IRC-Galleria

Mä olin lauantai-iltana todistamassa, miten historia syntyy. Ensin oli vain todella monta mustaamaijaa Hesarilla, sitten pari paloautoa Edarilla ja lopulta käsittämätön määrä mellakkapoliiseja Kiasman edessä. Ja tuttuja ampparissa. Hetken aikaa oli varsin kansainvälinen ja myös aavistuksen levoton olo. Onneksi oli turvallista seuraa.

Ja tämä kaikki vain siksi, että alla mina vänner hade sprutdiarrhé. Sattumalta. Enkä päässyt elokuviin.

Mä olen viime päivinä viettänyt enemmän aikaa ulkosalla kuin vuosiin. Helsinki on ihan oikeasti kovin kaunis tähän aikaan vuodesta, kun illat pimenee ja keinovalot sytytetään. Miksköhän musta tuntui monen vuoden ajan hoopolle käydä kävelyllä ilman koiraa? Nyt mä olen päässyt siitä yli. Kävely taitaakin olla ihan hyvä harrastus.

Mä myös keksin pari muutakin juttua mitä voi tehdä viikonloppuna, jos ei juo viinaa. Voi käydä kiipeilemässä ja keinumassa leikkipuistossa. Voi katsoa nauhoittamiaan sarjoja VHS:iltä ja elokuvia DVD:ltä. Voi käydä jumpalla ja lenkillä. Voi nukkua päikkäreitä ja pitkiä yöunia, ainakin noin teoriassa. Voi syödä feikkikiinalaista sängyssä ja haaveilla jätskistä. Voi eksyä ja löytää reitin uudestaan.

Viikonlopun satona korjattiin muun muassa hedelmä nimeltä mangomeloni. Ja eilen löytyi mandoliinikauppa.

Kauheasti jännittää. Olispa jo ens viikko. Tai ei sittenkään. Olispa vielä viime viikko. Miksei aika pysähdy kivoihin hetkiin? Miks aina pitää olla juonenkäänteitä ja koukkuja? Miks aina ja miksei koskaan? Miks?