IRC-Galleria

Mulla on oikeasti kai jonkinlainen sanojen hahmotushäiriö. Tänään kaasuttelin Lahden motarilla muina pirkkoina ja ryhdyin ohittamaan sellasta säiliöautoa. Sen kyljessä luki ihan selvästi TransuOtila. Siis transu-Otila. Olin vaan että kivakiva, avoimin katsein tulevaisuuteen ja monitasoisempaan seksuaalisuuteen ja näin. Kunnes tajusin, että viestin piti kaiketi olla TransUotila. Trans-Uotila. Oisko enemmän järkeä. Lapsena mulla meni pitkään ymmärtää, ettei se maa olekaan Saudia-Rabia vaan Saudi-Arabia. Melkein sama asia kuitenkin.

Aloitin loman tänään luukuttamalla pesosessa Creediä. Jotenkin tuntuu, että saa hengitettyä paremmin kun kääntää volat kaakkoon ja painaa menemään sataaviittäkymppiä moottoritiellä.

On asioita, jotka jo tietää, mutta jotka lakkaa vaivaamasta vasta kun ne sanotaan ääneen. On asioita, joiden olemassaolosta tietää, että pitäisi olla kiitollinen ja tekeekin kaikkensa, mutta ei onnistu. Ja sitten hukkaa ne ja tuntee olevansa huono ihminen. On asioita, jotka tietää huonoiks ideoiks jo ennalta mutta silti menee ja toteuttaa ne. Ja on asioita, joista tietää pitävänsä, mutta joita ei jostain syystä haluaisi tehdä sittenkään. Miten sitä voi edes yrittää elää oikein kun ei ole samaa mieltä edes itsensä kanssa?

Ja kuten Nylon Beat aikanaan asian kiteytti biisissään Ainut jonka sain:

Jos lämpimään mä meen
En paratiisia saa
Ne on ne kylmät väreet joita tarvitsen

Huomenna lähden taistelemaan ihmisyydestäni villin luonnon keskeen. Vain makkaratikku aseenani syöksyn pelotta keskelle kyitä ja hirviä, hyttysiä ja haarapääskyjä. Olutmäyräkoiria ja viinilaatikoita. Etikkasilakoita ja täytettyjä paprikoita. Kari Peitsamoa ja Finnhitsejä. Ulkovessaa ja jääkylmää merivettä. Ihanaa.

Miksei kaikki ystävät vois olla aina samassa maassa, lähellä mua? Mä haluaisin.

Miksei myös vois vaan olla että tää tykkäis siitä ja se tykkäis tästä ja nää olis yhdessä ja sillä selvä? Miks kaikki on aina niin hankalaa?