IRC-Galleria

Kesaminkki

Kesaminkki

I used to want you, now I don't want to

Maailma seis! Haluan ulos!Keskiviikko 13.12.2006 15:15

En olis koskaan uskonut sanovani tätä, mutta mä olen ehkä vähän kyllästynyt sanoihin. Mun mielestä tässä maailmassa on aivan liikaa puhetta ja aivan liian vähän asiaa. Mä jos kuka tiedän, miten paljon sanojen taa voi kätkeä, miten täytetään tyhjiä hetkiä joutavalla lörpötyksellä ja miten käännetään tärkeät ja vaikeat asiat nokkelaksi ja nenäkkääksi sanailuksi. Totuus on kuitenkin, että teot ne ovat mitkä tätä maailmaa pyörittävät - täysin eri asia olis, mikäli ihmiset seisoisivat sanojensa takana ja joutuisivat siten myöskin vastuuseen puheistaan.
Verbaalisuus kääntyy hyvin helposti itseään vastaan, sillä tarpeeksi kauan sen varaan heittäydyttyään ei enää osaakaan mitään muuta, ei uskalla olla välitön, vilpitön ja aito, koruton ja tosissaan, sillä kovin usein kielellinen kekseliäisyys kytkeytyy sarkasmiin, ironiaan, ehkä kyynisyyteenkin, ja ainakin sellaiseen tiettyyn snobbailuun, sanalliseen tyylitietoisuuteen. Siitä vinkkelistä liian monet jutut kuulostaa korneille, kököille ja kliseisille, muoto ajaa sisällön ohi, kommunikaation välineestä tuleekin itse yhteyttä tärkeämpää. Tämä kaikki on varsin surullista mun mielestä, sillä jotenkin yhtäkkiä helpoista perusasioista on taas tullut turhan monimutkaisia ja hankalia. Enkä luonnollisestikaan olisi kunnon verbaalikko itsekään, ellen nyt säikähtäisi kirjoittamani vakavaa (pateettista?) sävyä ja keventäisi loppua jollain mukavasti etäännyttävällä ja itseironisella kommentilla: mähän voisin vähitellen perustaa Victoria Beckhamin, Susanna Sievisen ja Tauski Peltosen kanssa Oikeiden Ongelmien Kerhon, koska meidän kaikkien elämä on niin haastavaa ettei sitä meinaa jaksaa.


On olemassa asioita
niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä

-Egotrippi


Toinen juttu. Eilisessä Hesarissa uutisoitiin toimikunnasta, joka nikkaroi uusia nimiä eläimille. Tähän mennessä kyseisen possen tunnetuin tuloshan taitaa olla se kontiainen (ent. maamyyrä), joka ainakin mun mielestä on ihan sympaattinen, sekä valkohäntäkauris (ent. -peura), joka on asiallinen ja kaiketi paremmin todellisuutta vastaava. Mutta sitten hei. Nyt on sitten ihan ylitetty kaikki kekseliäisyyden ja osuvuuden rajat, ja nimetty ryhmä formerly known as Uuden maailman jyrsijät (tai joku vastaava, emmämikäänbiologioo...) hiiruiksi ja ratuiksi. Siis mitä? Eihän tuo mitään suomea ole vaan viroa! Kuidas läheb, rattu? Väga hästi, hiiru, aitäh küsimast! Ja hedelmälepakko (ks. edellinen kohta...) on nykyään hekku, ja mun henkilökohtainen suosikki, sukeltajakauris (tai -peura, tai joku, dunno) on nykyään PUIKKIJA. Aivan oikein, hyvät lukijat, puikkija. Siis saanko mä sanoa että mitä vittua.

Mun piti vielä ottaa kantaa tämän syksyn polttavimpaan sosio-kansanterveydelliseen kysymykseen, vapaaehtoiseen raittiuteen, mutta taidan säästää sen tuonnemmaksi. Nyt en enää jaksa vaahdota, kiihtymys ottaa sydämen päälle vielä näin keskiviikkonakin.

Niin ja illalla PMMP. Oon jo nyt aivan rakkaudessa. <3

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.