivän jälkeen, suuntasin taas Tuulian ja Jeren luo,
tällä kertaa viettämään rauhallista iltaa ystävien seurassa.
Heti astuttuani ovesta sisään, eteeni työnnettiin suuri pullo halpaa vodkaa.
Muutamaa tuntia myöhemmin löysin itseni paikallisesta yökerhosta.

Sunnuntaina harkitsin bonsai-kissan hankkimista.
Toivuttuani vauhdikkaasta viikonlopusta kävin Jennin kanssa kahvilla.
Kulutimme maanantai-iltapäivämme haukkuen sellaisia ihmisiä,
jotka eivät omasta mielestään välttämättä sitä ansaitsisi.

Tiistaina oivalsin, että rakastan aasialaisia silmiä.

Keskiviikkona, pikaisen lounastapaamisen jälkeen, nautin talvesta
parhaalla mahdollisella tavalla - pysyttelemällä sisätiloissa.

Torstaina oivalsin, että tunnen monia idiootteja.

Perjantaina nautin iltapäiväteetä Tuulian kanssa.
Arvostelimme astiastoja ja haukuimme vähemmistöjä.

Illalla päädyin epämääräisten käänteiden kautta Jennun siskon, Mariannen, villeihin tupareihin.
Join liikaa boolia, liikaa viiniä, tapasin liikaa uusia ihmisiä
ja sain selville, miksi ei kannata hankkia valkoista mattoa
jos aikoo tarjota punaviiniä tupaantuliaisissaan.

Juhlien loputtua kävin Jennun ja Miian kanssa Onnelassa lasillisilla.
Tapasin ihanan virolaisen miehen, jonka puheesta en saanut mitään selvää.
Luulen silti, että hän sanoi jotain mukavaa.

Lauantaina jatkoin talonlämmittäjäisiä suuntaamalla Reiskaksi kutsutun miehen tupareihin.
Tunsin oloni epämiellyttäväksi, koska olin pukeutunut vaaleansiniseen paitaan.
Onneksi kyseisissä juhlissa oli paljon boolia.

Nautittuani paljon boolia, riitelin Vitalin kanssa,
koska hän oli vainoharhainen ja hänellä oli vaaleansininen paita.
Myöhemmin illalla sopeuduimme toisiimme
ja minä vastaanotin yhden rakkaudentunnustuksen.

Tunsin oloni nuoreksi pitkästä aikaa pelatessani Twisteriä kotipippaloissa. Voitin.

Mies, joka vaihtoi asuaan useita kertoja illan aikana, kertoi minulle,
että hän on kuullut minusta paljon. Myönsin kaiken.

Juhlien muututtua liian villiksi lähdin Jennin ja kumppaneiden kanssa Onnelaan.
En ostanut illan aikana yhtään drinkkiä itse, koska ihmiset tarjosivat minulle koko ajan juotavaa.
Illan tiimellyksessä oivalsin, että suuret korvat ovat mielestäni seksikkäitä.

Hey bitches!Maanantai 22.01.2007 15:21


Normaalisti en tekisi tiistaina mitään merkittävää.
Viime viikolla vietin kuitenkin tiistai-päivän Sallan kanssa Turussa.
Etsittyämme potentiaalisia hyvännäköisiä ihmisiä yliopistolta,
suuntasimme halvalle lounaalle ja halvoille ostoksille.

Kuski, joka kuljetti meidät Turkuun ja takaisin, oli selkeästi juovuksissa.
Minusta se on todella mukavaa, että sellainen paatunut alkkis on valinnut ammattikuskin uran.
Olimme Sallan kanssa aivan pähkinöinä takapenkillä, mutta selvisimme elossa perille, luultavasti.

Keskiviikkona sain hyviä uutisia ja huonoja uutisia.
Illalla keskustelin äitini kanssa mielipide-eroista,
mutta kyllästyin nopeasti, koska hänen mielipiteensä olivat huonoja.
Hän ei ole koskaan ollut kiiltävin kolikko toivomuslähteessä.

Seuraavana päivänä Citymarketin kassatäti kehui pukeutumistyyliäni.
En tiedä, oliko hän vilpitön.

Perjantaina päädyin Jennin, Adon ja Anun kanssa piristämään Rauman yöelämää.
Nautin illan aikana liikaa alkoholia ja tapasin liikaa epämiellyttäviä ihmisiä.
Maukkaiden jatkojen ja hiljaisen taksimatkan jälkeen huomasin,
että jalkani olivat täysin vereslihalla.
Onneksi ostin uudet, hienot saappaat.


Lauantaina nautimme Mervin kanssa punaviiniä ja juustoja samalla kun puhuimme ruumiinavauksista.

Joimme myös erittäin epämiellyttävän makuisia mojitoja, jotka, yllättäen,
eivät maistuneet yhtään paremmalta luumuliköörillä terästettynä.
Minä päätin, että haluan synnyttää William Sleddin lapsen.

Ilta vei meidät Onnelaan, jossa törmäsimme Minnaan ja muihin, ja ehkä jopa tanssimme hieman.
Saatoin jopa stripata 'I'm Too Sexy' -laulun aikana.

Poltin sormeni liekehtivään sokeripalaan yrittäessäni juoda absinthia viehättävästi.
Kaiken lisäksi paikalle laukkasi todella tamperelainen mies, jonka nimeä en muista.

Valomerkin jälkeen luulimme löytäneemme hotellijatkot, mutta emme löytäneetkään.

Onnelan pihalla jouduimme poliisien puhutteluun - vietettyäni laatuaikaa
ventovieraan miehen kanssa epämääräisen auton takakontissa.


En yleensä häpeä tekojani, mutta nyt joudun myöntämään,
että seuraava käänne villissä illassamme hävettää minua, ainakin hieman.
En olisi ihminen, jos en tuntisi häpeää tästä.

Ehkä minun pitäisi aloittaa alusta.
Lempipizzeriassani on suuri pöytä, jonka keskellä on akvaario.
Pelkään kaloja, mutta ilmeisesti en kuitenkaan kavahda vettä.
Jostain syystä kauhoin akvaariovettä varastettuun margarita-lasiin ja join sitä.
Sen jälkeen rikoin rakkaan varastetun lasini pudottamalla sen lattialle.

Seuraavaksi ajauduin Mervin avulla riitelemään verbaalisesti
kolmen ventovieraan miehen kanssa, koska heillä oli suuria itsetunto-ongelmia.
Surkuhupaisin kolmesta miehestä yritti kostaa vittuilumme niin surkuhupaisasti,
että pelkkä ajatuskin huvittaa minua yhä.
Ei ole minun vikani, että hän on katkera lyhytkasvuinen mies.

Päästyäni viimein kotiin ilmaisen pizzani kanssa, haaveilin yöllisestä ateriasta.
Sitten pudotin pizzani eteisen lattialle.
Toisaalta, olinhan jo juonut vettä akvaariosta.


Eilen vietin päivän Tuulian kanssa.
Ihailimme William Sleddiä ja minä sain selville, että minulla on taikataskut.

Viime viikolla tein suuren päätöksen.
Käytyäni Jennin kanssa kahvilla ja keskusteltuani hänen kanssaan elämän ongelmakohdista,
päätin lopettaa - ainakin toistaiseksi - väliaikaisen onnen tavoittelun.

Perjantaina join pahanhajuista vettä ja törmäsin kadulla ihmiseen, joka puhui itsekseen.
Koko päivän päässäni soi 80-luvun megahitti Two Tickets to Paradise.
Lauloin kyseistä laulua myös perjantai-illalla viettäessäni rauhallista iltaa Tuulian kanssa.
Myöhemmässä vaiheessa iltaa, päädyttyäni Jennin ja Anun kanssa Onnelaan,
unohdin edellämainitun laulun sanat.
Se saattoi johtua ilmaisesta tequilasta.

Tapasin Onnelassa erään omalaatuisen ranskalaisen miehen,
jolla oli tonttulakki päässä, sekä pojan vaalean kuin vaniljajäätelö.

Juotuani olutta pillillä selvitin asioita Ellun kanssa.

Lauantaina sain paniikkikohtauksen ja piilouduin keittiön pöydän alle.
Illalla rauhoituin hieman ja suuntasin Terhin luo istumaan iltaa.

Sunnuntaina sain toisen paniikkikohtauksen,
mutta rauhoituin katsottuani Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin.
Samalla haaveilin olevani jonkin kauniin banaanivaltion diktaattori.

Tänään törmäsin jo ennen aamunkoittoa ihmiseen, josta en oikeastaan pidä, enää.
Kyseinen henkilö luulee varmaankin olevansa paras asia viipaloidun leivän jälkeen,
mutta ei hän oikeasti niin hieno ole.

Joskus ne vaan räjähtääMaanantai 08.01.2007 15:45


Kävin Mervin kanssa kahvilla.
Oli mielenkiintoista puhua sellaisen ihmisen kanssa,
jolla on tavallaan jotain sanottavaa.
Mervi kertoi minulle löytäneensä insestuaalisia vihjauksia
PMMP:n uuden levyn yhden laulun sanoituksista.
Me näimme sen ison kuvan.

Mervin kanssa vietetyn iltapäivän jälkeen suuntasin
Nooran kanssa yllättävän rauhallisiin glögipippaloihin.
Jostain syystä kaikki muut vieraat siirtyivät laumoissa
toiseen huoneeseen aina kun minä saavuin paikalle.

Seuraavana iltana päädyin Dystamian bändikämpälle pitämään kivaa.
Hetkeä myöhemmin löysin itseni eräästä kamalasta räkälästä,
tutkimassa mysteeristä valkoista jauhetta,
jonka löysin kyseisen räkälän saniteettitilojen pöydältä.

Salla sanoi, että näytän passikuvassani pieneltä McGyverilta.
Silloin tiesin, että minun oli pakko siirtyä elämässä eteenpäin.
Minä, Salla ja Sallan miesystävä suuntasimme Onnelaan
arvostelemaan kyseisen raflan työntekijöitä pistetaulukolla 1-10.
Sallan Gaydar toimi hieman liian vilkkaasti
ja eräs nainen tuli kertomaan minulle,
että hän oli tunnistanut takamukseni.

En ole koskaan nähnyt niin paljon metrohousuja.

Seuraavana päivänä luokseni ilmestyi lauma sukulaisiani.
Yksi heistä puhui minulle koiransa esinahasta.
En tiedä, mikä nykyään on yleisesti hyväksyttävää small talkia,
mutta voisin melkein lyödä vetoa, että tämä ylitti jonkinlaisen rajan.

Sen viikon sunnuntaina, juhliessani kapitalismin kukoistusta samalla
kun muut väittivät juhlivansa Jeesuksen syntymää, vierailin Hullu-tätini luona.
Hänen nimensä ei ole oikeasti Hullu, mutta hänet tunnetaan yleisesti sillä nimellä.
Hullu-täti tarjosi minulle vodkaa ja kirsikoita.

Saman päivän illalla, nautittuani äitini kanssa herkullisen ja perinteistä poikkeavan illallisen,
katsoimme hieman West Side Storya ja pelasimme hieman Monopolya.

Minä voitin.


Seuraavana päivänä, maanantaina, tyhjensin muutaman pullon viiniä,
join liikaa glögiä ja luin jonkinlaista seksiopasta Jennin sukulaisten kanssa.
Illalla päädyimme Studioon.
Iltaani sisältyi rumia ihmisiä, tuttuja ihmisiä, rumia tuttuja ihmisiä ja tequilaa.

Tiistaina virtuaaliurheilin liikaa Terhin ja Juhan sekä heidän uuden Nintendonsa kanssa.
Illalla päädyimme Onnelaan.
Illan päätteeksi päädyimme takaisin Terhin ja Juhan luo.
Siellä me kokkasimme ja söimme suklaata.

Aamulla heräsin Terhin ja Juhan asunnon lattialta.

Kiitettyäni onneani siitä, että olin muistanut leikata varpaankynteni ennen lähtöäni illalla,
livahdin karkuun Terhin ja Juhan luota ja päädyin lounaalle isäni kanssa.
Muistelimme sitä kertaa, kun näimme Heather Locklearin rautaisessa häkissä.

Sinä päivänä sain myös postia Lontoosta.

Saman päivän illalla kokkasin Taijan kanssa maukkaan afrikkalaisen illallisen.
Muutamaa viinipulloa ja yhtä vodkapulloa myöhemmin
päädyimme irokeesipäisen miehen kotipihalle puhumaan syvällisiä.
Sieltä päädyimme onnellisesti Onnelaan.
Onnela oli täynnä mukavia ihmisiä, joista en oikeastaan pidä.

Liian suuri määrä alkoholia myöhemmin huomasin pyöriväni
päämäärättömästi eräässä toisessa raumalaisessa yökerhossa.
Siellä soi italialainen musiikki ja Taija katosi keltaisen oven taakse.
Hetkeä myöhemmin löysin itseni jostakin epämääräisestä rappukäytävästä
Taijan kanssa, puhumassa ujoudesta ja ihmissuhteista.

Muutamaa tuntia myöhemmin, aamun sarastettua, vietin Tuulian kanssa aikaa Alkossa.
Kävimme myös lounaalla.

Illalla Salla ilmaantui luokseni iltateelle.
Sen jälkeen kävimme katsomassa Cameron Diazin ja Kate Winsletin jouluelokuvaa.
Samaa virhettä en tee uudelleen.

Nautinnollisten yöunien jälkeen katsoin Tuulian kanssa elokuvia aamusta iltaan.
Söimme myös pähkinöitä.

Yöllä, päästyäni kotiin, Niko ja Markus pakottivat minut tarkoituksettomalle yöajelulle.

Vuoden viimeisenä lauantaina en tehnyt mitään merkittävää.

Sunnuntaina, uudenvuoden aattona, näin elämäni kauneimman
vaaleanpunaisen auringonlaskun. Nautin siitä täysin yksin.

Auringon laskettua kuuntelin vuoden 2006 parhaita lauluja
ja nautin vuoden 2006 nimikkococktaileja.
Illalla suuntasin Tuulian ja Jeren luo vuoden viimeiselle illalliselle.
Herkullisen meksikolais-kreikkalaisen illallisen jälkeen
pamauttelimme raketteja läheisellä rannalla.
Loppuiltaa höystivät vaihtoehtoinen jazz ja runsas määrä skumppaa.

Vuoden vaihtuessa olin Rauman Keskuspuistossa Tuulian, Jeren, Terhin ja Juhan kanssa.

Hetkeä myöhemmin olin Dystamian bändikämpällä Sallan ja Juuson kanssa.
Toista hetkeä myöhemmin ohittelin jonossa päästäkseni yökerhoon,
jonka miesten saniteettitilat oli tukossa.

Samassa hämyisessä yökerhossa Terhin mies pakotti minut tanssimaan Aquan Barbie Girliä.
Saatuani jokseenkin epäsoveliaita ehdotuksia, jouduin baaritappeluun.
En jaksa kerrata kaikkea, mutta voin sanoa, että juomia heitettiin ja tuoleja heitettiin.

Kadulla vanha prostituoitu tarjosi palveluitaan.
Kieltäydyin kauniisti ja suuntasin Terhin ja Juhan luo jatkoille.
Söimme nakkeja ja perunasalaattia.
Se on kuulemma perinneruoka.

Kuudelta aamulla aiemmin tapaamani vanha huora yritti seurata minua kotiin.
Päästyäni kotiin, yksin, törmäsin naapuriini, joka oli juuri lähdössä töihin.
Nyt ymmärrän, miksi hän ei pidä minusta.


Vuoden 2007 ensimmäisten unien jälkeen herättyäni huomasin,
että kädessäni oli violetti leimakuva sammakosta, jolla on häntä.

Vuoden toisena päivänä kävin illallisella omituisen parin kanssa.

Vuoden kolmantena päivänä kävin Taijan kanssa kirpputorilla.

Torstaina heräsin aikaisin aamulla ja söin porkkanan.
Sitten lähdin Poriin alennusmyyntiostoksille.

Perjantaina, käytyäni Taijan kanssa ostoksilla,
katsoin viattomasti televisiota kun yhtäkkiä näin Terhin ja Jennun televisioruudullani.
Sitten Jennu ja hänen ystävänsä Miia pyyhälsivät yhtäkkiä sisään ovesta.
Suuntasimme kolmestaan paikalliseen yökerhoon.
Siellä minä join ilmaista alkoholia ja pohdin tiettyjen ihmisten motiivia heidän olemassaoloonsa.
Rauman villistä yöelämästä suuntasimme minun luokseni villeille jatkoille.
Söimme pizzaa ja kuuntelimme Tenacious D:tä.
Jatkojen viihteenä nähtiin myös eroottissävyinen tanssiperformanssi,
jossa vaatteeni vähenivät runsaasti.

Lauantaina katsoin elokuvia, sunnuntaina katsoin Sallan kanssa elokuvia
ja tänään aamulla osallistuin keskusteluun teryleenihousuista.
Tällaista elämäni on.

en tiedäTorstai 21.12.2006 16:08


Minua harmittaa ajoittain suunnattomasti se, että minusta on tullut niin vanha,
että minulta odotetaan jo sivistynyttä ja aikuismaista käytöstä.
Enää en voi vain itkeä ja huutaa ja heittäytyä kaupan lattialle
jos jokin asia ei miellytä minua tai jos äiti ei osta karkkia.
Toisaalta, nykyään ostan itse makeiseni,
joten mitäs minä tässä turhaan valitan.

Ehkä minun pitäisi lähteä ostamaan karamelleja.