IRC-Galleria

Aamulla oli hurjan hieno sää, ja lenkkeily oli yhtä kivaa kuin se aina tämännäköisenä päivänä on. Eikä tullut edes kylmä.

Minuutti heräämisen jälkeen vastaanotettu puhelu varmisti, että vanha hyvä ystävä välittää yhä ja että sillä on kaikki mainiosti. Se on mukava kuulla, ja siitä saa itsekin toivoa ja voimaa.

Mulla oli koko päivän uutukaiset Superstarit jalassa, enkä voinut olla tuijottelematta niitä yhtenään sekä hinkkaamatta likatahroja niiden kiiltävänvalkoisesta pinnasta julkisilla paikoilla pöyhkeän näköisenä.

Mun tuleva joululahja on niin hieno ja niin kallis, etten uskalla edes ajatella sitä vielä kunnolla. Mutta oon niin innoissani, että mua alkaa naurattaa aina kun mä ajattelen sitä.

Mä kävin lääkärillä, ja se kertoi mulle että olen melkein ok enkä suinkaan parantumattomasti ja vakavasti sairas, kuten pelkäsin.

Vaasanaukion puihin oli kiedottu jouluvaloja (ja erinäköisiä jalkineita, mutten tiedä liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa). Se sai tuon vanhan kunnon Ikuisen Vapun Aukion näyttämään ystävälliselle, jopa kutsuvalle, ja mä luulen että se vähän myös oli karkoittanut niitä vakiosti siellä pyöriviä sekakäyttäjiä. Joko ne tai sitten ne metroaseman sisäänkäynnillä partioivat stewarit.

Tämmöisiä. Eikä tällaisena päivänä pitäis valittaa, mutta kaikesta huolimatta jotain puuttuu. Jotain, jolla on erisnimikin.