IRC-Galleria

Ulkona on erittäin suurikokoinen lintu ja se uhkailee minua.
(Olen nähnyt hallusinaatioita koko päivän.)

Lähdettiin sitten Helsinkiin Iidan kanssa tänään.
Enhän mä siellä ollutkaan kuin sunnuntaina viimeksi...
Oli kyllä hauska reissu.
Huomattiin Iidan kanssa että me ollaan oikeasti todella hyviä tyyppejä.
Koko matkan ajan pohdittiin, miksi ihmeessä kaikki muut ihmiset ovat aina ihan paskoja... ?
Jostain kumman syystä meissä kahdessa ei ole ikinä mitään vikaa, se on aina niissä muissa. Niin se elämä vain menee.
Mä pystyn kyllä myöntämään, että itsekin voin välillä olla väärässä, mutta yleensä se olet Sinä.

(no OK, et välttämättä juuri Sinä.)

Tulipa taas kierrettyä Rauman lähistön maaseutuja oikein kunnolla tänään: oltiin Millan, Iiron, Suskin ja Eppen kanssa Kollassa. Oli todella "kivaa".
No saatiinpahan ainakin paikka vuokrattua karkelointeja varten..

Iidan kanssa kokkailtiin (eli Iida kokkasi, mä seisoin vieressä ja valitin.) kotitekoista pizzaa ja kuunneltiin Kikkaa. Jostain syystä aina kun meidät kaksi tungetaan samaan huoneeseen, ennen pitkää Kikka alkaa soida. Kummallista.

Nyt on kyllä sen verran tylsää istua kotona, varsinkin kun tietää, että jotkut ovat juhlimassa jalkojaan irti....
Mutta mitä muutakaan työtön ihminen voisi tehdä kuin juoda alkoholia? Hymiö.

Plääh, huomenna sitten varmaankin Iidan kanssa suunnataan Helsinkiin, jos vain sääolosuhteet sallivat. Ehdinkin taas kauan olla Raumalla. Liian kauan.

Otsikko kertoo elämän suurimman totuuden. Mieti sitä.

Huh, eilen oli kyllä kiva päivä, vaikka olikin vähän kipeä fiilis.
Onneksi Taija piristi mun päivääni sexual frustrations -keskusteluillaan..
Selibaatti on oikeasti pelottava asia.
Ja tietenkin oli mahdottoman hauskaa kun Iida päätti kidnapata mut ja viedä mut Eurajoelle.
Oli ehkä hieman liian rankka viikonloppu, nukahdin kesken Desperate Housewivesin ja heräsin tänään vasta puolenpäivän aikoihin..

Mulla oli herätessä olo niinku majavalla rajun tupakkaveron korotuksen jälkeen huhtikuussa '74, joten jäin kotiin heräilemään rauhassa ja katsoin Batman Begins -leffan ennen kuin lähdin Rauma Cityn kiireiseen keskustaan Tuuliaa treffaamaan.
Tuulian kanssa sitten istuttiin tuntikausia täyteen ahdetussa pizzeriassa ja sen jälkeen suunnattiin katsomaan Halinalle-videota.

Plääh, mulla on tänään ollut vähän huono fiilis.
Pakko päästä pois tästä maasta.

PERJANTAI: Aamusta aamuun

Heräsin aamulla jo n. 5.30 oikein pirteänä ja levänneenä joten päätin katsoa Grease-leffan siinä heti aamupalaksi.
Mikään ei aloita aamua paremmin kuin 70-luvun musikaalielokuva. Hymiö.
Istuin sitten koulun penkillä pari tuntia ja puolelta päivin hyppäsin dösään, suuntanani Helsingfors.
Heti kun pääsin perille tajusin, että oli hirveä virhe mennä ystäviä katsomaan päivää ennen heidän tupareitaan: mut nakitettiin töihin. Jouduin pesemään vessan ja kaikki ikkunat ja lattiat...
Kaikkien rakastama ja ihailema Pekka sitten päätti palkita ahkerointini ja ilmoitti että "nyt lähdetään Lysti Pubiin yksille".
Me sitten lähdettiin yksille perjantai-iltana klo 21.
Nukkumaan pääsin lauantai-aamulla klo 10.
Siinä välissä sitten nähtiin jos jonkinmoista lähipubia, ja vähän kaikenlaista väkeä.
Lauttasaaren pubissa vakioveikkaaja kävi toteamassa, että hänen silmissään kaikki on toisin.
"Hevonen, neitsyt, Itä-Helsinki ja Savo."
Näiden surullisten pubivisiittien jälkeen suunnattiin sitten etkojen kautta Birdieen, ja sieltä sitten jatkojen, jatkojen jatkojen ja jatkojen jatkojen jatkojen kautta "kotiin".
Villit kuviot.
Kikka soi aamuun asti ja hullut pervot kunnioittivat tätä edesmennyttä artistia juomalla drinkin tai kaksi.

LAUANTAI: "I Made the Prettiest Cake of Plates."

Lauantaina kestikin sitten jonkun aikaa päästä takaisin rytmiin.
Kolmen aikoihin kun pääsin ylös sängystä niin jouduin heti taas töihin.
Se on tomera täti se Henna.
Mutta teinpähän ainakin todella nätin koristeen kertakäyttölautasista.
Lauttasaaressa oli sitten tämän vuosituhannen kuumimmat (tai kummimmat) pippalot kun Suomen kaksi hulluinta ja villeintä ihmistä päättivät pitää tuparit.
Larusta suunnattiin taas Birdieen, jossa kaikki eivät selvinneet täysin vammoitta.
Mutta ainahan jonkun on pakko mennä aamuyöllä sairaalaan tikattavaksi. Ei mikään juhla muuten ole onnistunut...

SUNNUNTAI: "Rasmuksen Laurilla on pieni pippeli."

Jostain kumman syystä oli kohtalaisen väsynyt olo myös sunnuntai-aamulla, päivällä, ja illalla...
Sunnnuntaipäivä meni aivan täysin ohi "rentoutuessa" huonojen tv-ohjelmien edessä ja epämääräisiin keskusteluihin syventyneenä.
Elämä on vain sarja pettymyksiä ja omituisia hajuja.
Pekan Pallikin oli täysin väsynyt villin viikonlopuin jälkeen. Hymiö.
19.45 hyppäsin sitten dösään, hyvästelin taas hetkeksi hauskan elämän ja palasin takaisin tRaumalle.
Näin bussissa erittäin kummallisia unia, niitä en kehtaa tässä edes mainita.
Huomasin muuten äsken, että hammasharjani taisi nyt jäädä Helsinkiin asumaan.

She Will Be Missed

Tänään oli kyllä hauskaa.
Sain viime yönä nukuttua oikein täydelliset yöunet pitkästä aikaa ja heräsin aamulla oikein pirteänä. En silti jaksanut kulkea koululle asti, mä otin vähän omaa lomaa ja keskityin "keskukseni löytämiseen". Hymiö.

Tuulia ryntäsi tänne kahden aikoihin ja antoi henkistä tukea kun mä yritin paketoida lahjapaketteja. Niistä tuli kyllä todella nättejä, vaikka itse sanonkin.
Juteltiin taas Tuulian kanssa oikein ihanan syvällisiä.
Tuntikausien keskustelujen aikana saimme käsiteltyä mm. rumat ihmiset, ruotsalaisen pornografian, ja ennakkoluuloisuuden.

Sen jälkeen kun puheenaiheet ruotsalaiseen pornoon liittyen alkoivat kuivua, aloitimme leffailtamme - katsottiin Hymypoika ja Herbie: Fully Loaded.
Hymypoika oli (omalla tavallaan) ihan hyvä.
Herbie: Fully Loaded oli... ...noh... Siinä oli Lindsay Lohan pääosissa.
Se suomeksi dubattu versio oli "tosi kiva".
Ja onhan se aina kiva nähdä kun kaksi autoa "pistää puntit tutisemaan".

Jee. Huomenna Helsinkiin elämää etsimään. Jee.

Tänään teki kyllä tiukkaa istua koulun penkillä koko päivä.
Ainoa piriste tappavan tylsän päivän keskellä oli Minttu ja hänen epäilyttävä Jelly Beans -intohimonsa.
Mutta ei se väärin ole, kyllä normaalit ihmisetkin saattaa ostaa sadalla eurolla makeisia.
Huomaakohan sarkasmin tekstimuodossa..?

Meinasin luovuttaa puolessa välissä päivää ja mennä katsomaan kun T.J.'tä kuvattiin Glorian kotiin, tai johonkin tämän tyyppiseen lehteen, mutta jatkoin viimeisillä tahdonvoimani rippeillä kituutusta ja istuin oppitunneilla loppuun asti.
Kun olin kärsinyt tuntikausia koulun penkillä, ja saanut elämäni röyhkeimmän palautteen omasta persoonastani, suuntasin taas kerran pankkiin selvittelemään "ongelmiani". Ei onnistunut vieläkään.
Myöhästyin niiden kirottujen pankkimummojen takia tapaamisestanikin.

Mä yritin äsken paketoida lahjapakettia - huonoin tuloksin.
Mun on pakko soittaa joku kaveri apuun, ei tämä nyt kyllä edes näytä lahjalta.
Vaikka ajatushan siinä on tärkeintä, eikö?
(Ja ei, en paketoi joululahjaa. En anna joululahjoja. Tämä on tuparilahja.)

"Lapset ovat todella pelottavia. Ne ovat melkein niin kuin ihmiset, mutta pienempiä."

Huh. Olipas villi ilta eilen.
Heräsinkin sitten tänään klo 17.07, kun yks pervo ahdistelija herätti mut.
Löydettiin Iidan kanssa meidän favorite Mäkin työntekijä Rauman yöelämästä eilen.
Ja työnnettiin jättimäisiä mötiköitä suihimme.
"Suukku auki ja mötikkä sisään."
Oli kyllä tämän vuoden parhaat jatkot. Ja kotimatka.
Tattis vaan, Tatti. Hymiö.

Tänään on sitten ilmeisesti Suomen itsenäisyyspäivä.
Kaikki perussuomalaiset Pirjot ja Pekat saavat sitten panna parhaat tuulipuvut ylleen ja syödä keitettyä perunaa ja lihahyytelöä.
Mä en suostu myöntämään itselleni, että mä olen suomalainen, mun on pakko hankkia foie gras'ta tai friteerattuja torakoita, jotain kulinaarisia nautintoja, mihin suomalaiset eivät ikinä kajoaisi...

Kikka poistui keskuudestamme eilen.
Liika juhlinta vie aina veronsa.
Kamalaa kun ihmiset kuolevat nuorena.
Ja ennen kuin mä ehdin heidän keikalleen...
Mä olen niin kateellinen Pekalle, joka on päässyt/joutunut Kikan keikalle jo pienenä, viattomana poikana...

// Kikka will live forever //

Tänään on ollut järkyttävä päivä.
Mä tulin eilisillan riennoista kotiin kolmen aikoihin, mutta heräsin jo kuudelta aamulla, enkä saanut sen jälkeen enää nukuttua.
Mä en ymmärrä, mikä mulla on, mutta en oo nukkunut kunnollisia yöunia laittoman pitkään aikaan...
[Ehkä se johtuu niistä Lennin vihreistä pöksyistä.]
Kun kerran en saanut enää nukuttuakaan niin päätin sitten lähteä nauttimaan Rauma Cityn viihtyisästä ambienssista.
Paha virhe.
Liikenteessä oli pelkkiä eläkeläisiä ja hulluja kodittomia.
Kävin pankissa selvittelemässä sijoitustiliongelmiani ja sain jonottaa tunnin kaikkien niiden ihanien mummojen takia. Tuulia tietää, mistä mä puhun.
Pankkivisiitin jälkeen mä kävin eräässä sisustusliikkeessä etsimässä tuparilahjaa kahdelle hullulle naiselle (Hymiö.) ja siellä joku kummallinen mies alkoi kertoa mulle peräsuolen tähystyksestään.
Ilmoitin vain, että "joo, mua kiinnostaa oikeesti" ja päätin lähteä heti kotiin.
Rauma on oikeasti paha paikka.

- Yh, söin muuten äsken jotain todella huolestuttavaa. Luulin, että se on raejuustoa, mutta ilmeisesti se olikin jotain ihan muuta. -

Jooh.
Mä olen taas nauttinut tästä sunnuntaista täysin rinnoin: nukkumalla.
Vaikka enpä usko, että Raumalla olisi mitään hienoa tarjottavaa ollut sunnuntai-päivän kunniaksi...
Nyt mun on kyllä pakko laittaa housut päähän ja hattu jalkaan ja lähdettävä henkeni uhalla kulkemaan tuonne ulos jäisille kaduille, etten ihan täysin juurru tähän kämppääni.
(No oikeastaan mä haluaisin jäädä tänne juurtumaan, mutta Jennu on yllättävän tomera täti, sille on vaikea sanoa ei.)
Mä kuuntelin äsken Snookin Mr. Coolia ja mulle muistui mieleen kaikki viime syksyn kiihkeät muistot. Nyt on kyllä aika kullannut muistot tehokkaasti.

Eilen tapahtui muuten koko kansakuntaamme koskettanut tragedia:
mun lähipubini räjähti.
Nämä ovat surullisia aikoja - pubiruusut joutuvat nyt kävelemään 100 metriä eteenpäin päästäkseen nauttimaan raikastavasta ja kohtuuhintaisesta tuopista.
I Feel For You.

Huh.
Eilen oli kyllä aikamoinen ilta/yö.
Perjantai-yö oli todellakin täynnä sydänsuruja, eripuraa, alkoholia ja huonoa musiikkia kun vakkarijengi kokoontui pitkän tauon jälkeen.
Kivaa oli.

Tänään heräsin siihen kun Rauman irstain ihminen (?) soitti mulle ja ilmoitti, että nyt lähdetään Turkuun...
Me sitten lähdettiin Turkuun.
Wham!:in iki-ihanat jouluballadit vainosivat meitä koko päivän alusta loppuun.
Inhottavaa.
Turkuun saavuttaessa huomattiin, että elämä tosiaankin on vain sarja pettymyksiä ja omituisia hajuja.
Ja huomattiin myös todeksi se iänikuinen totuus, että Turussakin voi törmätä tuttuihin.

Turun reissu kruunautui siihen kun 'joku hullu' soitti mulle erittäin kummallisen puhelun ja lauloi mulle Nylon Beatia.
Ihana.