IRC-Galleria

Jerrynova

Jerrynova

Because love rules, baby

All was well.Perjantai 27.07.2007 21:53

Maanantai-aamulla viideltä, ennen kuin olin ehtinyt nukkua silmällistäkään,
hyppäsin bussiin ja lähdin suuntaamaan Helsingin kautta kohti Lapinjärveä.
Edellisenä yönä olin jännittänyt kyseiseen kylään lähtöä niin paljon,
että jouduin avaamaan vodkapullon ja etsimään vastauksia pullon pohjalta.
En löytänyt yhtään vastausta, joka olisi miellyttänyt minua,
mutta aloin arvella, että jokainen leirillä viettämäni päivä tulisi sisältämään
raskasta alkoholinkäyttöä, lievää vandalismia ja tilanteita joissa jonkun on pakko riisua pöksynsä.

Perille päästyäni jännitykseni laukesi nopeasti purskahtaessani nauramaan
kuullessani, että Lapinjärven asemalta kävelee määränpäähäni 45 minuuttia.
Purskahdettuani itkuun kuultuani, että taksia on lähes mahdotonta saada,
lähdin lannistuneena kävelemään painavien matkatavaroideni kanssa
suomalaisessa järvimaisemassa, nähden ainoastaan viljapeltoja jokaisessa suunnassa.
Leirin päästyä vauhtiin helpotuin kuullessani, että en joutuisi lähtemään patikoimaan
niiden viljapeltojen keskelle tai jonkinlaiselle epätoivoiselle linturetkelle kiikareiden kanssa, mutta olin yhä järkyttynyt siitä, että majoitusrakennukseni käytävällä sijainneen yhteisen suihkuhuoneen ovessa kiellettiin astumasta sisään paljain jaloin, jalkasilsaa välttääkseen.
Onneksi en ole koskaan ollut niin tarkka henkilökohtaisesta hygieniastani.

Tavanomaisesta hieman poikkeavan tervetulotilaisuuden jälkeen kiersin ympäri leirialuetta,
joka alkoi pikkuhiljaa muodostua mielessäni erittäin kauniiksi alueeksi.
Kauniin iltapäivän aikana lueskelin huvittavaa kirjaa suuren vaahteran katveessa
kuuman kesäauringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, enkä oikeastaan mitään muuta.
Muutaman tunnin rentoutumisen jälkeen päätin, että haluan nähdä hieman paikallisia.
Kävelin siis kymmenen kilometrin lenkin nähdäkseni Lapinjärven “keskustan”.
Oli silmiä avaava kokemus nähdä, että ihmiset oikeasti asuvat niin.
Kyseisen kylän keskustassa oli yksi K-Market, eikä oikeastaan mitään muuta.
Eräs K-Marketin työntekijöistä - ainoa nainen, jonka näin viikon aikana -
antoi minulle ilmaisia omenaleivonnaisia, syystä joka jäi minulle hieman epäselväksi.
Ehkä hän yritti vokotella minua.
En ollenkaan ihmettelisi.

Retkeni jälkeen palasin halpaa keski-Eurooppalaista hostellia muistuttavaan majoitukseeni Lapinjärven rannalle ja tein jotain, josta järkytyin itsekin: menin kiltisti nukkumaan jo kahdeksalta illalla.

Tiistai-aamulla herätessäni kahdeksan aikoihin aamupalalle olin silti väsynyt.
Ei ihmisten vain pitäisi olla hereillä aamuisin, se on luonnotonta.

Olin kuullut jo etukäteen, että leirin pöperöt ovat hieman mauttomia,
joten viisaana miehenä varauduin kaikkeen ja ostin lähtöäni edeltäneenä päivänä Tabascoa,
jotta voisin lisätä sitä kaikenlaisiin kesäkeittoihin ja kinkkukiusauksiin.
Valitettavasti en ollut riittävän viisas mies pakkaamaan Tabascoani mukaan leirille.
Ymmärrettävistä syistä en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin silloin,
kun aamupalalle päästyäni huomasin, että leirin ruokalassa on jättimäinen pullo Tabascoa.

Aamupalan jälkeen kävin mielenkiintoisella egyptiläisen miehen pitämällä luennolla,
ja iltapäivällä ja illalla söin omenaleivonnaisiani ja kävin läpi
koko Forbesin Maailman rikkaimpien ihmisten listan.
Nuorin miljardööri on 23-vuotias, vanhin 92-vuotias.
Tiedän, kumman Minä valitsisin. Entäs Sinä?

Keskiviikkona, tavattuani leirin ruokalassa kaksi uutta ihmistä - Rikhardin ja Joonaksen -
vietin heidän kanssaan tuntikausia leirimme puutarhassa ja ruokalassa.
Illalla, heti kun oli riittävän myöhäistä aloittaa alkoholin nauttiminen,
suuntasimme iloisin mielin pussikaljalle Valtatie 6:n varrelle.
Juomiemme loputtua päätimme, että paras mahdollinen teko
on mennä lähimpään baariin, joka tällä kertaa oli valitettavasti Hotelli Hanhen Baari.
Suuntasimme siis Twin Peaksin vahvasti mieleen tuovaan baariin juomaan kaikkea mahdollista.
Ymmärrettävästi ei kestänyt kauaa kunnes olimme Rikhardin kanssa
kyseisen baarin/hotellin katolla pomppimassa aivan vallattomasti,
jonka jälkeen esitimme luonnollisesti karaokessa Britney Spearsin Baby One More Time -hitin,
erittäin graafisella - ja yleisöä innostaneella - tanssilla höystettynä.
Vastaanotettuamme kaiken mahdollisen ihailun Lapinjärven keski-ikäisiltä naisasukkailta,
törmäsin baaritiskillä erittäin lyhyeen ihmiseen ja nauroin hänelle.
Kyseinen pieni mies suuttui ja kysyi minulta "Mitä sä naurat?",
jonka jälkeen nauroin entistä enemmän, koska hän oli selvästi tuohtunut,
ja lyhyet ihmiset ovat hauskan näköisiä silloin kun ne ovat vihaisia.


Torstaina, yksinäisen aamupalan ja tylsien luentojen jälkeen,
kävin Rikun ja Joonaksen kanssa kylillä ostamassa nachoja.
Illalla pelasimme flipperiä leirin pelisalissa ja taistelimme rikkinäisen jukeboxin kanssa.
Välillä ehdimme myös haukkua viattomia ihmisiä ja juoruta muista leiriläisistä.

Perjantaina, Tabasco-aamiaisen jälkeen kävimme lukion filosofian oppikirjani
kirjoittaneen miehen luennolla, jonka aiheena oli ihmisoikeudet.
Luennon päätyttyä kiirehdin bussiin, joka kuljetti minut ja Joonaksen Helsinkiin shoppailemaan.
Joitain tunteja myöhemmin olinkin jo Raumalla. Kaikki oli hyvin.
Ennen vietin kaikki sunnuntaipäiväni makoilemalla sängyssä nachopussin ja BBQ-kastikkeen kanssa katsoen todella huonoja tv-sarjoja yksi toisensa jälkeen, kunnes olikin jo maanantai.
Nykyään olen aina töissä, enkä ehdi enää koskaan katsoa huonoja tv-sarjoja.
Viime sunnuntaina en tehnyt - laiskanlaisen työnteon lisäksi - muuta kuin
söin yhden viinerin, jonka äitini osti minulle syystä, joka on minulle yhä epäselvä.

Maanantaina yritin olla hieman toimekkaampi ja suuntasinkin tuore vaimo/ystäväni
Tuulian luo katsomaan hääkuvia ja viemään hänelle jelly beanseja.
Ennen kuin huomasimmekaan, olimme tyhjentäneet jo useamman pullon skumppaa
ja pelasimme pokeria, jota valitettavasti kumpikaan meistä ei osannut pelata.

Tiistaina pakotin itseni nousemaan ylös sängystä, siitä huolimatta,
että olin edellisen illan pokeriturnauksen vuoksi yhä hieman väsynyt.
Heti päästyäni liikenteeseen suuntasin äitini kanssa syömään
herneitä ja jäätelöä jonkun satunnaisen kerrostalon pihalla
olleeseen puutarhakeinuun, kunnes jouduimme juoksemaan karkuun kesäsateelta.
Lyhyen työrupeaman jälkeen illalla suuntasin työkavereideni kanssa lasillisille
paikalliseen kuppilaan, jossa istuimmekin sulkemisaikaan asti.

Keskiviikkona taas yhden laiskan työpäivän jälkeen
Taija ilmestyi luokseni juomaan halpaa roséviiniä.
Viinin loputtua suuntasimme Onnelaan viettämään aikaa tosi-tv-tähtien kanssa.
Törmättyäni lähes kaikkiin työkavereihini Onnelassa otin liikaa shotteja Nooran kanssa.
Onnelan suljettua ovensa hortoilin hetkellisesti ulkona,
kunnes lopulta päädyin Taijan kanssa jatkoille erään kiharatukkaisen miehen luo.
Siellä joimme vielä lisää viiniä ja vodkalla terästettyä skumppaa.
Lopulta edellämainittu kiharatukkainen mies ja Taija suutelivat minua vuorotellen,
kilpaillen siitä, kumpi osasi homman paremmin.

Päästyäni jatkoilta kotiin yhdeltä seuraavana päivänä - sen jälkeen
kun eksyin kotimatkallani pelottavaan metsään, jossa kasvoi herkullisia vadelmia -
jouduin suuntaamaan melkein heti töihin.
Ymmärrettävästä syystä olin taas hieman laiska.
Illalla pidin kovaan tarpeeseen tulleen tauon ja nukuin hieman.

Perjantaina järjestin nykyisen, mutta kohta entisen kämppäni hautajaiset.
Hollywoodin kuolleet, mutta kuolemattomat Tähdet -teeman kunniaksi
James Dean, Grace Kelly, Audrey Hepburn sekä monet pornotähdet
saapuivat punaista mattoa pitkin luokseni juomaan liikaa skumppaa ja boolia.

Tarjoilujen loputtua suuntasimme paikalliseen yökerhoon,
jossa Grace Kelly heitti fisuni päälleen ja kaatui sitten naama edellä seinää päin.
Minä join tequilaa ja tanssin ilman kenkiä ja eräs ystäväni varasti matkapuhelimeni.

Lauantaina heräsin aamulla 'kuollut James Dean' -meikeissäni erittäin nälkäisenä,
mutta valitettavasti jääkaapissani ei ollut mitään alkoholitonta.
Selviydyttyäni nälkäisestä viimeisestä työpäivästä nyt jo entisessä työpaikassani
suuntasin lahjaorkideani kanssa suoraan Mervin grillijuhla-syntymäpäiville,
joissa join liikaa boolia Kepan ja kumppaneiden kanssa ja lauloin liikaa karaokea.
Vaatiessani itselleni edes hieman kunnioitusta Aretha Franklinin suurimman hitin tahtiin aloin huomata, että kaikki muut juhlavieraat siirtyivät pikaisesti viereiseen huoneeseen.
Ehkä he olivat vain kateellisia uskomattoman hyvästä lauluäänestäni.
Päädyttyämme ilmaisella taksilla Onnelaan joimme hieman shotteja ja hieman drinkkejä.
Hetkeä myöhemmin tanssimme Kepan kanssa pöydillä, mutta valitettavasti meitä pyydettiin lopettamaan viaton harrastuksemme, jonka ainoa tarkoitus oli nostattaa muiden tunnelmaa.
Toista hetkeä myöhemmin roikuin katossa olevista tangoista pää alaspäin.
En tiedä, miksi.
Yhtäkkiä törmäsin Nooraan, joka oli tullut suoraan töistä yksin Onnelaan lasilliselle.
Jorattuamme hetken viimeisiä hitaita suuntasimme syömään maailman parasta pizzaa
Rauman kanaalin varrella oleville venetsialaisille rappusille auringon noustessa horisontissa.

Tänään jouduin heti herättyäni kipittämään Mister Jonesiin,
jossa kävin Nooran ja Ellun kanssa pitkällä lounaalla.
Kyseisessä ravintolassa tuoksui todella hyvälle,
mutta en halunnut mainita asiaa ystävilleni,
koska en halunnut kiinnittää heidän huomiotaan nenääni.
Muutaman tunnin tauon jälkeen kävin äitini kanssa illallisella
ja sen jälkeen istuskelin Taijan kanssa parvekkeellani haukkuen muita ihmisiä.
Se oli mukavaa.

Huomenna lähden keskitysleirille, koska Suomen Valtio vihaa minua.
Olen yrittänyt uudelleen ja uudelleen vakuuttaa itselleni,
että ei täällä Suomessa nyt niin kamalaa ole oleskella.
Samalla olen kuitenkin metsästänyt halpoja lentoja Amsterdamiin tai New Yorkiin.
Ehkä vielä joskus pääsen lopullisesti karkuun täältä.

Täällä ollessani on kuitenkin parasta, että edes yritän nauttia olostani.
Ensimmäinen yritykseni nauttia olostani Suomessa oli maanantaina,
kun lähdin Taijan kanssa pankkiin kahville ja kodinkoneostoksille.
En saanut kummastakaan toiminnasta keskivertoa suurempaa nautintoa,
joten seuraavaksi söimme nachoja ja katsoimme Lost In Translationin,
josta pidän enemmän ja enemmän aina kun näen sen uudelleen.
Kyseinen cinemaattinen voitto auttoi minua ymmärtämään,
että Tokiossakin voi joskus olla tylsää.

Taijan lähdettyä nauttimaan paremmasta seurasta paremmassa paikassa kutsuin Nooran luokseni.
Tilasimme lähipizzeriastani ruokaa - teko, joka jännitti minua mahdottoman paljon.
Mielestäni on todella pelottavaa puhua puhelimessa sellaisten ihmisten kanssa, joita ei tunne.
Sen lisäksi ruokaa tilatessa saa vielä pelätä mahdollisia väärinkäsityksiä ja pettymyksiä,
kun oven taa ilmestyykin vääränlaista ruokaa tai oikeanlaista ruokaa ruman ihmisen tuomana.
Tällä kertaa saimme kuitenkin juuri sitä, mitä halusimme, ja ruokamme saavuttua aloimmekin iloisin mielin katsoa The Wizard of Ozia, elokuvaa, jota ei todellakaan saisi katsoa ilman jonkinlaisia laittomia huumausaineita tai erittäin suuria määriä alkoholia.

Tiistaina, käytyäni äitini kanssa lounaalla ravintolassa, josta saa Rauman parhaat sipulirenkaat,
minun piti tavata Tuulia, mutta hän päättikin jättäytyä pois tapaamisestamme.
En edes muista enää, miltä Tuulia näyttää.
Stepford.

Keskiviikkona, suoritettuani onnistuneen paluun työelämään,
suuntasin Nooran, Sallan ja Ellun kanssa lasillisille paikalliseen ravintolaan.
Juotuamme vielä toiset lasilliset yhdellä Rauman parhaista terasseista
suunnittelimme hetkellisesti paikalliseen yökerhoon siirtymistä,
mutta lopulta päädyinkin yksin kotiin syömään karamelleja.

Torstaina muistin, että nautin olostani eniten silloin, kun ostan jotain uutta.
Kävin siis heti ostamassa itselleni uuden sohvapöydän, jota aion käyttää yöpöytänä
sekä uuden talvitakin, jota olen käyttänyt toistuvasti jo heinäkuussa.
Lahtelaisten sävyttämän työpäivän jälkeen suuntasin Taijan kanssa
Mister Jonesiin pitkälle drinkkien täyttämälle illalliselle.
Seuraavaksi päädyimme paikalliseen juottolaan,
jossa joimme kaksin käsin halpoja juomia ja minä saatoin potkaista tai
saatoin olla potkaisematta yhden lasin Taijan kädestä tanssilattialle.
Pelästyttyämme lasinsirpaleita päätimme, että haluamme laulamaan karaokea.
Yritimme päästä lähipubiini antamaan pubiruusuille näytteen hunajasoinnuistamme,
mutta se oli valitettavasti suljettu jo yli viisi tuntia aiemmin.

Perjantai 13. Päivänä vauhdikkaan työpäivän jälkeen
suuntasin Ellun kanssa teatterin uuden näytelmän ensi-iltajuhliin.
Juhlapaikan keittiössä oli jääkaappi tai kaksi täynnä ilmaista juotavaa,
ja luulen, että siellä juhlissa oli jossain vaiheessa ehkä tarjolla jotain ruokaakin.
Muistan varmuudella ainoastaan sen, että skumpan, viinin, oluen ja siiderin lisäksi
nautin vodkalla terästettyä tervaviinaa ja suutelin parrakasta miestä
sen jälkeen kun olin työtovereideni kanssa leikkinyt valmiskermavaahtopurkin kanssa.
Loppuillasta pelastin yhden työkaverini uskomattoman syvän ojan pohjalta,
jonne hän oli pudonnut pyöränsä kanssa ja päättänyt sen jälkeen jäädä nukkumaan.
Tänään herättyäni erittäin huonovointisena löysin eteisestäni jonkinlaisen Kevlar-liivin.
En minäkään ymmärrä.


Yleensä minua alkaa ahdistaa, jos en ole koko ajan liikkeessä,
mutta tänään olen autuaasti maannut koko päivän sängyssäni,
kuunnellen rentouttavaa musiikkia ja katsellen valkoisten pilvien lipuvan syvän sinisellä taivaalla.
Makuuhuoneeni tapetit ovat todella hienot ja minä olen melkein onnellinen.

Mikä tapahtuu Lontoossa, pysyy LontoossaMaanantai 09.07.2007 15:56


Suomalaiset ihmiset ovat pieniä, vähäpätöisiä ihmisiä.
Siksi olinkin niin onnellinen viime viikon maanantaina tietäessäni,
että pääsisin ainakin viikoksi ihanien (epä)normaalien ihmisten joukkoon.
Pakattuani taas tälläkin kerralla tavarani vasta viime hetkellä
lähdimme Nooran kanssa hieman aikataulusta jäljessä kohti
entistä kotikaupunkiani, Tampere Cityä.
Tampereella kävimme pikaisella lounaalla ja harkitsimme kuolemaa.
Se olisi ollut juuri silloin otollista, koska löysimme liikkeen,
jossa myytiin arkkuja 30 prosentin alennuksella.

Päätimme huimasta säästömahdollisuudesta huolimatta elää,
ja suuntasimme suorinta tietä kohti erään halpalentoyhtiön konetta.
Syötyämme koneessa miniatyyrinachoja saavuimme paikkaan, jossa kaikki on sallittua,
London Towniin.
Ensi töikseni yritin ostaa pähkinöitä, mutta minut heitettiin ulos Tescosta.
Lannistuneena hyppäsin Nooran kanssa taksiin ja suuntasin epämääräiselle hotellilleni.

Seuraavana päivänä suuntasimme heti shoppailemaan vaatteita tulevaa iltaa varten.
Pradan kenkäosastolla törmäsin erääseen edesmenneen poikabändin, Bluen, jäseneen.
Valitettavasti se oli juuri se rumin niistä neljästä. Vai oliko niitä viisi?
Löydettyämme täydelliset asut kävimme Soho Squarella lounaalla
ja hetkeä myöhemmin Cavendish Squarella potkimassa puluja.
Käytyämme Harrodsilla pikaisella pakollisella turistikierroksella
ja Ladureé Patisseriessa herkullisilla leivonnaisilla päädyimme
Leicester Squarelle ja huomasimme uuden Harry Potter -elokuvan
ensi-illassa, että Daniel Radcliffella on hyvännäköisiä teinifaneja.
Jätimme kuitenkin sakkolihat rauhaan ja suuntasimme New Young Pony Clubin keikalle.

Keikan jälkeen päätimme yhdessä, että nähtävyyksien sijasta haluamme alkoholia,
joten suuntasimme Nooran ja Chrisin kanssa Trash Palaceen nauttimaan happy hourista.
Yhden hilpeän tunnin jälkeen pöydässämme oli 14 tyhjää lasia, joten päätimme,
että saattaisi olla melko hyvä aika vaihtaa maisemaa.
Otimme vielä yhdet jello shotit ja suuntasimme viereiseen baariin
juomaan halpaa alkoholia suoraan 1,2 litran kannuista pilleillä.
Huomattuamme, että eräs herrasmies kosketteli minua liian innokkaasti
karkasimme hätäuloskäynnin kautta ulos ja suuntasimme läheiseen
pelisaliin kilpailemaan elämästä ja kuolemasta tanssimattopelissä.
Lopulta jouduimme Cheersiin, joka on kopio samannimisen tv-sarjan esittämästä baarista.
Jorasimme erittäin huonon musiikin tahdissa ja tapasimme erittäin paljon meksikolaisia.
Erittäin pitkältä tuntuneen yön jälkeen pääsin viimeinkin aamuseitsemältä nukkumaan.

Keskiviikkona, nukuttuamme pommiin, kävimme kävelyllä sateessa ja lounaalla Chinatownissa.
Jälkiruoaksi ostimme läheisestä leipomosta kakkupaloja ja suuntasimme erääseen puistoon piknikille.
Illalla, shoppailtuamme iltaa varten uusia vaatteita, kävimme katsomassa kaikkien aikojen
parhaan musikaalin, Wickedin, Apollo Theatressa.
Luulin ensin, että minua pidettäisiin todella rahvaana,
koska raahasin oman viinipullon mukanani katsomoon.
Ilokseni huomasin, että monella muullakin oli viinipullo mukana.
Surukseni totesin kuitenkin, että muilla oli mukana pikkupullo viiniä,
jonka he vielä jakoivat molempien vierustoveriensa kanssa.

Ihanan shown ja herkullisen viinin jälkeen kävimme rauhallisella itakävelyllä Thamesin rannalla.
Halusimme kuitenkin jotain hieman vauhdikkaampaa täytettä iltaamme,
joten suuntasimme Heaveniin tanssimaan korokkeille ja pyörimään stripparitangoissa.
Löysimme mahdottoman sokkeloisesta klubista koko ajan uusia huoneita,
joista eräässä tutustuin italialaiseen Ericiin ja levy-yhtiön omistavaan Ericiin.
Minä ja ystäväni Noora lähdimme kyseisten herrasmiesten kanssa yhdessä pois Heavenista,
ajoimme yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja menimme Bar Italiaan jatkoille etsimään
Nooralle heteromiestä. Tiedän - ei Lontoossa ole heteromiehiä.

Tapahtumaköyhien yöunien jälkeen suuntasin Nooran kanssa vaateostoksille tulevaa iltaa varten ja Trafalgar Squarella Tour de Francen kunniaksi järjestettyyn tanssishow'hun.
St. James’ Parkissa luulin kuulleeni Amy Winehousen livenä, mutta ilmeisesti se olikin vain cd-soitin, jonka joku oli kantanut mukanaan puistoon.

Pettyneinä kävimme Buckingham Palacen edessä ottamassa Nooralle pakolliset turistikuvat,
jonka jälkeen kävimme lounastamassa sinihomeelta tuoksuvan Thamesin varrella.

Tehtyämme parhaamme näyttääksemme hyvältä
suuntasimme Johnin syntymäpäiväjuhliin Arangiin,
korealaiseen ravintolaan, jonka kaikissa pöydissä oli sisäänrakennettu grilli.
Nautittuamme herkullisista ruoista, jotka kokattiin edessämme ja cocktaileista,
jotka maksettiin puolestamme, sekä australialaisen Izzyn ja slovakialaissyntyisen
kakkuja pelkäävän Martinin räväkästä/omituisesta seurasta,
keittiöstä kannettiin pöytäämme suuri suklaakakku, jossa oli 28 kynttilää.
Lauloimme kaikki yhdessä Happy Birthday -rallatuksen ja Johnin puhallettua kynttilänsä
ja tehtyä toivomuksensa eteeni kannettiin Moët&Chandonia.
Juhliminen on ihanaa.

Vietettyämme ravintolassa tuntikausia suuntasimme Kudosiin muutamille drinkeille.
Chris kutsui valitettavasti mukaamme ystävänsä Silvan,
joka on melkein yhtä mielenkiintoinen kuin märkä aaltopahvi.
Onneksi Silva ei seurannut meitä lähtiessämme Kudosista Lateen,
jossa jorasimme Scoochin tahtiin ja Edric työnsi keltaisiin housuihini jääpaloja.
Nautittuamme liikaa halpoja drinkkejä Latessa suuntasimme Astoriaan,
jossa eräs erittäin ilkeä ja pelottava mies tarjosi minulle juotavaa.

Vietettyäni taas yhden tapahtumaköyhän yön Nooran vieressä
heräsimme väsyneinä perjantai-iltapäivällä ja suuntasimme heti shoppailemaan.
Ostin Tuulialle Hamley'silta Jelly Beanseja, koska tiesin, että en olisi tervetullut takaisin ilman niitä.
Käytyämme illallisella Itsussa, jossa ihanat sushiannokset rullasivat liukuhihnalla edessämme,
kävimme ostamassa Tescosta sinistä vodkaa ja suuntasimme Soho Squarelle
juomaan jälkiruokaamme ja sytyttelemään kanssajuhlijoidemme laittomia savukkeita.
Sen jälkeen kun meidät heitettiin ulos kyseiseltä puistoaukiolta
istuskelimme Sohossa katukivetyksellä ja joimme sinistä vodkaamme.
Ihmiset saattoivat luulla, että olimme kodittomia, sillä jalkoihimme heitettiin kolikkoja.
Onneksi eräs mies antoi minulle myös pullon valkoviiniä ja eräs nainen saippuakuplalaitteen.

Törmättyäni kivuliaan hyvännäköiseen irc-galleria-tuttavuuteen Tottenham Court Roadilla
suuntasin Nooran kanssa lempiyökerhoomme juomaan viiden punnan kannuja.
Muutamien (lue: liian monien) kannujen jälkeen suuntasimme
hieman sekalaisin tuntein varustettuna Canvasin rollerdisco-iltaan.
Rullaluisteluhelvetin jälkeen suuntasimme Scalan Popstarz-iltaan,
jossa sain valitettavasti selville, että kaikki italialaiset eivät osaa suudella.
Tapasin myös Lego-Davidin - erään edellämainitun puiston pössyttelijöistä -
joka saattoi minut miesten huoneeseen, sekä erään hullun lesbon, joka puhui suomea.
Illan päätteeksi hypin aitojen yli saadakseni vettä.

Lauantaina suuntasimme Nooran kanssa tuloksettoman shoppailukierroksen jälkeen
Notting Hilliin Portobello Roadin markkinoille kummastelemaan rumia antiikkiesineitä.
Vietettyämme suuren osan kauniista kesäpäivästä Soho Squarella
suuntasimme viimeisen iltamme kunniaksi illalliselle Kaslikiin,
marokkolaiseen ravintolaan, joka on viimeiseen asti täydellisen marokkolaisesti sisustettu
ja josta saa maailman parasta valkosipulikastiketta ja maailman huonointa viiniä.

Ihanan illallisen jälkeen suuntasimme taas kerran lempiklubiimme viiden punnan kannuja kumoamaan.
Tuhlattuamme viimeiset puntamme alkoholiin tapasimme brittiläisen Michaelin,
joka osti meille loppuillan ajan niin paljon kannuja kuin ihminen vain voi toivoa.
N (nimi sensuroitu) kokeili illan aikana vessamiestä, kukkamiestä ja ovimiestä,
kun taas minä vietin "laatuaikaa" Nooran löytämän Ashin kanssa,
Ashin "kalifornialaisen" ystävän kanssa, jonka nimeä en muista ja joka oli kotoisin Lontoosta
sekä erään Samin, joka oli ennenaikaisen iloinen nähdessään minut.
Törmäsin illan aikana myös erääseen henkilöön,
joka omien sanojensa mukaan nauttii nenäfetissistään
ja pyysi saada koskettaa ja purra nenääni. Suostuin.
Yökerhon suljettua ovensa olisin halunnut lähteä jatkoille,
mutta Noora kielsi minulta suuret juhlat ja pakotti nukkumaan.

Seuraavana aamuna olin kiitollinen siitä, etten ollut päätynyt jatkoille,
sillä suuntasimme jo aamunkoiton aikoihin aidolle englantilaiselle aamupalalle.
Aamupalan jälkeen puhaltelin saippuakuplia ja katsoin Hollyoaksia.
Sitten suuntasin Soho Squarelle lounaalle Samin kanssa.
Hän oli luvannut kokata minulle, mutta sain erittäin nopeasti selville,
että hän oli luistanut velvollisuuksistaan ja ostanut valmisruokia.

Hiljaisen piknikin jälkeen suuntasin Nooran kanssa lentokentälle ja palasin takaisin Suomeen.
En haluaisi olla täällä.

Ilmapallot ovat karkkiaMaanantai 02.07.2007 14:37

En ole oikeastaan vieläkään ehtinyt nukkua laadukkaita yöunia.
En myöskään muista, koska olen viimeksi ehtinyt siivota tai peseytyä.
Luulen - tai ainakin toivon - että olin kuitenkin kohtuullisen puhtaan näköinen
keskiviikkona käydessäni rämäpäisen joukon kanssa lounaalla.
Lounastapaamiseni jälkeen suuntasin Taijan kanssa Bistroon jälkiruoalle.
Vietettyäni neljä epämiellyttävää tuntia töissä suuntasin Nooran kanssa "lasillisille".
Tilanne saattoi karata käsistä ensimmäisten shottien jälkeen ja
tuhlasin taas kerran pienen omaisuuden alkoholiin.
Onneksi kesällä saa kuulemma alkoholisoitua.

Torstaina minun oli tarkoitus tavata Ellu, tavata Noora, käydä illallisella Taijan kanssa,
mutta epämääräisten kiireideni vuoksi jouduin perumaan kaikki suunnitelmani.

Perjantaina, pitkän työpäivän jälkeen, kävin vuokraamassa elokuvan,
ostin karamelleja ja colaa ja hain lähipizzeriastani herkullisen pizzan.
Sitten vietin perjantai-iltani yksin. Se oli yllättävän ihanaa.

Lauantaina helpotin rankkaa työpäivääni saapumalla tunnin myöhässä,
pitämällä pitkän ruokatunnin ja lähtemällä puolitoista tuntia määrättyä aiemmin.
Nautittuani muutaman ystävän kanssa viinistä ja skumpasta luonani
päädyin Minnan sekä Ellun ja Sallan kanssa paikalliseen yökerhoon.
Joimme tequilaa limen kanssa, minä kannoin tarjottimellisia juomia pöytään,
loppuillasta koimme hieman inhimillistä draamaa ja minä tanssin
(melkein) ensimmäistä kertaa elämässäni viimeiset hitaat.
Kotimatkalla törmäsin Nooraan, joka oli matkalla kotiin töistä.
Aivan.

Sunnuntaina en olisi ollenkaan halunnut mennä töihin,
mutta lopulta huomasinkin, että viimeinen työpäiväni
ennen kesälomani jatko-osaa oli melko miellyttävä.
Eräs teatterin lapsinäyttelijöistä halusi saamillaan viikkorahoilla ostaa minulle jäätelön,
ja - vaikken lapsista pidäkään - tämä kyseinen lapsi voitti kuitenkin sydämeni.
Tiedän, olen halpa. Kaikille halukkaille tiedoksi: pelkkä jäätelötuuttikin riittää.

Tapahtumarikkaan työpäiväni jälkeen Noora kutsui itsensä luokseni.
Katsoimme Ostos-tv:tä, söimme muffinseja sekä kylmää pizzaa
ja joimme greippilimua ja colaa juorutessamme ystävistämme.


Koko kesäkuun ajan minulla on ollut sellainen tunne,
että kesä valuu sormieni läpi ja juoksee minulta karkuun.
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä ymmärsin kuitenkin,
että kesä syntyy niistä pienistä jokapäiväisistä asioista,
joita minunkin kesäni on täynnä: juostessa runsaslehtisen puun katveeseen
kesäiseltä sadekuurolta turvaan, huomatessa ensimmäistä kertaa joitain piirteitä ystävissä, jotka on luullut tunteneensa jo vuosia, huomatessa uusia piirteitä ihmisissä, joihin on juuri tutustunut,
ajaessa autolla ylinopeutta valoisana kesäyönä kaikkien auton ikkunoiden
ollessa auki ja syreenien sävyttäessä ilmaa hurmiollisella tuoksullaan.
Ehkä tämä onkin ihan hyvä kesä.

Good VibrationsKeskiviikko 27.06.2007 01:34


En löytänyt itselleni ollenkaan Juhannusheilaa,
mutta minulla oli silti oikein viihtyisä Juhannus.

Torstaina Juuso haki minut kotoa heti aamulla luokseen etkoille.
Kokkailtuamme pelottavaa ruokaa ja juotuamme hieman skumpaa
suuntasimme tilataksilla festareille, siitä huolimatta, että meille väitettiin,
että festareiden sijasta Raumalla alkavatkin mittavat tietyöt.
Festarialueelle päästyämme poseerasin Jeesus-bussin ja puhallettavan Barbarinon kanssa
sekä löysin seurueelleni pippalot leirintäalueelta ja suutelin puutarhatonttua.
Tiktakin keikalla takamustani kosketeltiin epäsopivasti ja törmäsin irc-galleriasta tuttuihin urpoihin.

Aleksin hypättyä benji-hypyn aamun pikkutunneilla suuntasin
entiseen kotiini nukkumaan huonosti ja lyhyesti.


Perjantaina, nautittuani Ellun ja Sallan kanssa nestemäisen aamupalan,
kävimme Sunrise Avenuen keikalla yllättymässä siitä, että ihmiset pitivät kyseisestä bändistä.
Illemmalla testasimme Elastisen keikalla kuinka monta fisua kannattaa kumota yhdessä illassa.
Antti Tuiskun keikalla hyppäsin Aleksin olkapäille - syystä, joka on minulle yhä hieman epäselvä -
ja lopputuloksena sitten rakkaimmat housuni repesivät takamuksesta.
Hetkeä myöhemmin matkapuhelimeni meni lonkeroon ja lopetti toimintansa.

Huomattuamme Mervin kanssa ettemme onneksi sovi festarikansan joukkoon
päädyin kritisoimaan The Rasmuksen keikkaa läheiseltä anniskelualueelta.
Apulannan keikkaa taisin käydä kritisoimassa hieman lähempää.
Pamela Andersonin tissit kävivät myös jossain vaiheessa lavalla, innostaen Sallan hurmokseen.

Juhannusaattoni, yötön yöni, päättyi siihen kun pukeuduimme Aleksin kanssa
Caribia-baarissa naisten vaatteisiin ja minä jäin melkein ambulanssin alle.
Onneksi apu olisi sentään ollut lähellä.

Päädyttyäni yllättävään paikkaan yöpymään olisin mennyt jo neljän aikoihin nukkumaan,
mutta valitettavasti idiootti naapuri kuunteli Sunrise Avenueta
erittäin korkealla äänenvoimakkuudella aamuun asti.

Seuraavana aamuna juopottelin Ellun kanssa liikenneympyrän keskellä
ja minua ammuttiin erittäin suurella vesipyssyllä.
Löydettyämme Sallan ja Nooran suuntasimme yhdessä
Dannyn keikalle kokemaan valitettavan suurta myötähäpeää.

Illalla koin oman Juhannukseni huippuhetken Maija Vilkkumaan loistavalla keikalla,
jota seurasi melkein yhtä innostava PMMP:n keikka, jonka aikana
ihmettelin Nooran kanssa kaksosia, jotka eivät olleet toisilleen sukua.
Suudeltuani kahta varattua ihmistä yritin tilata punaviiniä, mutta sainkin mukillisen tequilaa.
Jorailtuamme juhlien loppuun asti päädyin Nooran kanssa vantaalaisten jatkoihin.
Valitettavasti vantaalaiset - ja Noora - väsähtivät nopeasti,
joten minun oli pakko lähteä etsimään uusia jatkoja.

Päädyinkin maailman parhaisiin jatkoihin.
Löysin jatkot, joissa oli ilmaista ruokaa ja juomaa,
oma dj, liekinsyöksentää ja vaarallisia tilanteita.
Hävisin vedonlyönnin pelottavalle Juhalle omituisen lacrosse-pelaajan ja meikkaavan miehen takia.
Kompensoin kivuliasta häviötäni tanssimalla auton katolla
ja ostamalla lisää juotavaa heti kun kauppa aukesi aamulla.
Puoleltapäivin lähdin jatkoilta kahden tapaamani espoolaisen kanssa ja suuntasin
Citymarketin oven taa jonottamaan päästäksemme ostamaan lisää juotavaa.

Istuskeltuamme Rauman Linja-autoaseman läheisellä nurmikkoalueella
suunnittelin nukkumaanmenoa, mutta onneksi espoolaiset ostivat minut matkamuistoksi.
Bussimatkalla tapasimme muun muassa pahanhajuisen
oletettavan lääkisopiskelijan ja joimme hänen juomansa.
Espoossa jatkoistamme tulivat etkot ja aloimme valmistautua Helsingin yöhön siirtymistä.
Kultahippuja sisältävän skumpan jälkeen joimme hieman kaikkea muuta,
mitä uuden espoolaisen ystäväni kartanosta löytyi.

Biletaksissamme joimme ehkä hieman liikaa matkiksia, sillä nuori taksikuskimmekin nauroi meille.
DTM:ssä tapasin naisen, joka juotti minulle fisuja ja yritti parittaa minua isoveljelleen.
Kyllästyttyämme DTM:ään piipahdimme Lostarissa ja melkein jopa Swengissä.
Jaoin illan aikana numeroani kaikille, jotka sen huolivat.
Teko, jota sain katua seuraavana päivänä.

Huomattuamme, että on aika lopettaa juhlinta väliaikaisesti otimme biletaksin espooseen
ja suunnittelimme alastonuintia ja alastonta golfin pelaamista,
mutta päädyimme onneksi nukkumaan, ainakin hetkeksi.

Kello 6.40 heräsin siihen, kun espoolainen Emmi lähti töihin.
Toivuttuamme hetken suuntasin toisen espoolaisen, Tiinan, kanssa vapaapäivämme kunniaksi
Quentin Tarantinon uuden elokuvan aamunäytökseen ja sieltä erääseen huvipuistoon
huonoon maailmanpyörään pelkäämään henkemme edestä.

Shoppailtuani tehokkaaasti kävin Kian kanssa Santa Féssä syömässä ihanaa ruokaa.
Jälkiruoalle suuntasimme Coffee Houseen Kepan ja Mosan kera.
Huomattuani, että Helsingissä naiset ovat aivan omaa rotuaan
suuntasin valitettavasti takaisin Raumalle.
Astuessani ulos dösästä Raumalla suunnittelin, että menisin nukkumaan,
mutta päädyinkin Nooran ja 11 italialaisen miehen kanssa hotellipippaloihin
nauttimaan viiden ruokalajin illallisesta ja liian suurista määristä alkoholia kynttilänvalossa
Fellinin kuuluisimman klassikkoelokuvan pyöriessä äänettömänä taustalla.
Sain selville, että en pidä vermouthista ja jonkun rintaliivit saattoivat kadota illan aikana.
Juhlien jatkuttua aamuun asti kävin Nooran kanssa hotellin aamupalalla
ja soittelin ystävilleni, jotka olivat juuri menossa töihin.

Torkahdettuani hetkeksi minulle soitettiin töistä ja ilmoitettiin, että minun pitäisi jo olla siellä.
Saavuttuani töihin tänään pari tuntia myöhässä, kerroin lapsille, että ilmapallot ovat karkkia.
Tuskallisen pitkän työpäivän jälkeen vietin kauniin hetken Sallan ja Ellun kanssa
ja nyt taidan pitkästä aikaa mennä nukkumaan.

Hallittu KaaokseniTorstai 21.06.2007 01:22


Kärsittyäni sunnuntaina läpi tuskaisen kymmenen tunnin työpäivän
maailmanhistorian pahimmassa krapulassa elämäni helpottui huomattavasti: minulla alkoi loma.
Maanantaina lähdinkin kesälomani kunniaksi Ellun kanssa kävelylle.
Törmättyämme sattumalta tuoreeseen rouvaan päädyimme
ihailemaan ja vihailemaan Tuulian ja Jeren häälahjoja.

Tiistaina järjestin spontaanit grillijuhlat lapsuudenkodissani.
Tällä kertaa sain jopa grillin syttymään, vahingossa.
Herkullisen kesäruoan ja muutaman viinilasillisen jälkeen
väsähdin aivan täysin, joten peruimme Nooran kanssa
suunnittelemamme matkan paikalliseen juottolaan.

Keskiviikkona, syötyäni aamupalaksi grillikesteiltä yli jäänyttä raparperitorttua,
suuntasin Sallan työpaikalle ilkkumaan työtä tekevää ystävääni.
Iltapäivällä sovimme mahdolliset erimielisyytemme ja kävimme yhdessä Alkossa.

Harkitsin, että olisin siivonnut tänään,
jos vaikka tuo Juhannusheilan kotiin,
mutta en taida enää jaksaa.

Toivottavasti mahdollinen Juhannusheilani ei paheksu hallittua kaaostani.

Love and Other Peculiar ThingsMaanantai 18.06.2007 02:15


Viime viikon sunnuntaina, ollessani Rauman kesäteatterilla ovimiehenä
tapasin erään ohjaajan, joka tarjosi minulle roolia tulevassa näytelmässään.
Valitettavasti jouduin kieltäytymään aiempien sitoutumisteni vuoksi.
Töistä karkasin Taijan kanssa lasillisille, keskustelemaan alastonkuvista.

Maanantaina Sallan takamuksesta tuli Internet-kuuluisuus
ja minä yritin auttaa itsemurhahaluista työkaveriani.
Hänen yrityksensä eivät vain onnistuneet.

Tiistaina ollessani lounaalla Terhin kanssa huomasin, että osaan rimmata.
Onnittelin itseäni uudesta taidosta shoppailemalla niin paljon kuin pystyin.

Keskiviikkona join greippilimua ja katsoin Youtubesta kaikki mahdolliset
David Hasselhoffiin liittyvät videot. En tiedä, miksi.

Torstaina, koettuani epätoivoiset lounastreffit Sallan kanssa,
suuntasin Taijan kanssa ulkoilmaan ottamaan kuvia minusta.
Illalla töissä sain kuulla, että minut oli löydetty irc-galleriasta.
Samana iltana sain myös huomata, että työnteko ulkona on kamalaa.
Väistellessäni salamaniskuja kesäteatterilla yritin pitää kiinni
anniskelualueen teltoista, jotka olivat lähdössä lentoon myrskytuulen mukana.
Sitten alkoi sataa rakeita.
Rakeita! Kesäkuussa!
Ja silti minulle paasataan joka päivä ilmaston lämpenemisestä.
Heti huomenna käyn ostamassa halpishiuslakkaa ja suihkutan sitä ilmakehään.

Perjantaina valmistauduin onneksi työpäivään hieman paremmin: otin omat viinat mukaan.
Aloiteltuani iltaani työpaikallani suuntasin lentoemoksi pukeutuneen Sallan kanssa
paikalliseen yökerhoon juomaan shotteja ja tekemään lentoemotanssia.
Ilta loppui siihen kun olin jostain syystä auton takakontissa Juuson kanssa.


Lauantaina Tuulia ja Jere menivät naimisiin.
Minä ja Ellu yritimme molemmat pidätellä kyyneliä
nähdessämme Tuulian kävelevän hehkuvan kauniina kohti alttaria.
Jos Tuulia ei olisi aikoinaan sanonut minulle, että nähtyään minun itkevän
hän ei voisi enää koskaan kunnioittaa minua, olisin itkenyt.

Toisaalta, Tuulia on joskus myös sanonut tietävänsä, että dinosaurukset elävät yhä.

Uskomattoman kauniin vihkiseremonian jälkeen siirryimme hienoon juhlapaikkaan,
jossa sain ihailla täydellisen tyylikkäitä kattauksia ja ihanan herkullista ruokaa.
Annoimme hääparille lahjaksi kuumailmapallolennon kuohuviineineen
ja minä pidin - ainakin omasta mielestäni - sydämellisen ja rehellisen puheenkin.

Kävin myös tanssittamassa Ellun ja Jonnan lisäksi morsianta ja morsiamen äitiä,
joka oli aiemmin samana päivänä kyseenalaistanut lukutaitoni ja huijannut minua seuraleikissä.
Kaikki meni aivan ihanasti, kunnes konjakit tuotiin pöytään.
Tyhjennettyäni Aleksin kanssa liian monta konjakki- ja Amarettopulloa
suuntasimme suurella joukolla Onnelaan juomaan liikaa tequilaa.
Saatoin nolata itseni Tuijan edessä. Anteeksi.

Tänään aamulla heräsin morsiamen veljen vierestä ja jouduin heti suuntaamaan töihin.
Saapuessani hieman myöhässä töihin eräs teatterin lapsinäyttelijöistä
kysyi minulta "Miksi sä näytät tuollaiselta?", aidosti huolestuneena hyvinvoinnistani.
Niin, miksi minä näytän tällaiselta?