Ahdistaa. Surettaa. Olispa kiva jos elämä olis kerrankin mennyt vaivatta putkeen eikä kellekään olis tullut paha mieli. Mistä johtuu, että joillekin kaikki tuntuu onnistuvan? Uutta suoneen kun vanha kuolee ja silleen, kaikilla elämän aloilla. Ja sitten on niitä, jotka ei pääse kävelemään edes makkarista keittiöön kolhimatta itseään pöydän kulmaan ja kattolamppuun. Parhaina päivinä ne myös kompastuu matonhapsuihin ja saa suunsa täyteen villakoiria.
Raivoa mä osaan käsitellä, mä tiedän monta hienoa tapaa purkaa energiaa vahingoittamatta ketään, saattaa ajatukset muualle ja väsyttää itsensä niin ettei jaksa enää kiehua. Mutta mitä jos ei tee mieli rähjätä? Jos haluais olla vaan hiljaa, paikallaan niin ettei rikkois enää mitään enempää.
Pyörryttääkin.
"It's gonna be a long time to love
It's gonna take a lot to hold on
It's gonna be a long way to happy"
- Pink
Uusimmat blogimerkinnät
- Askel täysipainoiseksi verkonkäyttäjäksi 25.11.
- Tunneksmä sut jostain? 23.11.
- Vois muuttaa esim. Karibialle. 23.11.
- Pimeä tie, mukavaa matkaa 22.11.
- Hyvä uni, parempi mieli. 22.11.
- Pukin konttiin - kokin punttiin 21.11.
- You big faux-mo! 21.11.
- Onnen pipanoita 20.11.
- It's not who you know. It's who you blow. 20.11.
- 2000 Lightyears of Darkness 19.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (256)
-
▼
2006 (251)
- ▶ joulukuu 2006 (24)
- ▶ marraskuu 2006 (30)
- ▶ lokakuu 2006 (30)
- ▶ syyskuu 2006 (25)
- ▶ elokuu 2006 (31)
- ▶ heinäkuu 2006 (14)
- ▶ kesäkuu 2006 (20)
- ▶ toukokuu 2006 (17)
- ▶ huhtikuu 2006 (27)
- ▶ maaliskuu 2006 (16)
- ▶ helmikuu 2006 (17)