IRC-Galleria

Onpas tänään ollut taas ainutlaatuisen viihtyisä maanantai.
Heräsin aamulla ihanan kevätauringon paistaessa lämpimästi kasvoilleni.
Ihanan lämpöisän tunteen syrjäytti kuitenkin yllättäen järkyttävä annos totuutta:
jostain lähistöltä kuului panhuilu-musiikkia.

Kurkistaessani ulos ikkunasta, huomasin, että naapurin kaljuuntunut ja alkoholisoitunut Mauno
(nimi vaihdettu henkilön yksityisyyden suojaksi) oli tarttunut panhuiluunsa,
ja soitteli sitä oikein antaumuksella kirpeässä pakkasaamussa.
Minusta se on aina jotenkin ihanaa nähdä, että ihmiset osaavat
vielä eläkkeelläkin nauttia elämästään täysin rinnoin.

Mielestäni olin panhuilu-välikohtauksen unohdettuani koko päivän jotenkin ihanan pirteä,
mutta kaksi ihmistä kysyivätkin minulta tänään, olenko masentunut.
Kuulemma olin jopa kirjoittanut tänne lauantaina sellaista tekstiä,
että eräs ystäväni oli sekoittanut minut itsemurhaa yrittäviin pupuihin.
Itse asiassa yritin lauantaina kirjoittamallani merkinnällä osoittaa
lahjakkuuttani mustan huumorin saralla, mutta selvästikään yritykseni ei toiminut.

En nyt kyllä oikein tiedä, mitä mun pitäisi tehdä.
Tuntuu niin kuin olisin tuuliajolla, kun en ollenkaan ymmärrä muita ihmisiä.
Ehkä mä voisin seurata Arja Saijonmaan jalanjäljissä
ja asettaa itseni myyntiin eBayn nettihuutokauppaan.
Ja luonnollisesti, Arja Saijonmaan jalanjäljissä,
lahjoittaisin itsekin huutokaupan tuotot Puolan homo-,
transvestiitti- ja biseksuaaliyhdistyksille.
Kyllä mun niin nyt varmaankin täytyy tehdä.