IRC-Galleria

Kuosmis on ottanut osaa hengennostatustilaisuuteen. Tämän varsin antoisan ja mieltämuokkaavan kokemuksen seurauksena intouduimme eilen käymään keskustelua uskosta, kaaosteoriasta ja ihmisen mahdollisuuksista hallita elämäänsä. Hyvät sunnuntaiaiheet, vai mitä?
Ensinnäkin mun mielestä on selvää, että kaikki uskoo johonkin. Oli se sitten ne itse, jonkinlainen jumala, raha tai mikä nyt ikinä: ihminen on rakennettu sellaiseksi, että sillä pitää olla jokin mihin toivonsa sijoittaa. Toivonsa ja kaikki ne asiat, joita se ei täysin pysty itselleen selittämään. Tämän uskon mukaan ihmiset on sitten jaoteltavissa kahtia niihin, jotka uskovat Sattumaan ja niihin, jotka uskovat Kohtaloon. Nämä on valittu perustaksi sen vuoksi, että puhtaimmassa muodossa esiintyessään ne sulkevat toisensa pois absoluuttisesti: jos joku uskoo, että vaikkapa jonkinlainen jumalhahmo on suunnitellut kaiken etukäteen ja käyttää meitä ihmisiä vain tämän suunnitelman toteuttamisen välikappaleina, silloin lienee melko absurdia antaa sattumalle mitään osaa tai mahdollisuutta tässä kaikessa. Puolestaan äärimmilleenviedyn sattuman, joku voisi sanoa jopa anarkismin kannattaja tuskin koskaan tunnustaa mitään korkeampaa mahtia, jonka pohjapiirrosten mukaista tämä elämä olisi.
Tietysti valtaosa ihmisistä on tässäkin suhteessa keskitien kulkijoita, mukavuudenhaluisia liennyttelijöitä: tässä moniarvoisuuden maailmassa kehittymättömintä ikinä on leimautua fanaatikoksi ja yhden asian ihmiseksi. Mä itse kallistun enemmän sattuman puoleen. Mun mielestä on faktaa, että vaikka oman elämänsä vielä voisikin ottaa haltuun, lokeroida, tiivistää ja hallita, niin muuhun maailmaan nuo lait eivät päde ensinkään. Kukaan ei voi hallita kaikkea, ei mitenkään. Siksi musta on turha edes yrittää syleillä kaikkeutta, sillä keinoin saa vain kovan päänsäryn ja pahan mielen. Tällä ei tietystikään pidä ymmärtää täydellistä heittäytymistä ja vastuun luovuttamista: kuten sanottua, ääripäät on kapeakatseisia ja mielikuvituksettomia pelkureita varten. Se tasapaino näiden kahden välillä onkin se elämän haaste.

Tietysti taas kerran noista jutuista puhuminen on vähän samaa kuin pienenä kun kuvittelin, että Discovery Channel tarkoittaa Erittäin Diskoa Kanavaa. Kokonaisuus on tavallisesti jotain ihan muuta kuin osiensa summa.

Huoh. Tästä tää viikko taas käynnistyy...