IRC-Galleria

Jerrynova

Jerrynova

Because love rules, baby

Why are intelligent people always ugly?Lauantai 04.03.2006 20:00


Olipas eriskummallisen hauska ilta eilen.
Ellu, Henna ja Niko valtasivat kotini ja söivät paukkumaissini.
Nautimme brittihuumorista ja viljelimme sopiviin väleihin myös omaa sairasta huumoriamme.
Ilta loppui kylläkin kohtalaisen lyhyeen, eikä tullut sen suuremmin juhlittua.
Ehkä tänään olisi siis pakko juhlia, lopettaa loma oikein räjähtävästi. Kyllä.

Tänään oli kyllä taas vaikeuksia herätä, mutta onneksi sain kaksikin suloista herätyssoittoa.
Kiitos vaan teille. Varsinkin jälkimmäinen oli oikein mieluisa puhelu.

Mä olen nyt viimeisen parin päivän aikana kuunnellut Maroon 5:n Songs About Jane -levyn varmaankin 20 kertaa alusta loppuun, ja olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että se on yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä. Tulee ihania muistoja mieleen jokaisesta biisistä.

Itkin äsken katsoessani koko perheen elokuvaa puhuvasta papukaijasta.
Enkä edes tarkoita yksittäistä kyyneltä juuri ennen lopputekstejä,
vaan vollotin oikein kunnolla. Mun on pakko hankkiutua hoitoon.


Tangsimul sarang ha yo.

Who the hell is Marie Serneholt?Perjantai 03.03.2006 20:26

Olipas rankka reissu.
Lähdin torstaina jo ennen aamunkoittoa (klo 10.50) köröttelemään kohti Helsinkiä.
Olin jo valmis tylsistymään linja-autossa lähes neljän tunnin ajan, mutta yllätyin iloisesti,
kun huomasin, että ihana Jonna oli eksynyt samaan autoon.
Hän teki automatkasta oikein mieluisan.

Kahden jälkeen saavuimme siis molemmat Suomen kauniiseen pääkaupunkiin.
Jonna lähti jatkamaan omaa elämäänsä, ja minä yritin tehdä samoin.
Valmistautuessani treffaamaan Seiskan Tähtitytön, törmäsin Kolmen Sepän patsaalla
odottamattomaan yllätysvieraaseen, Vitaliin. Oli kyllä ihan mukavaa jutella, pitkästä aikaa.

Sen jälkeen menimmekin maittavalle lounaalle Tähtityttö-Kian kanssa.
Maukkaan ja ravitsevan lounaan jälkeen yritin parhaani mukaan houkutella
Kiaa tulemaan kanssani Kiasmaan, mutta en onnistunut yrityksissäni.
Olisihan minun pitänyt viime kesän Pariisin reissusta jo oppia,
että Kia ei katso taidetta, jos siihen ei liity baaria.
No, minäpä menin Kiasmaan yksin.

ARS 06 oli kyllä uskomattoman hieno näyttely.
Brittiläisen Charles Sandisonin datainstallaatio 'Sykli 1' oli minusta yksi vaikuttavimmista teoksista. Myös Lars Nilssonin 'In Orgia'-videoinstallaatio oli upea.
Järkytyin kylläkin suomalaisten ihmisten vähäisestä älykkyysosamäärästä huomatessani,
että aikuiset ihmiset hihittelivät Lars Nilssonin teoksen nähdessään.
Olisi se kyllä pitänyt ainakin kyseisestä naisesta arvata - hänellä oli jalassa sellaiset kengät,
joita käyttäisivät vain hampaattomat prostituoidut Amerikan trailerparkeissa.

Runsaan taideannoksen jälkeen olikin sitten aika suunnata Kampin avajaisiin kuuntelemaan
laadukasta (?) musiikkia. Amy Diamondin keikasta en itse jaksanut hirveästi innostua,
enkä myöskään hernekeittoakin seksikkäämpien Idols-finalistien musisoinnista,
vaikka he lasten keskuudessa olivatkin erittäin suosittuja.
Se "Kaalimaan Kakara"-Idoli yritti jopa tyrkyttää minulle nimikirjoitustaan,
mutta - uskokaa tai älkää - kieltäydyin kohteliaasti.
Egotrippi sen sijaan veti hyytävästä kylmyydestä huolimatta loistavan keikan,
kuten myös Ismo Alanko Säätiö. Oli oikein mukavaa.

Kampin avajaiset olivat kyllä hienosti toteutetut, ja ostoskeskuksesta tuli todella hieno.
Ostoskeskuksen avajaispäivä on aina hieno ja jännittävä päivä, uuden ajan alku.
Melkein niin kuin lapsen syntymä, mutta ilman sitä rasittavaa lasta seurauksena.

Juuri kun aioin ostaa suomalaisten homo-ikonien painostamana räikeitä vaatteita,
Ellu soitti minulle, ja määräsi minut takaisin Raumalle.
Siellä kuulemma kaivattiin bilemeininkiä, ja ilman minua sitä luonnollisesti EI löydy.
No minäpä lähdin takaisin Raumalle.

Automatkalla takaisin Raumalle ehdinkin taas pohdiskella monenmoisia asioita.
Tulin siihen tulokseen, että maailmassa ei ole montaa paikkaa,
joissa voi jäädä linja-auton alle kondomia käyttäessään.
Näiden filosofisten pohdintojen lisäksi mietin lähes koko ajomatkan ajan yhtä ihmistä,
joka saattaa olla ihana. Mutta eihän siitä voi koskaan olla varma.

Tänään en olekaan sitten saanut oikein mitään aikaiseksi.
Ehkä olen vieläkin shokissa siitä, että valtio yrittää pakottaa minua ilmaistyöhön.
Onneksi Ellu ja Henna ilmestyvät kohta tänne.

Let's Get The Party Started
No niin, nyt on sitten maaliskuu.
Olemme taas päivän lähempänä kesää.
En jaksaisi ollenkaan odottaa sitä hetkeä, kun voi rohkeasti juosta Espan puistossa
iloisena ja alasti ilman että varpaat jäätyvät. Niin.

Mun pitäisi olla tällä hetkellä Helsingin yössä nauttimassa elämän hienoimmista antimista,
mutta ei - minäpä istun kotona yksin ja katson Jodie Fosterin lentokone-elokuvaa.
Ja varvastakin sattuu kun menin lyömään sen Pekka-Anteroon.
Tämä on kyllä taas yksi niitä päiviä kun ei mikään meinaa onnistua.

Ja rehellisesti sanottuna, hieman kyllä harmitti aamulla klo 16.00 kun heräsin ja huomasin,
että teknisistä ongelmista johtuen joudun siirtämään Helsingin matkaani päivällä eteenpäin.
Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä aikaisin liikenteeseen.
Pyytäisin silti niitä ihmisiä, jotka odottavat minua Helsingissä, ymmärtämään,
että minun aikakäsitykseni saattaa ajoittain olla kohtuuttomankin relatiivinen.

Tavallaan on kyllä todella hyvä juttu että jäin vielä täksi päiväksi Raumalle,
koska olen saanut hirveän paljon aikaan tämän päivän aikana.
Herättyäni lähdin oikein suloisen näköisenä (kuten aina) tallustelemaan Rauman kiihkeää keskustaa kohti. Siinä kävellessäni ehdin myös pohtia Renee Zellwegerin nenän olemassaolon syytä.
En päässyt mihinkään järkevään lopputulokseen pohdinnoissani.

Siitä saankin loistavan aasinsillan takaisin tähän hetkeen, tähän elokuvaan, ja uusimpiin pohdintoihini: Onko mahdollista ikävöidä sellaisia ihmisiä, joita ei ole koskaan edes tavannut?
Ehkä, ehkä ei.

Onneksi minä olen niin ihanaTiistai 28.02.2006 22:53

Ihanaa lomailla maailman parhaassa seurassa - itsensä kanssa.
Tänään olenkin ottanut kaiken ilon irti itseni kanssa lomailusta, siitä huolimatta,
että kävin Laitilassa. Kävin isäpappaa moikkaamassa siellä.
Isukin kanssa katsottiin sitten Stanley Kubrickin Hohto ja käytiin syömässä Laitilan hienoimmassa ravintolassa. (Laitilassa käyneet ymmärtävät tekstissä ilmenevän sarkasmin)

Olisin lähtenyt Laitilasta karkuun jo nopeammin, mutta seistessäni Laitilan linja-autoasemalla, huomasin, että Raumalle ajava bussi ei vaivautunutkaan pysähtymään kohdallani,
vaan porhalsi vain röyhkeästi suoraan ohitseni.

Onneksi pääsin Suomen Mielenterveysseuran Aluetoimistolle lämmittelemään seuraavaa vuoroa odotellessani, muuten olisin ollut täysin sininen. Kamala keli ulkona.

Nyt olenkin sitten taas iki-ihanalla Raumalla, valmiina viettämään rauhallista koti-iltaa pakatessani tavaroita huomenna alkavaa Helsingin reissuani varten.
Jotenkin tekisi mieli laajentaa Suomen kiertuetta vielä muihinkin kaupunkeihin, mutta muualta on ollut niin vähän kysyntää, että saatan joutua tyytymään vain Helsingin ja Rauman väliin.

Vain hullu ihminen mainitsisi rakkauden ja hevoset samassa lauseessa.

Short People Are CuteMaanantai 27.02.2006 23:38


Kyllä maanantai-päivät ovat sitten ihania päiviä - ainakin silloin kun saa hyvällä omallatunnolla nukkua kolmeen saakka iltapäivällä. Olisin nukkunut varmaan pitempäänkin, jos en olisi saanut herätyssoittoa. Sitten olikin pakko lähteä Tuulian kanssa lounaalle.
Tuulia pakotti minut perheravintola McDonaldsiin.
Onneksi siellä ei ollut lapsia. Pelkään lapsia.

Kokkasin kyllä äsken oikein maittavaa tomaatti-pesto-keittoa.
Pakko myöntää taas kerran, että minusta tulee joskus vielä todella hyvä kotirouva.
Kunhan mun ei tarvitse koskea lapsiin. Pelkään lapsia.

Ai niin. Pakko kai mun on tällaiseen haasteeseen vastata kun kaksi ihmistä minut siihen kokivat aiheelliseksi haastaa:

"Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat, eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

1. Valokuvat. - Tajusin oikeasti tänään kun järjestelin vanhoja valokuviani kansioihin, että ne ovat todella tärkeitä minulle. Huonomuistisena ihmisenä mun on pakko turvautua kaikenlaisiin apukeinoihin muistaakseni menneitä tapahtumia.
2. Pekka-Antero, kultainen torsoni. - Olen aina haaveillut ikiomasta mallinukesta, ja viime vuonna eräs hullu mies lahjoitti minulle sellaisen. Pekka-Antero on minulle rakas.
3. Jääkaappini. - Mintunvihreä sisältä, oikein ihana. Suutun, jos joku muu laittaa sinne jotain, koska kaikilla tavaroilla on omat paikkansa siellä.
4. Fedorani. - Hatun hankkimisen takana on ihana tarina viime kesältä, ja hattu päässä on tapahtunut niin paljon, etten ikinä voisi luopua siitä. Jostain syystä ihmiset tarjoavat minulle ekstaasia AINA kun käytän sitä hattua. Ihanaa.
5. Lentolippu Lontooseen. - Olen jo toinen jalka koneessa.

No niin. Toivottavasti tämä nyt tyydyttää tätä kaivanneiden tarpeet.
En silti haasta ketään, koska ei mulla ole niin montaa ystävää.
Jos joku haluaa tämän tehdä niin siitä vaan.

Selvillä Vesillä volume 1 & volume 2Sunnuntai 26.02.2006 22:48

Oli kyllä todella hyvä idea aloittaa tämä hiihtoloma risteilemällä Ellun kanssa.
Tiesin, että matkasta tulee todella hyvä, kun rakas äitini kertoi minulle ja Ellulle siitä, kuinka hän on pukenut minua tytöksi silloin kun olin lapsi.
Eikä siinä vielä kaikki - hän mainitsi myös itävaltalaiset alppi-miehen lederhosenit. Ihanaa.


Perjantai: Rilluttelua ja hömpsyjä

Vaikka ajomatka Turun satamaan olikin jo lupaava, kunnolla rilluttelu-risteily pääsi vauhtiin vasta kun pääsimme astumaan laivaan.
Suuntasimme heti ensimmäiseksi laivan seisovaan pöytään (vaikka sellaisia paikkoja vastustankin) juomaan laivan tyhjäksi viinivarastoistaan.

Sen jälkeen eksyimme hetkeksi (tai tuntikausiksi) autokannen alapuolelle kummallisiin hyttipippaloihin, ensin rymättyläläisten ja sitten salolaisten miesten kanssa.
Onneksi siellä oli ainakin paljon ilmaista viinaa.
Laivan karskeimmat miehet olivat yllättävän innokkaita jakamaan viinaksiaan suomenruotsalaisille Patrickille ja Astridille. (Meidän alter egoillemme)

Heti kun miesten viinavarastot alkoivat tyrehtyä, suuntasimme karaoke-baarin kautta
Uniklubin keikalle. Pakko myöntää, että vaikken suuri Uniklubin fani olekaan, niin pojat
vetivät kyllä todella hyvän keikan. Oli oikein kivaa.

Hikisen keikan jälkeen olikin sitten aika suunnata laivan minimalisoituun yöklubiin, jossa pettymykseksemme huomasimme, että baarimikko ei osannut tehdä mojitoja,
eikä myöskään antanut martini-laseja martineja tilattuamme. Todella halpaa.
Mutta kyllähän me silti tanssahdeltiin aamuun asti.

Illan loppuhetkillä uskomattoman kaunis nainen tarjosi minulle seksiä, mutta olosuhteiden pakosta jouduin kieltäytymään. Tämä tulee kyllä harmittamaan ikuisesti.
En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni jos saan kirouksen enkä koskaan enää saa seksiä.
Sitten mun täytyy vain hankkia 14 kissaa ja antaa niille kaikille nimeksi Keijo.

Päädyimme molemmat siis lopulta omaan hyttiimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna olikin hytti täynnä hiljaista porukkaa.
Koko seuraava päivä oli itse asiassa aika rauhallinen ja väsynyt.
Aina siihen saakka, kunnes päätimme lähteä uudelle risteilylle heti perään.

Lauantai: Pompösa Drömmer

Kävimme siis vain kääntymässä Siljan terminaalissa, hakemassa uudet maihinnousukortit.
Laivaan päästyämme päätimme (Ellu päätti) että tästä risteilystä tulee tuhma risteily, ja täällä puhutaan tuhmia juttuja. Ja kyllähän me tuhmia puhuttiin.

'Loman aloittava laivaristeily: The Sequel' alkoikin sitten yhtä mukavasti kuin ensimmäinenkin risteily, tällä kertaa säestettynä Tyrkish Pepper -hömpsyillä, kamalan pahalla passion-hedelmä-liköörillä, ja autokannen alapuolella asuvien miesten viinoilla, tietenkin.
Tällä kertaa löysimme 30-vuotiaan 3 lapsen isän ja erittäin vauhdikkaan Timmyn.
Ja aina välillä sain ihania kännipuheluita ihanalta känniseltä ihmiseltä.
Ja olinhan mä aika kiltisti. Ihan oikeastikin.

Sen jälkeen kun Timmyn ja "isukin" alkoholit loppuivat, olikin sitten pakko suunnata
tähtiartisti Antti Raiskin keikalle, jossa huomasimme, että "Antti Raiski on porno!"
No pakko myöntää, että onhan se aika kuumaa kamaa.
Petyimme hieman kun Antti Raiski lopetti seksikkään keikkansa,
mutta innostuimme taas kun Uniklubi aloitti lauantai-illan keikkansa.
Ja tällä kerralla osasimme laulaa mukanakin.
Vaikka 'Uniklubin keikka: The Sequel' menikin osittain hieman ohi,
varmaankin liiallisista Tyrkish Pepper -hömpsyistä johtuen, oli kyllä mahtava keikka. Taas.

Lauantai-ilta jatkui taas yöhön asti villillä juhlinnalla, vaikka pidimmekin välillä time out -hetkiä.
Juhlintamme jatkuu muuten vieläkin.
Sunnuntai-päivällä heräsimme siihen kun rasittavat kakarat juoksentelivat porvari-hyttimme ulkopuolella ja pitivät kummallista meteliä.
Oli siis pakko mennä seksikkään Antti Raiskin säestämiin päivätansseihin juomaan yhdet
"gay-kokikset". Sama baarimikko, joka ei osannut tehdä mojitoa, antoi meille myös gay-pörriäiset, Keijon ja Kaarlen.
Molemmilla gay-pörriäisillä on todella isot pistimet.

Nyt onkin vuorossa illallinen Ellun kanssa.
Party On Babe

The Love Boat: The New WavePerjantai 24.02.2006 16:08

Arvostettu englannin opettajani varoitti minua tänään, että elokuvaa kuvattaessa kannattaa vaatia rakastelukohtauksiin stunttinäyttelijä, koska mahdollisten sukupuolitautien takia tilanne hänestä lasketaan vaaralliseksi tilanteeksi työpaikalla.
You can never be too safe.

Minulle tehtiin ihmisyyttäni tutkiva psykologinen testi tänään.
Vastasin suurimpaan osaan kysymyksistä oikein.

Tänään Ellun kanssa laivalle.
Viimeinkin.
Aion rillutella niin paljon, että siitä puhutaan historiankirjoissa sadan vuoden päästä.
Jos jollain ihmisellä on jotain tätä vastaan, vastalauseet voi osoittaa matkapuhelimeeni klo 18 asti.
Sen jälkeen on jo liian myöhäistä.
Kaikki mielipiteet ja ehdotukset kuunnellaan, prosessoidaan, ja unohdetaan nopeasti.

Tack och hejdå.

Two Drink MinimumTorstai 23.02.2006 18:10

Isn't life great?
I was reading 'The Da Vinci Code' by Dan Brown (the original version, in english)
while on a break in my prestigious school today, and someone came up to me and asked:
(as if I were crazy for reading a book) "Why are you reading that in ENGLISH?"

This prompted me to write something in my lovely "diary" completely in english,
if not for any other purpose, than at least to prove that, contrary to common belief,
my IQ actually is higher than the amount of my chromosomes.
I do understand that some people may consider this as an egomaniacal attempt to prove my adequacy, and I am trying hard not to seem like an arrogant, conceited hippocrate, but to be honest -
I really couldn't care less what other people think of me.

I had a fun day today, though. At least so far.
While pretending to actually learn something in school,
and in between wondering why the hindu god called Shiva has several different fallic symbols,
I planned my boat trip with Ellu, and my cultural awakening -trip to Helsinki
with Taija and Tuulia. We're gonna have so much fun. Hopefully.

I also began to understand the importance of a certain room today, and the capability
of that single room to bring a certain group of people together.
And I'm almost certain that no one else has the slightest clue about what the hell I'm talking about.
Well, you people are just gonna have to start accommodating to the situation at hand.
I talk a lot, and none of it ever makes any sense.

I think I might sort of like someone.
Maybe I'm just too doped up on amphetamines.
Isn't life great?
Mä olin vastuuton nuori tänään ja nukuin pitkään, unohtaen kaikki velvollisuuteni.
Oli oikein mukavaa.

Äsken liityinkin sitten epätoivoisten kotirouvien joukkoihin ja kävin ruokaostoksilla saksalaisen kauppaketjun liikkeessä, jossa haisi jotenkin omituiselle.
Olisin saattanut pyörtyä sen hajun takia, mutta onneksi Tuulia soitti minulle ja harhautti minua kertomalla minulle uudesta päätöksestään: me perustamme puolueen ja menemme Eduskuntaan.
Kyllä meidän on jo aikakin aloittaa poliittiset uramme.
Tulemme tekemään maailmasta paremman paikan.

Näiden suurten - mutta ei ollenkaan suuruudenhullujen - suunnitelmien jälkeen jatkoin
'epätoivoinen kotirouva' -imitaatiotani ja tein oikein maittavaa päivällistä.
Joku ihana (tai todella rikas) ihminen saa minusta vielä hyvän kotirouvan.

The day I was supposed to go to LondonTiistai 21.02.2006 20:45

Niin. Jos lyhytkasvuisella ystävälläni ei olisi mielenterveydellisiä ongelmia,
olisin tällä hetkellä jo Lontoossa nauttimassa elämän hienoimmista antimista.
Sen sijaan olen Raumalla ja katson tosi-tv:tä. Kiva.
En ole silti yhtään katkera, en.

Mulla on ollut viimeisen parin päivän aikana oikein erityisen pirteä fiilis.
En kylläkään tiedä miksi.
Ehkä mä olen vain innostunut joistain ihmisistä ja auringon paisteesta ja veden kimalluksesta.
Ehkä.
Onhan se elämä välillä ihan kivaakin.
Ehkä.